Ensimmäinen lapsi on harjoituskappale

Ensimmäinen lapsi on harjoituskappale
Kuva: Marcin Jozwiak

Teksti: Anonyymi kirjoittaja

Onko kukaan miettinyt esikoisten asemaa lapsiperheessä siinä mielessä että hän on se, joka syntymällään tekee vanhemmat vanhemmiksi ihan ekaa kertaa. Ensimmäisen lapsen kanssa koetaan kaikki: pakahdutaan rakkaudesta, sekä myös kokeilun kautta opetellaan kaikki napatyngän puhdistuksesta teini-iän vittuilun ihanuuksiin saakka.

Kaikki täytyy harjoitella esikoisen kanssa. Jokainen lapsi on toki yksilönsä, mutta ne vanhemmuuden tuomat huolet, pelot, paniikit ja stressit koetaan ensimmäisen kerran esikoisen kanssa.

Ensimmäinen yökyläily, eka kerta kun päästää lapsen ilman valvontaa ulos kavereiden kanssa…

Ensimmäinen yö vauvan kanssa kotona on todella jännittävä. Se hetki kun tajuat, että se pieni ihmisen alku siinä on sun vastuulla. Jos lapsi nukkuu hyvin, sitä herää kokeilemaan hengittääkö se ollenkaan. Jos vauva itkee, miettii että tämä on varmaan rikki kun en tiedä ihmettä sille kuuluu tehdä.

Ensimmäinen yökyläily isovanhemmille, tai yö erossa omasta vauvasta on myös riistävän suolaisen makea kokemus. Ei osaa edes sanoin kuvailla sen fiiliksiä, kuinka ensin kiinnytään ja totutellaan vastuuta ja vanhemmuutta. Sitten pitää tottua siihen että lapsi onkin jollain toisella hoidossa, juurihan asennoiduin siihen että se on mun duuni! Tokan kanssa se on jotenkin helpompaa: lapsi hoitoon ja joo moikka vaan.

Ekoja kertoja on miljoonia erilaisia, mutta yksi arkinen tilanne jonka ehkä tajuaa vasta toisen lapsen kanssa on se, että kuinka sitä aikanaan esikoisen kanssa pelkäsi enemmän maailmaa. Pelkäsi päästää lasta ulos leikkimään ilman että itse istuu vieressä seuraamassa liikkeitä. Pelkäsi sitä että pikkukiviä syömällä tulee varmasti suolitukos, ja että tutti tulee ehdottomasti vähintään keittää, jos se käy lattian kautta. Toisen tai kolmannen lapsen jälkeen tuo ei olisi käynyt mielessäkään, eka selvisi hengissä niin kyllä nuo muutkin sitten pärjäävät.

Miltä lapsesta tuntuu olla esikoinen

Vastuuta kantava ja muista huolehtiva esikoinen sopeutuu ensimmäisenä ja ainoana siihen, että ei olekaan enää ainoa lapsi perheessä. Tilanne on uusi kaikille, esikoinen vie niin monen “neitsyyden” vanhempien elämässä, ettei niitä kaikkia edes osaa listata järkevästi.

Vanhemmuutta ei mitenkään voi harjoitella etukäteen. Mutta valintojensa seurauksia voi toki selvitellä että mitä jos. Oma vanhemmuuteni on ollut täynnä epävarmuutta, pelkoa, häpeää ja tuskaa omasta riittämättömyydestä. Mukana on myös keskeneräisyyttä ja epätäydellisyyttä.

Esikoisen kanssa tehdyt harjoitukset selviävät vanhemmille usein vasta sisarusten synnyttyä. Virheet ja epäonnistumiset joita vanhempana teki eskoiselle, on helpompi korjata seuraavalle lapselle. Joissakin määrin, tekisi mieli pyytää esikoiselta anteeksi: “en tiennyt miten sun kanssa kuului tehdä, harjoittelin itsekin vasta vanhemmuutta”

Vanhempana toivoisin olemaan lopulta vain kyllin hyvä, ihan kaikille lapsilleni.

Lue myös:

Perheterapeutti: “vanhemmat eivät voi olla tasapuolisia perheen kaikille lapsille”

Lasten piirrustukset: “kuin avoin ikkuna lapsen mieleen”.

Kuinka taklata sisarusten välinen riita? Ota käyttöön neljän vaiheen tekniikka

Ruuhkavuodet toimitus

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *