Rannalle vai vuoristoon? Pohdintoja kesälomasta

Rannalle vai vuoristoon? Pohdintoja kesälomasta
Kuva: Ethan Robertson

Teksti: Anna-Leena

Olen jo aiemmin kertonut, että Sevillassa on kesällä epämiellyttävän kuuma. Onkin hyvin yleistä, että varsinkin uima-altaattomat sevillalaiset pakenevat kuumuutta ranta-asunnoille (tai ystävystyvät uima-altaan omistajan kanssa). 

Mieheni vanhemmilla on ranta-asunto noin 130 km Sevillasta. Lasten syntymään asti vietimme siellä yleensä mieheni kesäloman ajan, eli pari viikkoa heinä tai elokuussa. Pian esikoisen syntymän jälkeen kuitenkin tajusimme, että on paljon järkevämpää, että minä, joka olen koko kesän lomalla, muutan ranta-asunnolle lasten kanssa pakoon Sevillan hellettä ja mieheni jää Sevillaan töihin ja viettää viikonloput ja lomat rannalla. 

Rannalla lämpötila on aina noin 10 astetta matalampi kuin Sevillassa, joten elämä kesällä tuntuu siedettävämmältä, varsinkin lasten kanssa. Merituuli viilentää ja meressä on ihanaa uida. Minun atooppiselle iholleni merivesi on parasta lääkettä. Ulkona voi liikkua melkein mihin aikaan päivästä tahansa, toisin kuin Sevillassa.

Parin viime vuoden ajan ranta-asunto on kuitenkin alkanut tuntumaan pieneltä, koska olemme Espanjassa ja lomailu ei tietenkään tarkoita sitä, että asuisimme ranta-asunnolla oman perheemme kesken. Tai noh, olemmehan me oman perheen kesken, Espanjassa “oma perhe” on vaan käsitteenä laajempi kuin Suomessa ja meitä saattaa pienessä kolmiossa olla hyvinkin 12+lemmikit. Espanjassa lomat sovitaan niin, että mahdollisimman suuri osa suvusta on yhtä aikaa lomalla.

Muutama vuosi sitten aloimme vähitellen kunnostamaan mieheni ukin rakentamaa taloa maalla. Talo on ollut hyvin vähälla käytöllä jo 20 vuoden ajan ja tekemistä riittää. Viime keväänä talo omalla pihalla ja uima-altaalla alkoi kuitenkin kuulostamaan houkuttelevalta vaihtoehdolta ja päätimme ensimmäistä kertaa ranta-asunnon sijasta viettää kesän maalla. Omalla pihalla sai riisua maskit pois ja uima-allas ja vesileikit omalla pihalla oli juuri sitä, mitä me siinä hetkessä kaipasimme. 

Koska emme tänäkään vuonna vielä uskalla matkustaa Suomeen kesälomalle, olemme alkaneet miettimään ensi kesän lomia täällä. Vaikka maalla on ihanaa olla, kaipaamme myös rantaelämää. Maalta käsin mieheni voi käydä töissä Sevillassa, mutta rannalle ei viitsi ajella joka päivä. Hyvin todennäköisesti pakkaamme laukkumme ja muutamme tänäkin vuonna maalle, mutta mieheni loman ajaksi suuntaamme rannalle. Koska kaikki riippuu koronasta, suunnitelmia ei voi tietenkään lyödä lukkoon. 

Kuopus ei ole vielä päässyt rannalle, enkä malta odottaa hänen reaktiota! Hiekkaiset varpaat, suolainen merivesi ja jääkahvit aurinkovarjon alla kuulostaa äidistäkin aika houkuttelevalta… Totuushan on se, että hiekkaa on varpaiden lisäksi pyllyssä, suussa ja korvissa, jääkahvi on kylmää kahvia jota ei kerkeä juomaan ennen kuin se jäähtyy, joku lapsista juo liikaa merivettä ja saa joka kesäisen ripulin ja rannalla tuulee niin hemmetisti, että puolet ajasta menee aurinkovarjon perässä juostessa, mutta unohdetaanko se hetkeksi?

Täältä tullaan, ah niin rentouttava rantaloma!!

Sinua saattaisi myös kiinnostaa:

https://ruuhkavuodet.fi/2020/12/26/pitka-helvetin-kuuma-kesa/

https://ruuhkavuodet.fi/2021/04/28/rantaa-pakoon-aurinkorannikolle-nelihenkinen-suomalaisperhe-viettaa-talvet-espanjassa/

Anna-Leena

12 vuotta Sevillassa asunut Kuopiolainen. 3 lapsen äiti ja yhden miehen vaimo. Auttamaton romantikko, innostuja ja sotkija. Intohimoinen amatöörikokki joka pakenee keittiöön jäähylle ja yrittää kasvattaa lapsistaan suomalaisia korvapuustien ja riisipiirakoiden voimalla. Rakastan kahvia, mustaa huumoria ja villasukkia. En voi sietää negatiivisuutta enkä puisia jäätelötikkuja. Isona minusta tulee järjestelmällinen ja kärsivällinen.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *