Hyvä paha äitipuoli ja paletti värejä

Hyvä paha äitipuoli ja paletti värejä
Kuva: Sebastien Cordat

Äitipuoli on kyllä sana mistä en tykkää yhtään. Silti sitä tulee käytettyä jossain tilanteessa jossa… En itseasiassa osaa nyt sanoa mikä tilanne on se missä sitä käytän. Sanon puolisoani myös jossain tilanteessa isäpuoleksi, mutta en puhuessani lapsille hänestä. Samoin ei minuakaan kutsuta äitipuoleksi miehen lapsille. En ole puolikas äiti, enkä äiti heille lainkaan, vaikka olenkin suuren uusperheemme äiti. Tämä asia nostattaa monenlaisia tunteita.

Alusta saakka minua on kutsuttu omalla nimelläni puolison lasten toimesta, ja se on mielestäni ihan täydellistä niin. Enhän ole tullut kaappaamaan äidin roolia heidän elämässään, enkä viemään yhtään mitään heidän biologiselta äidiltään. Me eletään osa elämästä yhdessä saman katon alla, ne vuodet jolloin he eniten elämässään tarvitsevat turvallista aikuista elämäänsä. Mikään ei korvaa omaa äitiä tai isää, olen sen aina sanonut lapsillekin. Oma äiti on maailman rakkain ja niin kuuluu ollakin. Lapset on joskus väitelleet kumpi on parempi. Minun lapseni on väittänyt puolisoni lapselle että minä olen parempi äiti ja puolison lapsi on puolustanut omaa äitiään. Väittely loppui siihen, että totesin että kumpikin on oikeassa. Minä olen oman lapseni mielestä maailman paras ja ihanin äiti, ja puolison lapsen mielestä hänen oma äiti on parasta mitä voi olla. Että asiasta on ihan turha väitellä ja sanoin, että eikö olekin ihanaa että teillä molemmilla on äiti josta voi sanoa että on maailman rakkain ja ihanin. Sen jälkeen tästä ei ole keskusteltu.

silhouette of woman holding umbrella standing in front of girl on hill during night time
Kuva: J.W.

Jotkut käyttävät sanaa bonusäiti. En koe sitäkään omaksi jutukseni. Tykkään olla Siiri, ja huolehdin ennemmin siitä kaikesta mitä rooliini perheessäni liittyy. En ole pullantuoksuinen, koska olen aika fiasko keittiössä, mies hoitaa meillä ruoanlaiton ja leipomisen. Minulta kysytään perheen aikatauluista, kadoksissa olevista vaatteista, siitä millä shampoolla pestään hiukset ja saako ottaa kaakaota iltapalalla. Oon kiitollinen siitä, että olen saanut luotua suhteen puolison lapsiin, suhteen jossa näkyy luottamus. Mulle voidaan kiukutella ja olla kulmat kurtussa. Vastapainona mulle voidaan kertoa salaisuuksia ja pyytää apua kun aikuisen apua tarvitaan. Saan kuulla iltaisin sanat “rakastan sua hyvää yötä” ja se on paljon se. Saan kuulla myös että olen ärsyttävä kun määrään, ja sekin on hyvä asia. Että lapsi uskaltaa näyttää minulle myös negatiivisia tunteita.

Olen alusta saakka halunnut, että puolison lapset kokee olevansa tasavertaisessa asemassa omiini nähden. Kohtelen heitä oikeudenmukaisesti ja ratkaisen tilanteita katsomatta onko lapsi minun biologinen lapsi vai puolison mukana perheeseen tullut. Nämä tilanteet voi arjessa olla ihan sitä luokkaa kuten yhtenä päivänä, kun kolme pienempää katsoivat lastenohjelmaa. Minun lapsilleni tuli riitaa siitä mikä ohjelma katsotaan. Totesin että nyt tehdään niin että “X” (puolison lapsi) valitsee elokuvan koska hän on ainut joka istuu nahistelematta sohvalla. Riita poikki siis ja voita väliin.

red green and yellow abstract painting
Kuva: Kelly McCrimmo

Uusperheessä voi olla monenlaisia haasteita kun sovitetaan yhteen ensinnäkin kahden aikuisen aikataulut, siihen mukaan kummankin lapset ja lisäksi vielä ex-puolisot ja heidän kotien aikataulut. Joskus se aiheuttaa harmaita hiuksia, mutta se on normaalia. Ollaan sovittu aikataulut johonkin asiaan, varmistettu ne exiltä mikäli on tarvetta, ja tapahtuu muutos aikatauluun jossakin kodissa niin kaikki menee uusiin puihin. Vaaditaan organisointikykyä ja hyviä hermoja, että kaikki saadaan ratkaistua jokaista osapuolta miellyttävällä tavalla. Epäitsekkyyttä uusperhe-elämä ainakin mielestäni opettaa, täytyy kyetä joustamaan. Joustetaan joskus niin että venyy ja paukkuu, mutta katketa ei voi. Onhan meillä niin kallisarvoinen paletti erilaisia värejä näissä käsissä. Se että ollaan tilanteessa, jossa biologiset vanhemmat ovat eronneet, on useimmiten jo lapsille aivan tarpeeksi tunteita herättävä. Lapsi on joutunut käydä läpi vaikeita tunteita ja hyväksyä sen että äiti ja isä asuvat eri kodeissa. Aikuiselle ero on monesti kuormittava, joten mitä se voi olla lapselle jonka ajatusmaailma on vasta muovautumassa ja lapsuuden kehitys-tehtävät täysin kesken.

Erosta johtuvat tunne myllerrykset saavat aikaan pienen ihmisen mielessä aikaan kokemuksia, jotka vaikuttavat aina jollain tavalla lapsen minäkuvaan ja siihen millainen aikuinen hänestä kasvaa. Jossain vaiheessa elämään astelee uusi aikuinen johon vanhempi on todella rakastunut ja jonka kanssa hän haluaakin tehdä kaiken sen minkä lapsi olisi ehkä halunnut tehdä omien vanhempiensa kanssa. Tämä vaikuttaa taas aivan uudella tavalla lapsen kehitykseen ja henkiseen kasvuun. Ajattelen siis, että kun tulin puolisoni lasten elämään, oli minulla mielettömän suuri vastuu ja rooli heidän elämässään sitä kautta. Minulla ei ollut suuria saappaita täytettävänä, sillä ei minun kuulu olla heille äiti. Vastuullani on siitä asti ollut luoda heihin suhde, jossa he tietävät olevansa rakastettuja, hyväksyttyjä ja ihania vilpittömiä lapsia omana itsenään, niistä juurista mistä he ovat tulleet minun elämääni.

green soup in white ceramic bowl
Kuva: Anna Bratiychuk

Olen miettinyt vuosien varrella tätä asiaa paljon ja tietenkin nähnyt tämän läheltä myös toisesta näkökulmasta, onhan minunkin lapsillani tämä sama tilanne. Uusperheen muodostaminen vaatii siis aikuisilta paljon ymmärrystä ja empatiaa. Tulee pettymyksiä, kiukkua, väsymystä. Mutta myös paljon hyvää, hauskoja juttuja ja oivalluksia. Kaikki perheenjäsenet opettelevat uusia asioita ja tutustuvat toisiinsa. Isossa perheessä on monta persoonaa ja monta uutta ihmissuhdetta, jota samassa sopassa sitten hämmennetään ja koetetaan saada lopputuloksesta mahdollisimman hyvä.

Meidän perheessä on seitsemän lasta ja kaksi aikuista. Perheeseen mahtuu siis monenlaisia persoonia, kaikille on löydyttävä tila perheessä olla oma itsensä. Olen itse aina tullut erilaisten ihmisten kanssa hyvin toimeen, ja mulle oli luontevaa sopeutua siihen että perheeseeni tuli yhtäkkiä lapsia jotka ovatkin luonteeltaan täysin erilaisia kuin omani. He ovat minulle erittäin tärkeitä ja rakkaita, mutta tiedän että omille vanhemmilleen he ovat jotain mitä minä en voi koskaan kokea, sillä he eivät ole minun omiani. Minulle on uskottu siis rooli heidän elämässään jota he eivät itse ole valinneet.

Voin siis yrittää tehdä heidän olonsa kodissamme mahdollisimman turvalliseksi, hyväksytyksi ja rakastetuksi. Olla heille rakastava ja välittävä aikuinen, sen lisäksi että heillä on isä joka huolehtii ja rakastaa yli kaiken, ja tekee kaikkensa heidän eteensä. Minun roolissani se lähtee pienistä arkisista asioista. Siitä, että kotona on takille oma paikka, pyyhe-koukussa lukee lapsen oma nimi, ostan uuden harjan sähköhammasharjaan, vaatteita, jotain pientä kivaa kuten karkkipäivänä pussin juuri kyseisen lapsen lempikarkkeja. Päivänä jolloin syödään noutoruokaa, tilaan hampurilaisen niillä täytteillä mistä tiedän lapsen pitävän. Yhdelle otan sushia jota saa syödä iskän kanssa, koska hän on ainut lapsista joka sitä kovasti haluaa. Kuuntelen kiinnostuneena kun hän kertoo mitä on päivän aikana tehnyt, ja otan mukaan kahdestaan kauppareissulle. Asetan rajoja, ohjaan toimimaan eri tilanteissa ja annan neuvoja, sekä autan aina kun tarvitsevat apua. Ei ne asiat ole sen kummempia. Illalla halaan kunnolla ja tarjoan puhelimen että saa soittaa äidille hyvää yötä koska se on tärkeää, ja kerron pään tyynyyn painuessa että rakastan. En ole äidin korvike, olen vain Siiri ja haluan että minun kodissani jokaisella lapsella on hyvä ja turvallinen olo.

Siiri

Siiri

Olen 33-vuotias uusperheen äiti Etelä-pohjanmaalta. Harrastuksena etsin pareja 7 lapsen sukille ja kokoan uusperhe-palapeliä yhdessä muusikkopuolison kanssa. Arkeamme värittää ADHD piirteet usealla perheenjäsenellä ja koira joka saa välillä itselläni kierrokset kohoamaan yhtä korkealle kuin mieheni ääni yltää. Elämä on kymmeniä helmi-viestejä viikossa, jatkuvasti pyörivä tiski-ja pyykkikone, keikkareissuja, musiikkia, organisointia ja yrittämistä hyvällä ja huonolla menestyksellä. Ja huulipunaa!

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *