Kylppäriremontti lapsiperheessä – miten siitä selviää?
Meiltä remontoitiin juuri kylpyhuone. Remonttia tehtiin kaiken kaikkiaan kahdeksan viikon ajan, joista osan aikaa homma seisoi erilaisista viivästyksistä johtuen. Ensimmäinen viikko jouduimme olemaan viiden hengen perheellämme kokonaan poissa kotoa. Seuraavat kolme viikkoa yövyimme kotona, mutta päivisin remontoitiin. Ensimmäiset kolme-neljä viikkoa elimme myös ilman suihkua ja pyykkikonetta. Näin selvisimme tästä karmeasta remonttikoettelemuksesta.
Useampi paikka jonne karata
Me olemme sen verran onnekkaita, että meillä oli useampikin paikka, jonne saatoimme mennä. Ensimmäisen viikon ajan asuimme äitini luona. Hänen kaksionsa on toki rutkasti pienempi, kuin meidän yli sataneliöinen asuntomme, mutta kyllä me sinne viikon ajan mahduimme. Samalla tietysti pyykkäisimme hänen luonaan. Sekin helpotti, että esikoisellani oli myös koko viikoksi paikka, johon mennä, hän kun oli juuri sen viikon isällään. Seuraavilla viikoilla vietimme illat ja yöt kotonamme, mutta etätyötä tekevä mieheni siirtyi lähitöihin ja minä, vauvamme ja kolmevuotiaamme olimme päivät äitini luona ja välillä myös isäni luona. Viikonloppuisin kyläilimme runsaasti, jotta ei tarvitsisi olla pienten lasten kanssa niin paljon remonttikaaoksen keskellä.
Suihkujen ja pyykkäämisen suunnittelu
Ensinnäkin piti tyytyä siihen, että ihan joka päivä ei suihkuun tule pääsemään. Harvensimme pienten kylpyjä, eli he kävivät kylvyssä noin kerran viikossa. Mutta halusimme itse pitää kiinni säännöllisestä liikunnasta, joten hikoilun takia piti päästä melko usein suihkuun. Samoin esikoiseni, joka on jo 12-vuotias, ja harrastaa pari kertaa viikossa liikuntaa. Hän oli tavallista enemmän isänsä luona ensimmäisten viikkojen aikana. Itse kävin aika usein äitini luona suihkussa, kun kerran olin siellä päivät kuitenkin. Joskus teimme niin, että kävelimme pesutarvikkeiden kanssa puolen kilometrin päähän isäni luokse, kävimme lenkillä, sitten isälläni suihkussa ja takaisin kotiin. Pyykinpesu hoitui aika vaivattomasti, kun aamuisin keräsin likapyykit mukaani, kun lähdin äitini luokse ja palatessa toin puhtaat kotiin.
Siivous joka päivä
Remontista, ja varsinkin kylpyhuoneen remontoinnista, irtoaa pölyä ihan järkyttävä määrä. Varsinkin aluksi, kun kylppäriämme purettiin, vaikka tila olikin alipaineistettu ja etuovelta kylppäriin johtava käytävä pussitettu. Kun purkuvaihe oli ohi ja pääsimme taas yöpymään kotonamme, siivosimme joka päivä remonttimiesten lähdettyä kotiin. Lattioille jää pieniä osia, niittejä, laastinpalasia ynnä muuta mukavaa, joita ryömivä vauvamme himoitsi kovasti. Ei auttanut kuin kaivaa imuri kaapista joka ikinen päivä. Lisäksi otimme eteisen matot aamuisin pois ja laitoimme ne takaisin imuroinnin jälkeen, jotta käytävällä olisi mukavampi kävellä. Pyyhimme pölyjä myös muualta, pidimme kaikki mahdolliset ovet ja ikkunat remontin ajan kiinni ja iltaisin tuuletimme, koska remontin myötä asuntomme koneellinen ilmanvaihto oli kokonaan pois päältä. Onneksi ei ollut hellettä!
Asennetta ja luovuutta
Kyllähän tuossa parin kuukauden aikana vaadittiin paljon luovuutta ja asennetta. Koska viivästyksiä tuli, remontti venyi ja seisoi. Tuntui, että se ei lopu koskaan. Elämä epämääräisessä limbossa vaati veronsa. Loppuajasta olimme jo todella väsyneitä tilanteeseen, mutta tsemppasimme toisiamme vuorotellen. Ja me olimme niitä onnekkaita, joilla oli mahdollista mennä jonnekin ja peseytyä ja pyykätä jossain, mitä kaikilla ei ole. Voin vain kuvitella, miten rasittavaa olisi, jos tällaista onnea meillä ei olisi ollut. Aika paljon piti tinkiä normaaleista jutuista, kuten jokapäiväisestä ruuanlaitosta. Evakossa ei ollut kaikkia tavaroita mukana, kuten vauvalle syöttötuolia, keskimmäiselle piirustuspaperia tai esikoiselle omaa rauhaa, mutta niistä selvittiin luovuudella. Kaikki tsemppasivat hienosti ja lopulta selvisimme. Pidimme palkinnon mielessämme ja kun kylppäri oli vihdoin valmis, se oli kaiken vaivan arvoinen.
