”Eikö muslimin vaimon pitäisi käyttää huntua?” ja 5 muuta rasistista heittoa monikulttuurisesta parisuhteesta

”Eikö muslimin vaimon pitäisi käyttää huntua?” ja 5 muuta rasistista heittoa monikulttuurisesta parisuhteesta
Kuva: Pixabay

Teksti: Anna

Aiemmassa artikkelissani ”Ymmärtävätkö sinun lapset suomea?” ja 5 muuta rasistista heittoa monikulttuurisen perheen äidille kerroin kohtaamastani rasismista, jota olen monikulttuuristen lasten äitinä saanut kokea. Parisuhteeni ulkomaalaisen, islaminuskoisen miehen kanssa on saanut aikaan samalla tapaa kummaksuvia ja rasistisia kommentteja. Onneksi olemme kuitenkin välttyneet kaikkein rankimmalta rasismilta.

1.Kuinka paljon sinun mies rajoittaa sinun liikkumista kodin ulkopuolella? Saatko käydä töissä vai oletko vain kotiäitinä?

Tämä on ehkä yleisin kohtaamani ennakko-oletus muslimimiehistä: miehet käyvät töissä ja naiset hoitavat lapset ja kodin. Meillä kotityöt, lastenhoito ja työssäkäynti on jakautunut suhteellisen tasaisesti, eikä tähän vastuidenjakoon ole ollut uskonnoilla mitään tekemistä. Mieheni on itse halusi olla vuoden koti-isänä Esikoisen ollessa pieni ja nyt hän on jäämässä puoleksi vuodeksi pyörittämään kotiarkea 2- ja 6-vuotiaiden kanssa, kun minä lähden töihin.

2. Eikö muslimin vaimon pitäisi käyttää huntua?

Mieheni on tosiaan muslimi ja hän noudattaa islaminuskon oppeja. Minä itse olen vakaasti kristitty, eikä mieheni ole koskaan edes vihjaissut, että minun täytyisi vaihtaa uskontoa, jotta yhteinen tulevaisuus olisi mahdollinen. Molempien uskontoon kuuluu toisen ihmisen kunnioittaminen ja olemme tehneet myönnytyksiä puolin ja toisin uskontoon liittyvissä asioissa. Mieheni on esimerkiksi tullut kanssani kirkkoon läheistemme häitä ja hautajaisia vietettäessä. Itse olen puolestani käyttänyt huntua Indonesiassa ollessamme, kun olimme mieheni isoisän hautajaisissa. Tein sen omasta tahdostani kunnioittaa hautajaisväkeä – en mieheni painostuksesta. On myös hyvä muistaa, että monet musliminaisetkaan eivät käytä huntua ja se(kin) on ihan heidän oma asiansa, eikä siitä ole sopivaa mennä tiedustelemaan.

3. Minä kun luulin, että vain rikkaat, keski-iän ylittäneet miehet hakevat puolison Aasiasta!

Valitettavasti ymmärrykseni ei useinkaan riitä näille kommenteille ja vastaan (typerää kyllä) samalla mitalla: ”Kyllä me köyhät opiskelijatytötkin niin teemme!”. Huuh ja puuh! En tiedä millä oikeudella ihmiset kokevat voivansa laukoa tuollaisia kommentteja. Harva mitenkään erityisemmin ”hakee puolison Aasiasta”, vaan taustalla on melko usein se perinteinen ”tavataan kiva tyyppi, rakastutaan ja sen jälkeen aletaan suunnitella yhteistä tulevaisuutta”-kuvio. Tosin joskus, kuten meidänkin tapauksessa, rakastumisen ja yhteisen elämän mahdollistumisen väliin mahtuu pitkä kaukosuhde-jakso. Jos olisin ollut rikas (keski-ikäinen mies), olisi kaukosuhteessa vietetty aika ollut todennäköisesti lyhempi. Toisaalta puolisoaan ei pidä ihan heti itsestäänselvyytenä, kun ensimmäiset 2,5 vuotta on pitänyt suhdetta yllä Skypellä ja tekstiviesteillä.

4. Eikö sinulle muka Suomesta löytynyt miestä?

Ei löytynyt ei. Tai sitten olin huono etsimään. Tai sitten minulla on liian korkeat kriteerit. Onneksi sain reissukuumeen ja tajusin lähteä “hakemaan puolison Aasiasta”.

5. Mitä luulet, jättääkö miehesi sinut heti, kun saa Suomen kansalaisuuden?

Ensi faktapohjainen vastaus: Indonesia ei tunnusta kaksoiskansalaisuutta, eikä mieheni halua indonesialaisuudesta luopua, joten hän ei halua Suomen kansalaisuutta koskaan. Toisekseen Suomen kansalaisuuteen vaaditaan valtavan paljon muutakin kuin naimisissa olo suomalaisen kanssa.

Toiseksi tunnepohjainen vastaus: Jos mieheni olisi pitänyt yllä 2,5 vuotta kaukosuhdetta, muuttanut rakastamansa perheen ja suvun luota toiselle puolelle maapalloa, käynyt kotouttamiskoulutukset ja kielikurssit, asunut Suomessa yhtäjaksoisesti vaaditut viisi vuotta, suorittanut YKI-testin ja hankkinut lähihoitajan ammatin sekä vakiviran, ja kaiken tämän jälkeen paljastanut, ettei ole koskaan rakastanut minua, vaan on kokoajan vain himoinnut Suomen kansalaisuutta, niin olisin todennäköisesti sanonut: ”Hienoa pitkäjänteistä työtä! Olet kansalaisuutesi ansainnut!”

6. Ymmärtääkö sinun mies ollenkaan millainen vastuu vauvassa on? Tietäähän sinun mies, että Suomessa lapsia on kohdeltava hyvin?

Esikoistamme odottaessa neuvolantäti oli valtavan huolissaan. Minulle ei tosin koskaan selvinnyt, oliko hän eniten huolissaan:

a) minusta, joka hulluttani olin mennyt hankkimaan lapsen ulkomaalaisen kanssa

b) miehestäni, joka ei varmasti osaa hoitaa vauvaa, koska on ruskeaihoinen muslimi

c) lapsesta, joka varmasti jätetään heitteille tai vähintäänkin kasvatetaan kieroon

Sain neuvolassa paljon tietoa tahoista, jotka auttavat minua selviämään, kun jään vauvan kanssa yksin. Lippusia ja lappusia jaettiin joka käynnillä. Kehotettiin etsimään hyvissä ajoin doula, että on joku tukena synnytyksessä – siitäkin huolimatta, että kerroin mieheni ehdottomasti haluavan synnytykseen mukaan. Minulle teroitettiin, että minulla on oikeus omaan aikaan ja isälläkin on velvollisuus hoitaa vauvaa edes joskus. Toisaalta minun piti varmistua siitä, että miehellä on riittävät taidot ja tiedot, jotta he selviävät keskenään kotona esimerkiksi kauppareissuni ajan.

Lue myös:

Kuka teillä määrää talouspaperin paikan? – Kulttuurieroja parisuhteessa

Loppuelämä tyhjän pefletin vierellä – ylitsepääsemätön kulttuuriero

Meidän perheen salakieli

Anna

Anna

Olen 32-vuotias lappilaisella sydämellä varustettu kotiäiti, joka on juuri muuttanut perheineen Savosta Tampereelle. Monikulttuurista arkea ja juhlaa kanssani jakavat indonesialainen mieheni sekä kaksi tytärtämme. Rakastan leipomista ja pyykkien viikkausta, mutta imurille olen allerginen.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *