”Mitä tehtäis? Haluisiks kattoo leffaa?” Tuntuu, että samat kysymykset pyörivät perheessämme viikonloppuisin ja arki-iltaisin. Minulla on kolme lasta, joista kaksi on teini-ikäistä ja kolmas nelivuotias.
Ihan kovin montaa koko perheelle mielekästä tekemistä emme ole keksineet, ja koko perheen leffojen katsominenkin on vähän niin ja näin, kun teinien leffamaku harvoin kohtaa nelivuotiaan kanssa. Onneksi on edes Studio Ghiblin Totoro, jota katsovat mielellään kaikki.
Kirjastonhoitajana ja entisenä äikänmaikkana yritän tietysti aina tuputtaa lapsilleni kirjoja luettavaksi, mutta varsinaista yhteistä tekemistä se ei ole, eikä äiti-teini-lukupiiri ole saanut jälkikasvultani kannatusta, vaikka mielelläni sellaista emännöisinkin. Listailin kuitenkin muutaman kivan teinien kanssa tehtävän jutun.
Museot. Kuulostaa tylsältä, mutta oikeesti toimii! Käymme katsomassa sekä nykytaidetta että vanhoja kaupungin raunioita ja voimme keskustella teoksista myöhemmin kahvilan ääressä. Bonarina voi ottaa ystäväperheen mukaan. Turussa mainioita museokohteita ovat esimerkiksi Aboa Vetus & Ars Nova ja Wäinö Aaltosen Museo.
Lautapelit. Kun lapset ovat teini-ikäisiä, pääsee vihdoin pelaamaan jotain muuta kuin Kimbleä ja muistipeliä. Niissäkään ei toki ole vikaa, mutta kolmannen lapsen kohdalla alkavat Kimble-nappulat tursuta jo ulos korvista. Teinien kanssa voi pelata vaikka Carcassonnea, Salaisuuksien saarta tai Menolippua, ja uusiakin pelejä on kiva kokeilla.
Pakohuone. Omat teinini ovat pakohuonekonkareita, sillä itse olen kovin innostunut niistä. Olemme käyneet pakohuoneissa perheen kanssa, ystävien kanssa ja joskus raahasimme mummin ja papankin mukaan. Pakohuoneet ovat siitä kivoja, että koko joukkue yhdessä voittaa tai häviää.
Leffat. Ei enää My Little Ponya tai Pipsa Possua, vaan ihan oikeita elokuvia! Sellaisia, joissa on juoni ja jotka ilahduttavat, liikuttavat tai jännittävät. Kerran katsoimme teinin kanssa Uinu, uinu lemmikkini, ja olimme siinä pisteessä, että äitiä pelotti enemmän kuin lasta.
Leipominen. Taaperonkin kanssa voi leipoa, mutta teinin voi jo pyytää siivoamaan sotkut! Vanhemmalla on myös tilaisuus antaa jälkikasvun loistaa ja astua taka-alalle ja vain nauttia aikaansaannoksista.
Oikeastaan tätä listaa voisi jatkaa loputtomiin. Huvipuistot, matkustelu, kiipeily, uimahallit, shoppailu, keskustelut – kaikki ne ovat oikeastaan ihan antoisia teini-ikäisen kanssa. Ei enää säätöä, turvaistuimia, nälkäkiukkua (tai noh…), pissavahinkoja, unohtuneita unileluja… Onnekseni minulla on myös suostuvaiset teinit, jotka tykkäävät vielä liikkua äidin(kin) kanssa.
Teksti: Elina
