Ai mikä loma?

Ai mikä loma?
Kuva: Toni Cuenca

Teksti: Katri

Ai että, nyt on kesä!

Monet perheet nauttivat yhteisestä kesälomasta ja varsinkin sosiaalinen media on pullollaan päivityksiä, jossa iloitaan kesästä, kun lapset lomailevat ja saadaan viettää aikaa paljon yhdessä. Joudun sanomaan, etten minä itse, neljän lapsen kotiäiti ole ihan aina samaa mieltä ja se harmittaa minua suunnattomasti. Olen kateellinen niille vanhemmille, jotka aidosti ovat sitä mieltä eivätkä minun tavoin mieti useita kertoja päivässä, että voi kun olisi jo ilta. Onko minulla oikeutta edes tuntea näin? Uskaltaudun kuitenkin avaamaan ihanasta kesästä ja lomailusta myös sitä toista puolta. 

Näin kotona ollessani kesäloma ei ole minulle ns. lomaa, vaan kesällä elämäni ruuhkautuu hitusen enemmän. Kaikki neljä lasta ovat kotona vaatien minulta huomiota 24/7. En ymmärrä miten neljä lasta voivat olla melkein joka päivä toisissaan kiinni, ei tarvitse kuin yksi tietty katse tai pienempi pieni hipaisu niin toisen saa sillä räjähtämään.  Ja “äiti, ei oo mitään tekemistä” alkaa usein jo aamusta, vaikka naapurusto on lapsia täynnä, puhumattakaan ihan omista sisaruksista, joiden kanssa voisi ehkä myös leikkiä. Aina pitäisi osallistua hippaan tai muuhun leikkeihin, olisi mulla välillä muutakin tekemistä. Muutenkin tuntuu, että lapset ovat rauhattomampia. Lämpimät ilmat vievät lapsiltakin veronsa mutta silti heitä on vaikea saada hetkeksi pysähtymään ja rauhoittumaan. 

Ihana lämpö! Sehän tarkoittaa sitä, että käydään uimassa useasti päivässä. Luojan kiitos meillä on ranta ihan vieressä. (toisaalta se on taas kirous, juuri sen takia että siellä sitten käydään usein) Tiedättekö miten paljon energiaa kuluttaa vahtia neljää lasta rannalla, missä muutama muukin lapsi ui?? Paljon.  Ja se pelko mikä hiipii edes sekunniksi selkää pitkin, kun ei näekään omaa lastaan, on aika kamalaa. Kaikki tämä vie ihan hitokseen voimia mutta silti uskon pääseväni helpommalla, kun kuuntelemalla kotona sitä narinaa, kun ei pääse uimaan. 

Rahan meno. Niin kuin edellisessä tekstissäni kerroinkin, ettei näin vuosia kotona viettäneenä raha ei kasva puussa. Mutta miten ihmeessä sitä rahaa vaan menee enemmän kesällä? On lasten kesäharrastukset, käydään retkillä ja syöminen helteellä on mitä on. Sitä makaronilaatikkoa ja jauhelihakeittoa on jotenkin niin paljon vaikeampi tehdä helteellä ja kesällä huomaa turvautuvansa enemmän valmisruokiin mikä ehdottomasti tulee kalliimmaksi. Myöskin se että koko perhe on joka aterialla kotona nostattaa kauppalaskua kiitettävästi.

Ja mitä tulee tuohon ihanaan yksivuotiaaseen maailman valloittajaan. Hänen vahtimisensa on tuonut kesään uutta vipinää, kirjaimellisesti. Voi että miten muistelenkaan kaiholla viime kesää ja sitä, miten hän möllötti vain paikoillaan katsellen maailmaa. Ehei, eipä enää. Nyt on sitten vauhti päällä, vaikka taitoa ei ehkä vielä niin paljoa löydy. Silmät saa olla selässäkin ja tuntuu ettei päiväunetkaan maistu samalla tavalla kuin viileämmällä kelillä. 

Mieheni heitti yksi päivä humoristisen kuvitelman. Hän on unessa ja siinä unessa tapahtuu, no tämä meidän jokapäiväinen elämämme. Hän pyristelee “painajaisesta” hereillä, herää meidän ensimmäisestä yhteisestä kodistamme ja huokaisee helpotuksesta. Huh, se oli vain painajainen. Tulen sillä sekunnilla kotiin ja ehdotan että alettaisiin pikkuhiljaa yrittämään lasta. Hän katsoo minua hetken, livahtaa eteiseen ja juoksee kauas, hyvin kauas pois. Tämän kerrottuaan hän räjähti järkyttävää nauruun. Välillä on vähän rankkaa olla kesälomalla. 

Että sellaista meillä on kesällä, rentoa yhdessäoloa ja sovussa olemista, heh pientä sarkasmia havaittavissa. Mutta älkää peljätkö! Ei meidänkään kesä ole pelkkää itkua ja harmia. Siihen mahtuu paljon pitkään nukuttuja ja kiireettömiä aamuja, ihanaa yhdessä oloa, naurua ja paljon ihania retkiä ja uusia reissukohteita sekä ihan leppoisaa tavallista arkea! Tuntuu että itsekin aina herää jollain uudella tavalla henkiin kesällä. Kaikki valon määrä ja kesäinen tunnelma saa minulle itsellenikin paljon rennomman olon ja ylisuorittaminen jää huomattavasti vähemmälle.  Uskon että tästäkin kesästä jää ihanat muistot koko perheelle mutta valehtelisin jos väittäisin ettenkö saata hyppiä riemusta elokuun puolessa välissä, kun koulun kellot soi ja eskarin ovi avautuu. 

Ja kaikesta huolimatta olen niin kiitollinen näistä unohtamattomista kesistä, joita olen lasten kanssa saanut viettää. Ajattelen jo kauhulla sitä aikaa, kun en olekaan enää kotona ja nämä ainutlaatuiset kesät eivät ole enää mahdollisia. Olo on todella kiitollinen, vaikka välillä vähän turhautunut. 

Huh, tekipä hyvää avata sydäntä asiasta, joka on minulle täyttä totta mutta ehkä vähän tabu edelleenkin.   

Olenko ajatuksieni kanssa yksin? Onko teillä kesälomalla välillä hermo kireällä?

Ihania kesäpäiviä teille kaikille! Yritetään olla tressaamatta liikaa ja yritetään nauttia tästä ihanasta kesästä, unohtamatta kuitenkaan että ihmisiähän tässä vain ollaan, välillä saa harmittaa, meitä aikuisiakin.

Katri

Katri

Olen neljän vilkkaan hulivilin kotiäiti Mikkelistä. Elämme hektistä pikkulapsiarkea. Meillä riidellään, mökötetään, sovitaan, halataan sekä pussataan ja huumori kukkii perheessämme varsinkin puolisoni toimesta. Olen luonnonlapsi mutta rakkaus punaista huulipunaa kohtaan ei häviä. Haaveilen omasta ajasta, paremmista yöunista ja mielenterveyteni järkkyy liiasta sekasorrosta. Olen ikuinen vauvakuumeilija. Vihaan ruuanlaittoa mutta rakastan leipoa! Iloiseksi minut saa jonkun toisen valmistama ruoka, hyvät löydöt kirpparilta sekä juoksulenkki raikkaassa ulkoilmassa.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *