Hautajaiset lastenhuoneessa

Hautajaiset lastenhuoneessa
Kuva: Noah Silliman

Muutama viikko sitten me saatiin miehen kanssa kutsu hautajaisiin. Kaksi lapsista tuli kertomaan, että Pörrö-kissa on kuollut, ja hautajaiset on nyt heti. Kommentoin, että aika nopeasti on hautajaiset jos hän juuri vasta menehtyi. Hautajaisiin silti lähdettiin.

Yläkerrassa jo aulassa vastassa oli kuvia, joissa oli piirrettynä kukkia, lahjoja ja surullisia itkeviä naamoja. Hauta oli tehty tyynyistä ja peitoista, ja haudalla oli pöydältä otettu kimppu tekokukkia. Yläkerran rappusten seinillä oli ohjeita kuinka hautajaisissa käyttäydytään. Omat lapseni eivät ole olleet hautajaisissa, joten asiaa on käsitelty meillä vain silloin kun se on jostain tullut puheeksi. Tiedän, että kehitysvaiheeseen tässä iässä kuuluu myös kuoleman käsittely.

Lapset ohjasivat meidät sängylle istumaan ja kertoivat hautajaisten säännöt. “Ei saa olla laitteella, ei saa potkia hautaa, ei saa nauraa.” Hyviä sääntöjä. “Saa sääliä, saa itkeä, saa tuoda hautalahjan”. Selvä. Hautalahjasta en ollut varma mikä se on, meille kerrottiin että se on lahja jonka voi jättää kuolleen Pörrö-kissan haudalle. Tietenkin, ihan selvä asia. Istuimme siinä hyvän aikaa hiljaa. He soittivat Youtubesta kiinalaista tunteikkaan kuuloista musiikkia, ja me istuimme vakavina sängyn laidalla mieheni ja vauvan kanssa. Koiramme sai luvan tulla hautajaisiin myös jos osaa käyttäytyä nätisti. Hetken kuluttua lapseni kertoi, että nyt voi joku sanoa muutaman sanan jos sanottavaa on. Nousin ylös ja menin haudan vierelle pitämään muistopuheen Pörrö-kissalle. Mieheni piti puheen minun jälkeeni.

Lapset kuuntelivat hiljaa ja selvästi halusivat että tämä tehdään ihan tosissaan. Muistopuheiden jälkeen lapsi ilmoitti, että vieraat kiertävät nyt yhdessä hautaa ympäri. Mieheni totesi hiljaisella äänellä, että “aika erikoinen tapa”. Vastasin hänelle, että “kunnioitetaan nyt vaan omaisten toivetta”. Kiersimme hautaa kiinalaisen musiikin tahdissa, koiranpentu mukaan lukien. Hetken kuluttua sanoin Pörrö-kissan omaisille vielä lohdutuksen sanoja, ja kerroin että minun täytyy nyt lähteä. Muukin porukka lähti pian hautajaisista.

Iltapalalla sitten kysyimme lapsilta mistä keksivät leikkiä hautajaisia. Olivat nähneet Youtubessa kuvan kissasta, jonka omistajat olivat kertoneet kissan menehtyneen. Lapset kertoivat liikuttuneensa siitä niin paljon, että olivat itkeneet huoneessaan sen vuoksi. Siitä oli sitten syntynyt ajatus tähän leikkiin. Ajattelin, että olipa hienoa että lapset osasivat käsitellä surullista asiaa tällä tavalla. Ja miten hienoja ajatuksia heillä 6-7 vuotiailla oli hautajaisista, ja siitä millaisia asioita suruun liittyy. Miten hautajaisissa käyttäydytään, mikä on sopivaa heidän mielestään. Tunnelma oli luotu piirtämällä kuvia itkuisista kasvoista, kirjoittamalla hautajaisohjeita ja kutsumalla paikalle läheisiä ihmisiä.

Kuoleman käsittely on kyllä lapsen kanssa yksi vaikea asia. Luonnollinen asia mistä puhuminen on monesti kuitenkin vaikeaa, kun lapsi ajattelee asioita niin eri tavalla kuin aikuinen. Lause minkä aikuinen lapselle kuolemasta sanoo, saattaakin jäädä mieleen kummittelemaan ja aiheuttaa pelkoa, vaikka tarkoitus olisi lohduttaa lasta ja tukea pienen mielen käsitellessä vaikeaa ja pelottavaa asiaa. Silti tämäkin on yksi asia mitä vanhempi joutuu kohtaamaan ja selittämään lapselle ja siitä puhutaan aina kun lapsi sen keskustelun avaa. Olemme käsitelleet kuolemanpelkoa ja kuolemasta aiheutuvaa surua kyllä lasten kanssa ennemminkin, mutta nyt se näiden Pörrö-kissan hautajaisten kautta käsiteltiin hieman eri tavalla.

Siiri

Siiri

Olen 33-vuotias uusperheen äiti Etelä-pohjanmaalta. Harrastuksena etsin pareja 7 lapsen sukille ja kokoan uusperhe-palapeliä yhdessä muusikkopuolison kanssa. Arkeamme värittää ADHD piirteet usealla perheenjäsenellä ja koira joka saa välillä itselläni kierrokset kohoamaan yhtä korkealle kuin mieheni ääni yltää. Elämä on kymmeniä helmi-viestejä viikossa, jatkuvasti pyörivä tiski-ja pyykkikone, keikkareissuja, musiikkia, organisointia ja yrittämistä hyvällä ja huonolla menestyksellä. Ja huulipunaa!

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *