Raskauskilot ovat monen odottavan äidin huoli, ja synnyttäneen äidin taakka. Paljon esillä ollut kehopositiivisuus kannustaa ihmisiä näkemään ja hyväksymään kaikki kehot kauniina juuri sellaisena kun ne ovat. Entä sitten jos oma keho ei vain tunnu omalta, etkä edes halua hyväksyä niitä rasvakertymiä jotka raskaus kehoosi toi?
Monien tutkimusten mukaan keho palautuu raskaudesta omaan tahtiinsa, ja mielipahan poteminen muuttuneesta kehosta on turhaa. Kulttuurimme kauneusihanne hoikasta, nopeasti raskaudesta palutuvasta kehosta on edelleen läsnä, vaikka paljon ollaan saavutettu mm. kehopositiivisuusliikkeellä ja armollisuudella omaa kehoa kohtaan. Kaikki ei kuitenkaan ole kiinni ihanteista, vaan omasta mielestä.
”Peilistä minua tuijotti tuntematon olio. Sen hiukset harottivat, silmät olivat väsyneet ja se vatsa. Se vatsa. Ensin vatsa näytti siltä, että sinne oli unohtunut joku. Pikkuhiljaa kumpu pieneni ja vatsa muistutti tyhjää, ruttuista ilmapalloa. Kukaan ei kertonut, että niin kävisi. Se ilmapallo ei istunut minuun, vaan se vyöryi housujen vyötärön ulkopuolelle. Hankasi. Oli täynnä raskausarpia. Siitäkin huolimatta, että vatsani oli tehnyt upean työn ja toiminut turvapaikkana kahdelle pienelle ihmisen alulle, olin kauhuissani” Karoliina
Kaikki lähtee kehonkuvasta
Kehonkuva tarkoittaa mielessä muodostettua kuvaa omasta kehosta ja miltä oma keho näyttää ihmiselle itselleen. Kehonkuva viittaa ihmisen omiin ajatuksiin ja kokemuksiin omasta vartalosta ja ulkomuodosta.
Kehonkuva voidaan jakaa kahteen osa-alueeseen jossa arvostetaan omaa kehoa, ja vartaloihanteen sisäistämiseen. Kehoarvostuksella tarkoitetaan ihmisen omaa arviota omasta ulkonäöstään ja sitä, kuinka tyytyväinen hän on omaan kehoonsa. Vartaloihanteen sisäistäminen kertoo siitä, miten ihminen on sisällyttänyt yleistä vartaloihannetta omaan käsitykseensä siitä, millaista vartaloa itse pitää viehättävänä.
Oma kehokuva määrittelee paljon itsetuntoa, joka taas on yksi osatekijä minätietoisuudessa, itsetuntemuksessa sekä itsearvostuksessa
Itsetunto on arvio, jonka ihminen tekee itsestään. Arvio voi olla joko positiivinen tai negatiivinen tai molempia yhtäaikaisesti. Itsetunto ja onnistuminen, menestys tai elämässä pärjääminen eivät ole suoraan yhteydessä toisiinsa, mutta monesti ne nähdään samana.
Hyväksymisen mahdottomuus
Jos ei hyväksy raskauden mukanaan tuomia muutoksia kehossaan, saattaa stressi, synnytyksen jälkeinen masennus ja ahdistus aiheuttaa ylivoimaisia mielialan vaihteluita sekä impulsiivisuutta ruokailujen suhteen. Tällöin tulos on päinvastainen kuin toivottu painonpudotus.
Tästä syytä armollisuus ja oman kehon hyväksyminen on oleellista, jotta keho saa rauhassa palautua omaan muotoonsa. Joillekin painoa tulee raskauden aikana reilusti lisää, ja vaaka saattaa näyttää hurjia lukemia joista ei tarvitse olla huolissaan.
”Nyky-yhteiskunta luo kamalasti paineita äidin kunnosta. Pitäisi olla takaisin
omissa mitoissa pian synnytyksen jälkeen”
Paineet päästä palautumaan synnytyksen jälkeen vanhoihin mittoihin ovat suuret. Paine tulee ympäristöstä, sekä itsestämme. Vaikka lapsen saaneilla voi olla negatiivisia vaikutuksia minäkuvaan, saattaa joillakin muutokset vahvistaa omasta itsestä.
Noora Lehtoranta ja Sara Saarisen tekemän tutkielman mukaan ulkoiset muutokset vaikuttivat osalle vastaajista positiivisesti. Keho koettiin naisellisemmaksi ja muutokset olivat ylpeitä äitiyden merkkejä. Synnytyksen jälkeen osa koki, että tunsi kehonsa nyt entistä paremmin ja he tiesivät, mitä halusivat ja näin ollen positiivisia muutoksia seksuaalisuuteen oli tapahtunut.
Synnytys saattaa siis lisätä arvostusta omaa kehoaan kohtaan, mikä taas lisää itsevarmuutta, hyväksymistä ja vapautumista myös seksuaalisuudessa. Omaa mieltä kannattaa aina valmentaa armollisemmaksi, ja oikeasti pohtia, miksi omaa kehoa ei suostu hyväksymään.
Lähteet: Naisen itsetunto, Sinkkonen, Mirja 2004, Terveyskylä
Ei vielä kommentteja