“Sisimpäni suorastaan kiljuu kahvia!!”

“Sisimpäni suorastaan kiljuu kahvia!!”

Teksti: Pikku Myytinmurtaja

Suomalaiset ovat kahvinjuojakansaa, vuosittain suomalaiset juovat noin kymmenen kiloa kahvia henkeä kohden. Onko Kalifornian yliopistossa tehty tutkimusta, että minkälaisen osuuden tästä ”nauttii” kotiäiti?

Kahvista on tullut hyvin tärkeä osa arkeani näinä kotivuosina. Se ei ole enää vain juoma, jonka äärellä ylläpidetään sosiaalisia suhteita. Siitä on tullut arjen ystäväni johon turvaan hädän hetkellä. Sen seurassa pystyn löytämään hetkellisen rauhan kaaoksen keskellä, kun niska vapisten tartun kahvipannuun. Se on kuin tupakka, jota en polta. Harrastus ja lakisääteinen kahvitauko omista lapsistani.

En tiedä missä vaiheessa tulin riippuvaiseksi kahvin tarjoamasta turvasatamasta? Se ei yleensä edes maistu hyvälle, se on armotta usein kylmää, en huomaa minkäänlaista piristävää vaikutusta ja hampaat ovat saaneet uuden sävyn. Siinä ei maistu tunne eikä taito. Välillä muumimuki puristuu käsiin niin että tosissaan koetellaan sen Thaimaalaista lujuutta.

Löydän myös itseni päivittäin hokemasta kahviin liittyviä lausahduksia, joiden vuoksi lapseni varmaan käyvät kymmenen vuoden päästä terapiassa: ”Kahvi oli äidille tärkeämpää kuin omien lasten kanssa oleminen”

Päivittäin painan takahampaat yhteen ja jylisen kuin Holkeri aikoinaan ”Äiti juo nyt kahvia!” Sisimpäni ei muumipapan tavoin kilju kahvia, mutta minä huudan.

Muita lausahduksia, joita huomaan toistelevani on muun muassa:

– ”Saisinko juoda edes kahvini rauhassa!”

– ”Varotko sitä mun kahvikuppia!!!!!!”

-”Kohta, juon vain tämän kahvin loppuun!!!!!!”

-”Odota, että saan tämän kahvini juotua!!!!!!”

En tunne suurta ylpeyttä näistä kahvihokemistani. Se ei oikeasti ole niin tärkeää kuin olen antanut lapsilleni ymmärtää. Onneksi en lurauttele sentään vodkaa sinne sekaan. Sovittelevasti lapseni usein ehdottavat vaikka heidän kauppaansa tuloa, jossa voi myös juoda kahvia ja usein myös menen. Kyllähän se kahvi maistuu kuitenkin lopulta paljon paremmalle hyvässä seurassa.

Pikku Myytinmurtaja

Satunnaisesti työssäkäyvä Mullantuoksuinen kotiäiti ja tolkun ihminen. "miksi mennä sieltä missä aita on matalin, kun voi mennä sieltä missä sitä ei ole ollenkaan"

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *