Lapsia halutaan luonnollisesti suojella kaikelta pahalta. Vaaroja piilee kaikkialla, joten on vanhemman velvollisuus turvata lapsen ympäristö sellaiseksi, jossa riskit satuttaa itsensä ovat mahdollisimman pieniä. Kun aletaan pelkäämään kodin pintojen bakteereita, ja rajoittamaan kaikkea ajatuksena, että jotain pahaa tapahtuu ollaan saatettu mennä ylisuojelun puolelle.
Ylisuojelu näkyy lastentarhaopettaja Tatu Hirvosen mukaan siten, ettei lapsille sallita kokeiluja ja riskinottoja.
Hirvosen mukaan ylisuojeluksi voi sanoa sellaisten harrastusten välttämistä, joiden opetteluvaiheessa on kolhu- ja kaatumisriski, kuten pyöräilyssä, rullaluistelussa, laskettelussa, luistelussa tai kiipeilyssä. Se voi näyttäytyä myös tiukkana kaveripiirin valvontana ja pahojen asioiden varjeluna. Lasta yritetään ohjata kaikessa mahdollisimman turvallisiin ja riskialtittomiin harrastuksiin ja leikkeihin.
Ylisuojeluna näkyy myös tiukat sukupuoliroolit sekä esimerkiksi seksismin näkeminen lapsen niukassa pukeutumisessa ja lapsen luonnollisessa alastomuudessa. Tämä johtuu Hirvosen mukaan aikuisen kaksinaismoralismista ja omien pelkojen heijastamisesta. Se voi aiheuttaa torjutuksi tulemisen tunnetta ja vahingoittaa lapsen normaalia seksuaalista kehitystä.
Isomman lapsen tekemistä ja menoja seurataan tarkasti. Kännykkästä tarkistetaan lapsen viestit rikkoen viestintäsalaisuutta ja lapsen intimiteettisuojaa. Viestien tarkkailulla voi olla kurja kääntöpuoli, sillä se heikentää perheen sisäistä luottamusta. Vanhempi on kuitenkin vastuussa siitä, ettei lapsen elämään kuulu päihteet, väkivalta tai rikollisuus.
”Pitää sattua että tajuaa että sattuu…ylivarovaisuudella oikeasti satuttaa lasta enemmän.”, kertoo MTV-uutisten lukija.
Ylisuojelu näyttäytyy usein vanhemman omien pelkojen heijastumisena. Näitä voi olla esimerkiksi ruokakammo, siisteysneuroosi ja bakteerikammo.
Bakteerikammo on pakko-oireista käyttäytymistä
Kodin jatkuva siivoaminen tartuntojen pelossa voi luokitella jo pakko-oireiseksi käyttäytymiseksi. Usein toistuvan käsien pesemisen pakkoajatuksen takana on ympärillä pesivät bakteerit jotka voivat tartuttaa tauteja itseen tai lapseen.
Tehyn mukaan tavallisimpia pakkotoimintoja ovat käsien toistuva peseminen tai muu jatkuva peseytyminen ja siivoaminen. Pakko-oireista häiriötä eli OCD:sta (Obsessive-Compulsive Disorder) tunnusomaisia piirteitä ovat pakkottavat toiminnot ja pakkoajatukset. OCD:n ensisijainen hoitomuoto on kognitiivinen psykoterapia tai kognitiivinen käyttäytymisterapia.
”Tuttavani lapsi ei saa koskea yhteenkään eläimeen ”ettei tule pipiä tai kirppuja”. Lapsi on oppinut pelkäämään kaikkia nelijalkaisia ja ötököitä.” kerrotaan MTV-uutisissa.
Vaikka yritämme suojella lapsiamme, emme voi pitää heitä pumpulissa
Monilla vanhemmilla voi olla taipumusta ylisuojeluun ja se on luonnollista erityisesti, jos lapsi on erityisherkkä tai vanhemmalla itsellään on jotain traumoja. On hyvä kuitenkin muistaa, että kolhut ja vastoinkäymiset tulee oppia, jotta lapsi pärjää aikuisena elämässä.
Kyky ottaa riskejä mahdollistaa myös menestymisen. Hallittu riskinotto on monien lähteiden mukaan avain onnistumiseen, joten tätä taitoa ei kannata pantata lapsilta.
Liiallinen reippauskasvatuskaan ei ole hyväksi, mutta ei sekään, jos lapsi ei opi luottamaan omaan selviytymiskykyynsä. Hirvonen neuvookin riskialttiiden kokeilujen sallimista. Se kehittää lapsen kunnioitus- ja luottamussuhdetta lapsen ja vanhemman välille, sekä antaa lapselle hyvät eväät elämään.
