Kun mikään ei riitä: “Näin olet hyvä äiti”-vinkit tulee jo ulos korvista

Kun mikään ei riitä: “Näin olet hyvä äiti”-vinkit tulee jo ulos korvista
Kiva: Priscilla Du Preez

Teksti: Anonyymi kirjoittaja

Missähän kohtaa muillakin vetää kuppi nurin näiden loputtomien ohjeiden kanssa, jossa neuvotaan ja vinkataan kasvatukseen, vanhemmuuteen tai perhe-elämään liittyviä “oikeita” tapoja toimia. Lopulta tuntuu, että teki niin tai näin, on aina joku väärinpäin, ja käteen jäävä osuus on vain loputon uupumus. Ohjeet ja opastukset ovat monet toinen toistaan poissulkevia, eikä niissä ole aina päätä eikä häntää.

Vanhempana olemisen paineet eivät ole leikin asia. Se oikeasti aiheuttaa uupumusta, sekä huonommuden tunnetta. Verrataan ja vertaillaan, kilpaillaan ja päteillään. Vinkkejä ja “oikeita” kasvatustapoja yritetään noudattaa loppuun asti – kukapa nyt ei haluaisi että lapsesta kasvaisi kaikin puolin hyvä ja tasapainoinen ihminen.

Kristiina Poutiaisen kolumni Savon Sanomissa tiivistää tilanteen ytimen:

“Joka tuutista tulvii kasvatusopastusta ja supernannyt linjaavat, miten riehkapyllyt saadaan mallikansalaisiksi. Päälle vielä somen kaikki erityiset sormiruokailu- ja kestovaipparyhmät. Lisätvistiä tulee, kun ohjeet ovat lievästi ristiriitaisia: Ole joustava ja luova, järjestelmällinen ja johdonmukainen. Ole hellä ja napakka. Ole tasapuolinen ja huomioi yksilöt. Et voi kehua liikaa, mutta älä kehu tyhjästä. Opeta sietämään pettymyksiä. Kuuntele lasta, puolisoa ja itseäsi. Muista parisuhdeaika. Muista oma aika. Tärkeintä, mitä voit antaa toiselle, on aika.”

Kuka perhana noita lopulta keksii? Eihän ole olemassa suositusta, jonka mukaan tulisi viettää aikaa puolison kanssa? Jotkut rakastavat omaa aikaansa niin paljon, että viettää mielummin aikaa ihan itsensä kanssa, jos arjesta liikenee tilaa. Tällä ei ole mitään tekemistä siihen, etteikö puolisoa rakastaisi – vaikka ei kaipaa yhteistä aikaa, voi silti rakastaa toista täysillä.

Sormiruokailu ja kestovaippailuryhmät ovat kivoja heille jotka siitä saavat kiksejä, mutta älkää hyvänen aika tuomitko niitä jotka eivät sormiruokaile, tai käyttävät kertisvaippoja.

Miksi tuomita myös niitä, jotka haluavat synnyttää sektiolla, alateitse, kotona altaassa, ilman lääkkeitä tai lääkkeiden kanssa? Eihän ne toisia tuomitsevat ihmiset ole se joka sen lapsen on tuomassa maailmaan. Tai muutenkaan elä juuri sen perheen arjessa, joissa on monia liikkuvia tekijöitä miksi valinnat ovat mitä ovat.

“Niin, ja perehdy lisäaineisiin ja ruuan tuotantoketjuihin. Ja lastenvaatteiden teknisiin ominaisuuksiin, vesipilareihin ja merinovillan tuotannon etiikkaan. Ja turvaistuinten mallistojen vertailuun. Ja rattaiden, suksien, skuuttien ja kypärien.”

Väestöliiton Vanhemmuuskeskuksen asiantuntija Juulia Ukkonen jo vuonna 2015 kertoi, että jos jatkuvasti on mukana vanhemmuuden kilpajuoksussa, uupuu aivan varmasti, ja rajat tulevat kaikilla jossain kohtaa vastaan.

Mistä tarve lähteä linjalle, jossa vanhemmat tuomitsevat toisiaan? Syyllinen on löydetty

Toisia tuomitsevat vanhemmat ovat yleensä itse ahdasmielisiä, onnettomia ja peloissaan. Tätä epävarmuus levittyy ulkopuolelle pahana olona, ja toisen erilaisuutta tuomitsevana käytöksenä. Ihmisillä on kummallisen huono sietokyky erilaisuuteen. Kaikki haluavat kuulua porukkaan ja olla hyväksytty, mutta kuitenkin erilainen ei saisi olla – ainakaan liikaa.

Yksi ainoa vinkki lisää muiden päälle: Jos joku tuomitsee valintasi, se ei ole henkilökohtaista eikä johdu sinusta. Kyseessä on toisen henkilön oma olo ja sisäinen monologi

Kaikissa vanhemmuuden To Do- listojen viidakossa olisi ihan hemmetin tärkeä muistaa, että kaikki ohjeet ja vinkit saa ja pitää kyseenalaistaa. Oma perhe on aina uniikki, halusimme tai emme. Lapset ovat kaikki erilaisia, parisuhteet ovaterilaisia, olemme vanhempina erilaisia, joten voisimmeko vain pitää huolta omista asioistamme, mutta samalla silti tukea ja auttaa muita.

Lähteet: Kristiina Poutiaisen kolumni: “Lapsi ei kaipaa meikattua äitiä tai siistiä kotia. Lapsi kaipaa sitä, että…” – Hei väsynyt vanhempi, ota tästä vielä yksi vinkki!

Lue myös:

5- vuotiaan leukemiaa sairastavan Lainan isä: “Jokaisen pitäisi viettää puoli tuntia elämästään lasten syöpäosastolla. Se auttaa laittamaan asioita kontekstiin.”

Aivan tavallinen päiväni murmelina teinin, kakkosluokkalaisen ja (t)uhmaikäisen perheessä

(Liian) kiltti Esikoinen

Ruuhkavuodet toimitus

Ruuhkavuodet toimitus

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *