Juha muistaa edelleen miltä kurkussa oleva oksettava olo tuntuu kurkussa jo kouluun mentäessä. Tuoreessa muistissa on myös vahva ilmassa leijuva väkivallan uhka, joka jatkui koulupäivän loppuun asti. Juha kävi koulua Etu-Töölön yläasteella Helsingissä, jossa koulukiusaajat kävivät kimppuun täysin yllättäen – ilman varoitusta.
Joskus häntä lyötiin käytävässä, joskus pihalla, vessassa tai pukuhuoneessa.
– Minua iskettiin vatsaan tai rintaan, eikä kyse ollut mistään tönimisestä. Iskut sattuivat oikeasti. Kasvoihin minua ei koskaan lyöty. Mustelmat jäivät piiloon vaatteiden alle, enkä rohjennut paljastaa niitä kenellekään, kertoo Juha Beurling-Pomoell Avun artikkelissa.
Ei uskaltanut kertoa totuutta edes perheelleen.”Minua nolotti ja hävetti”
Juhalla oli muutamia kavereita, mutta samalla luokalla ei ollut pahimman kiusaamisen aikana ketään kyllin läheistä ystävää, joka olisi huomannut tilanteen ja halunnut puuttua siihen. Häpeän takia Juha ei kertonut tilanteesta edes vanhemmilleen, joten peitti mustelmat ja ruhjeet vaatteilla.
Juha kertoo olevansa yleisesti pärjäävä ja vahva lapsi, joka ei suostunut myöntämään olevansa kiusattu. Esimerkiksi yhden hyvän ystävän muutettaessa ulkomaille, jäi Juha yksin, jolloin kiusaaminen yltyi pahaksi. Ystävän palatessa muutaman vuoden jälkeen takaisin, Juha torjui hänet häpeän takia.
-Hylkäsin hyvän ystävän, koska en halunnut hänen tietävän, kuinka huonosti asiani olivat. Pelkäsin paljastuvani heikoksi, kertoo Juha ja selittää miksi torjui vanhan ystävän lähestymisen välitunnilla.
Juha kertoo, ettei lapsen logiikalla ja kokemuksella ei osaa luottaa ystävyyteen.
-En peloltani ymmärtänyt, että yhdessä olisimme voineet saada piinan loppumaan, miettii Juha jälkeen päin.
Kiusaaminen ja väkivalta näkyy fysiologisina oireina
Pelon vuoksi Juha kävi ylikierroksilla ja joutui olemaan jatkuvassa valmiustilassa. Esimerkiksi aineenvaihdunta toimi niin vilkkaasti, että jokaiselta tunnilta oli kiire ehtiä vessaan.
Kiusatuksi joutumisella on ollut monenlaisia vaikutuksia Juhan elämään. Heti kahdeksannen luokan päätyttyä Juha oli isänsä kanssa kesämökillä, jossa keksen pallopelin Juha sai voimakkaita sydämen rytmihäiriöitä.
-Nostin pallon maasta ja yhtäkkiä sykkeeni kiihtyi valtavasti. Pulssi kohosi kahdeksastakymmenestä kahteensataan ilman erityistä rasitusta. Vanhemmat huolestuivat, ja sydän tutkittiin perusteellisesti. Kohtauksia tuli jatkossa usein, mutta mitään vikaa ei löydetty, kertoo Juha.
Vielä tuolloinkaan Juha ei kertonut vanhemmilleen koulukiusaamisesta ja kokemastaan väkivallasta. Nyt hän uskoo sydänoireiden johtuneen kouluväkivallan ja tuomasta pitkittyneestä stressistä.
28- vuotiaana Juhalle puhkesi paniikkihäiriö. Paniikkikohtaus iski äkillisesti illallisella ystävien kanssa, vaikka koko elämä tuntui olevan hyvin työn puolesta, sekä ihmissuhteiden osalta.
Kouluväkivallalla myös positiivinen seuraus
-Positiivisin seuraus oli tietynlainen uhma, sisu ja oikeudenmukaisuuden kaipuu. Ajattelin, että näytän niille, kertoo Juha kiusaamisen tuomasta sisukkuudesta.
Juha oli ollut aina hyvä koulussa, mutta halu pärjätä vahvistui kiusaamisen myötä entisestään. Mies pyrki yliopistoon lukemaan valtio-oppia, koska halusi vaikuttaa yhteiskunnallisiin asioihin. Hän valmistui ja oli ensin eduskunnassa avustajana ja päätyi sittemmin töihin Kuluttajaliittoon.
