ADHD ja suuret tunteet

ADHD ja suuret tunteet
Kuva: Quinton Coetzee

Oon monesti elämässä miettinyt sitä, että miksi mä elän niin suurilla tunteilla eri tilanteita elämässä. Mun perheenjäsenistä ei ole kukaan ollut samanlainen kuin minä, enkä oo siis saanut lapsena sellaista toimintamallia että voisin perustella omaa toimintaani silläkään. Mä vain olen tällainen. Tosin olen onneksi henkisesti kasvanut siitä mitä olen joskus ollut, mutta dramaattinen tietyllä tavalla olen, se on vaan pakko myöntää.

Kertoessani jostain tilanteesta, käytän voimakkaita ilmaisuja. Jos mua on harmittanut jokin asia, saatan sanoa kaverille siitä että “mulla meni hermot” vaikka mulla ei todellakaan ole mennyt kyseisen asian kanssa hermot. En myöskään yritä vääristellä asiaa, vaan mun puhetapa vain on sellainen. Dramaattisuus näkyy myös mun toiminnassa, tokikaan ei nykyään niin paljon kuin ennen. Onneksi oon kasvanut henkisesti ja osaan käyttäytyä kuin aikuiset. Vaikka joskus epätoivoisena alan salaa itkemään niinkuin pettynyt viisivuotias. Joku varmaan miettii, että kuinka tällaista kehtaa sanoa aikuinen ihminen kenellekään, mutta ei liikuta mua. Tunnen kaikki tunteet suurin linjoin, eli myös positiiviset tunteet näkyy niinkuin ilotulitus!

multicolored fireworks
Kuva: Mike Enerio

Muistan päivän, kun mulla oli rippijuhlat ja naapurit tulivat onnittelemaan. Samalla sanoivat jotain mun äidille rikkaruohoista joita takapihalla kasvaa, ja muistan että äiti nolostui. Mä vaihdoin samantien juhlavaatteet pois ja painelin rikkaruohoja kitkemään. En huutanut tai mesonnut, sanoin vaan että “selvä, nyt lähtee rikkaruohot”. Reagoin näin, koska tunsin pahaa oloa äidin puolesta. Äidillä oli ollut kuormittava elämäntapahtuma josta hän oli toipumassa, olimme muuttaneet uuteen kotiin juuri ja nurmikko oli kylvetty ja mullasta kasvoi rikkaruohoja. Kaiken keskellä hän järjesti mulle juhlat ja teki muutenkin parhaansa töiden ohella. Ehkä oikea hetki ei ollut kesken omien rippijuhlien alkaa siihen hommaan, mutta mulla meni hiukan tunteisiin. Ja rikkaruohot lähti. Oon siis ollut aina sekä impulsiivinen että dramaattinen.

selective focus photography of plant
Kuva: Kent Pilcher

Moni mut tunteva sanoo, että ei päällepäin yhtään huomaa että mulla on ADHD, olen kuulemma tasapainoinen ja vaikutan rauhalliselta. Omassa mielessäni koen ehkä erilailla, mutta ne aivojen solmut onkin mun pään sisällä eikä muiden. Töissä olen johdonmukainen ja ilmeisesti mun kanssa on helppo työskennellä, ainakin saamani palautteen mukaan. Ehkä se näkyy enemmän sitten niissä epätoivon hetkissä, kun kodinhoitohuoneen lattia on vuorattu pyykillä, tiskipöytä on täynnä astioita tai unohdan monta asiaa samana päivänä. Sanon ääneen että miksei kukaan muu laita tiskejä, hoida pyykkejä tai ota vastuuta näistä. No, todellisuudessa kyllä ottaa, mutta se on minun kokemukseni siinä hetkessä ja ehkäpä se tulee ulos dramaattisesti. Tunnen tunteet voimakkaasti, olen aina ollut sellainen. Pyrin tietoisesti kehittämään itseäni, mutta nämä piirteet on osa minua, ja haluan myös olla oma itseni.

Siiri

Olen 33-vuotias uusperheen äiti Etelä-pohjanmaalta. Harrastuksena etsin pareja 7 lapsen sukille ja kokoan uusperhe-palapeliä yhdessä muusikkopuolison kanssa. Arkeamme värittää ADHD piirteet usealla perheenjäsenellä ja koira joka saa välillä itselläni kierrokset kohoamaan yhtä korkealle kuin mieheni ääni yltää. Elämä on kymmeniä helmi-viestejä viikossa, jatkuvasti pyörivä tiski-ja pyykkikone, keikkareissuja, musiikkia, organisointia ja yrittämistä hyvällä ja huonolla menestyksellä. Ja huulipunaa!

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *