Sirkushuveja ja muita kesäpuuhia Ideaparkilla

Sirkushuveja ja muita kesäpuuhia Ideaparkilla

Teksti: Rouva Tirehtööri

Olen varma, että jokainen vanhempi kuulee vähintään yhden näistä lauseista (tai niiden variaatioista) ainakin kerran kesässä: “Mulla ei oo mitään tekemistä!”, “Mennäänkö johonkin?”, “Mitä me voitais tehdä?” “Mulla on ihan tylsää!” Tässä kohtaa, kun lasten kesälomaa on jo reilu kuukausi takanapäin, ja kaikki jokavuotiset perinteet ja helposti toteutettavat puuhat on jo ainakin kertaalleen kokeiltu, huomaan, että minunkin tekemisehdotukseni ovat alkaneet pikkuhiljaa käymään vähiin. Niinpä olin sekä innoissani että helpottunut, kun bongasin Ideaparkin pihassa kyltin leikkikentän kesäpajoista! Ne järjestetään heinäkuussa joka tiistai, torstai ja lauantai. Myös maininta pajojen maksuttomuudesta ja ikärajattomuudesta sai minut vielä asteen verran iloisemmaksi. 

Minun ihmislaumaani kuuluu kolme (joskus vaikeastikin miellytettävää) lasta. Tietenkin he ovat kaikki vielä eri-ikäisiä, Tytärlapsi 12v., Poika Poikanen 9v. ja Raivotar 2v., jolloin sama tekeminen ei yleensä kiinnosta heitä kaikkia, vaan jokaiselle pitää keksiä omat kivat jutut. En antanut ennakkoasetelman määrittää odotuksiani vaan uhkarohkeasti pakkasin koko sirkukseni autoon ja hurautin Ideaparkille. Aurinko paistoi ja lapset odottelivat jännityksellä, mitä tuleman pitää. Kun saavuimme leikkikentälle, mainitsi Poikanen ensimmäisenä, että puisto on jo itsessään kivannäköinen ja siellä on varmasti enemmän tekemistä kuin meidän lähipuistossa. Lupaava alku! 

Aidatulle alueelle oli helppo vapauttaa koko karavaani. Olin tarkistanut portillakin olleesta aikataulusta, että Sirkuspaja alkaa klo 11 ja Versova veistos klo 12. Olimme paikalla jo klo. 10.30 ja näin jälkikäteen mietittynä, se oli oikein hyvä aika. Näin lapset saivat ensin rauhassa koluta kaikki laitteet ja paikat, joten kun ohjattu toiminta alkoi, jaksoivat he hyvin keskittyä juuri siihen hommaan.  

Raivotar ja Poikanen saivat heti juonesta kiinni ja innoissaan tekivät temppuja vuorotellen. Kannustava ja iloinen ohjaaja kertoili temppujen jujut ja jaksoi selittää yhä uudelleen… Ja uudelleen… Ja uudelleen… Itse halusin tietenkin toimia hyvänä esimerkkinä ja yritin ties mitä pallotemppua, mutta totesin melko pian olevani täysin lahjaton sirkustaiteilija. Ohjaaja jaksoi silti tsempata minuakin ja huikkasi, että kyllä nämä temput oppii, kun vain on vähän kärsivällisyyttä. Purskahdin nauruun ja sanoin, että sehän se ongelma sitten onkin! Kärsivällisyys ei nimittäin todellakaan kuulu hyveisiini… Sivusilmällä vilkuilin Tytärlasta, joka esiteinimäiseen tyyliinsä norkoili kädet taskuissa ja huokaili, kuinka lapsellista puuhaa tämä on. Päätin jättää hänet hetkeksi omiin ajatuksiinsa ja jatkoin pelleilyä pienempien kanssa.

Hetken päästä vilkaisin ohjaajaa, joka oli siirtynyt Tytärlapsen viereen ja ehdotteli eri temppuvaihtoehtoja ja meinasin kiljaista “JES!” kun pikkuhiljaa Tytärlapsi unohti roolinsa vetämisen ja sukelsi temppujen maailmaan täysillä! Maltoin kuitenkin olla hiljaa. Oli ihan mahtavaa huomata, että erittäin poikkeuksellisesti nyt olimme sellaisen tekemisen äärellä, joka kiinnosti meistä jokaista. Ei tarvinnut olla valmis sirkusammattilainen, vaan jokainen teki omaan tahtiinsa ja juuri sitä mitä halusi tehdä! Ohjaaja auttoi ja neuvoi, kannusti ja kehui. Niin ihan pienikin onnistuminen huomattiin, ja varmasti se sai jokaiselle lapselle (ja aikuisellekin!) hyvän mielen.  

Leikkikentällä oli myös non-stop paja, jossa sai taiteilla eri materiaaleista omia veistoksia taidekasvattajan opastuksella. Tällä kertaa pisteellä oli paljon erivärisiä maaleja ja kiviä! Lapset maalasivat kiville kasvoja tai tekivät niistä erilaisia kokonaisia hahmoja! Raivotar maalasi Tytärlapsen avustuksella leppäkertun. Yhteinen tekeminen oli tässäkin se pääasia! Aika kului hurjaa vauhtia, ja yhtäkkiä kello olikin jo 12 ja oli aika osallistua Versova veistos -pajaan.  

Myönnetään nyt tässä taas se, että en ole kovin kätevä käsistäni. En ole niitä äitejä, jotka askartelevat joulukoristeet ja maalaavat pääsiäismunat yhdessä lasten kanssa joka vuosi. Sydäntäni lämmitti siis erityisesti tässä Versova veistos –pajassa se, että minunkin lapseni pääsivät askartelemaan ja toteuttamaan itseään, vaikka minä en tällaista tekemistä osaakaan itse järjestää. Tässä pajassa tehtävänä oli askarrella kierrätysmateriaaleista (tiedättehän, toisen roska on toisen aarre..) veistos, johon lisäksi istutettiin herneen ja maissin siemeniä! Uppouduimme näihin suojapurkkien rakenteluun ja koristeluun aivan täysin! Jopa minä löysin pienen sisäisen askartelija-puutarhurini ja annoin mennä! Kun purkit oli saatu valmiiksi, täytettiin ne mullalla, lisättiin siemenet ja vielä vähän multaa ja lopuksi kasteltiin kunnolla. Kotiinviemisinä sai siis mukaansa oman kasvatusprojektin! 

Huikeinta tässä koko kesäpajassa oli se, että jokainen lapsi heittäytyi mukaan ja vaikka Tytärlapsi ei ole niinkään innostunut liikunnasta ja sirkustempuista, eikä Poikanen välitä askartelusta tuon taivaallista, he kannustavien ohjaajien avustuksella yrittivät, innostuivat ja onnistuivat tehdä jotain, mitä eivät välttämättä itse olisi alkuun ajatelleet tehdä! Raivotar puolestaan osallistuu mielellään kaikkeen, ja vaikka taitotaso on vähän eri luokkaa kuin esimerkiksi 12-vuotiaalla, se huomioitiin ohjaajien toimesta todella hienosti eikä Raivotar jäänyt yhtään vähemmälle! Kotiin lähtikin onnellinen ja väsynyt porukka, jokaisella syli täynnä aarteita ja sydän pullollaan uusia kokemuksia.

Ruuhkavuodet toimitus

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *