Uusperhe saattaa olla monien erilaisten liikkuvien osien palapeli, jossa tarvitaan välillä todella rautaisia hermoja, ja hyvin joustavaa asennetta kaikkia kohtaan. Joskus nimittäin se elastinenkin exä saattaa vain napsahtaa poikki.
Jos normaalisti kinkkisissä tilanteessa asiat täytyy vääntää ratakiskosta, saattaa uusperheissä olla tilanteita joissa eivät mutkalle väännetyt kiskotkaan vie haluttua viestiä perille. Kun perheessä on sun exien, mun exien, ja mahdollisesti vielä meidän exien exien yhteisiä lapsia pitää olla äärimmäisen luova, ja osata siirtää omat ajatukset ja ylpeydet syrjään.
Usein uusperhettä perustaessa ollaan alkuhuuman sokaisemia, eikä nähdä käytännön asioita. Varsinkin rahanjakosysteemin toivotaan selviävän omalla painollaan, joka ei kuitenkaan ole realistista.
Sun, mun vai meidän rahat?
Raha onkin asia, josta ennemmin tai myöhemmin tulee ongelmia suunnasta tai toisesta. Rahankäyttöön vaikuttaa niin moni ja nopeastikin muuttuva tekijä, joten yhtä oikeaa mallia on turha kaikkien uusperheiden noudattaa. Lapsen elatuksen tarve on kaikilla erilainen. Vanhempien tulot ovat erilaisia. Kaikkien maksukyvyt ovat erilaisia. Lähi- ja etävanhemman yhteisesti (tai lastenvalvojalla) sovitut työnjaot hankintoineen ovat myös kaikki yksilöllisiä.
Elatusmaksun määrästä on väännetty lastenvalvojien toimistoissa vuosikausia, eikä loppua näytä tulevaisuudessa näkyvän. Useat perheet saattavat onnistua sopimaan taloudelliset asiat mutkitta, mutta on muistettava että joillekin entiset kumppanit ovat vain vaikea ja raskas taakka loppuun saakka.
Kitkaa saattaa tulla myös uusperheen sisällä, mikäli toisella aikuisella ei ole ennestään lapsia. Kuka osallistuu lapsen kuluihin, ja millaisella panoksella kun on tiedossa että lapsi joka tapauksessa kuluttaa mm. vettä, sähköä, oven kahvoja tai jopa lattioita.
Kaikki ovat lopulta epäonnistuneita ja häviäjiä
Jos ja kun erossa ”jakaa” lapset, on pakko hyväksyä se tosiasia että on jaettava paljon myös vuorovaikutuksellista kommunikointia sen kaiken tavarapaljouden lisäksi. On vaan pakko kommunikoida, jutella, neuvotella, sekä sovitella tilaneessa paras mahdollinen ratkaisu – lapsen eduksi. Sivistyneet ihmiset nimittäin todellakin kykenevät keskustelemaan muutenkin kuin Whatsapin tai juristien välityksellä.
Pitää myös jakaa joissain määrin elämäänsä exille, ja ottaa vastaan heidän arkeaan. Lisäksi exän suku kulkee aina mukana hamaan tappiin saakka. Se ex-anoppi ja -appi vaan kuuluu kutsua rippijuhliin, ja myös häihin. Tässäkin on kyse lopulta vain lapsen edusta ja oikeudesta kaikkiin sukulaisiinsa.
Jauhamme uskottavasti omille lapsillemme oppeja siitä, kuinka toisia tulee kohdella vaikkemme heistä pitäisi. Kaikkien kanssa täytyy tulla toimeen, ja tietynlainen kunnioitus ja arvostus toista kohtaa tulee aina olla mukana. Tämä tarkoittaa sitä, että ex-puolisoa tulisi osata kohdella yhtä asiallisesti, kuin myös lapsemme sitä suunnattoman ärsyttävää luokkatoveria. Olemme kuitenkin itse se toinen epäonnistunut osapuoli, joka ei onnistunut tässä parisuhteessa.
Melkoista sopeutumista – kaikilla
Lapselle uusperhe tarkoittaa sitä, että hänen on hyväksyttävä sellaisia ihmisiä, joita hän ei ole itse valinnut. Tästä syystä myös entiset puolisot saattavat oireilla. Eivät hekään ole valinneet yhteisille lapsillemme uutta äiti/isäpuolta.
Exälle voi tehdä tästä kiusaa lukemattomin, ja halutessaan kaikin mahdollisin keinoin. Jokainen saa aikaan riidan vaikka joka taivaan asiasta jos vaan haluaa. Suurempi kysymys onkin, kuinka välttää katastrofaaliset tilanteet silloin, kun tarkoitus olisi katsoa tulevaisuuteen uuden perheen kanssa lapsia ajatellen?
Hyväksi ystäväksi, puolisoksi ja hyväksi ex-puolisoksi kasvetaan tasan samalla tavalla
Kaikki lähtee kunnioituksesta. Kunnioitukseen kuuluu toisen mielipiteen kuunteleminen ja arvostaminen vaikka se eroaisi omastamme. Näkökulmia on monia ja harvoin voimme olla täysin varmoja siitä, että oma mielipiteemme on juuri se ainoa oikea.
Näkökulmia mietittäessä on hyvä muistaa myös se, ettei mielipiteillä voi kilpailla. Tai voi, mutta sittenhän voimme kilpailla aivan kaikesta saamatta koskaan selville voittajaa. Pitää osata joskus antaa periksi ja vaikka väkisin opetella näkemään itsessäkin virheitä ja toisessa hyviä asioita.
Erokoulutusta, JOS tulee ero
Vaikka itse olisi tiedostanut toisen kunnioittavan asenteen ja asiallisen kommunikoinnin, ei oma tai toisen exä välttämättä tee samoin. On todella turhauttavaa pysyä itse tyyneyden tyyssijana ja yrittää rakentavaa keskustelua, kun toinen käyttäytyy kuin idiootti. Asiaan pitäisi olla ratkaisu, mutta harvemmin ihmissuhteisiin löytyy suoria ja selkeitä ratkaisukeinoja.
Parisuhteessa ja avioliitossa oleville järjestetään jo monenlaisia kursseja joissa puidaan seksielämää, parisuhdetta ja toisen arvostavaa kohtaamista.
Voisi olla paikallaan miettiä, pitäisikö vaatia kaikilta perheestä haaveilevilta hyväksytysti läpäisty kurssi siitä, miten mahdollinen ero hoidetaan kunnialla? Kaikkien uusperhekuvioissa mukana olevien liikkuvien osien, ja varsinkin näissä perhemuodoissa eläville lapsille aikuisten erokoulutus olisi hyvinkin paikallaan.
Ei vielä kommentteja