Meidän esikoisemme aloitti tällä viikolla jo toisen luokan. Kesäloman loppumetreillä aloin mainita silloin tällöin pojalleni koulun alkamisesta ja huomasin että se ahdisti poikaa kovasti. Usein illan tultua ja jokapäiväisen iltarupattelun aikana poika huokaisi ja sanoi: Voi kun saisi mennä takasin päiväkotiin. Ja se lause puristi minua aina rinnasta niin kovasti.
Mietin että voi kun tuo iso pieni poikani saisikin olla vain ja leikkiä, ilman huolia ja ahdistusta koulun askareista. Mutta elämä ei valitettavasti mene niin ja minun tehtäväni äitinä on tsempata ja näyttää että hän osaa ja että hän on täydellinen koululainen juuri sellaisena kuin hän on!
Vaikka meillä siis mietittiin ja jännitettiin koulun alkua kovasti, niin oli ihana ja huojentavaa huomata, että muutaman koulupäivän jälkeen kotiin saapui hymyissä suin poika kertoen innoissaan päivän tapahtumat. Luojan kiitos koulu sijaitsee ainakin toistaiseksi aivan talomme vieressä ja luokalla on maltillinen määrä oppilaita, se helpottaa kyllä kovasti vanhemman mieltä! Uskon ja toivon syvästi, että toinen luokka menee meidän kohdalla tunnetiloiltaan tasaisemmin ja huolettomammin, eka luokka ei sitä todellakaan ollut vaan silloin kyllä koeteltiin koululaista sekä vanhempia aika usein.
Meidät vanhemmat ja itse koululaisenkin taisi yllättää ensimmäisen luokan hektisyys ja rankkuus. Vaikka meille kaikille oli tottakai tiedossa että koulumaailman on täysin eri paikka kuin eskari, niin ensimmäisen luokan aikana kotiin saapui usein hyvin kiukkuinen ja väsynyt poika. Koulussa koko päivän skarppaaminen ja uuden oppiminen vei pojan voimia, ja kotiin tultuaan kaikki päivän tunnetilat purkautuivat.
Uskon että myöskin uudet ystävät ja oman itsensä etsiminen sai pojan hyvin ärtyisäksi. Epätietoisuus meillä vanhemmilla pojan luonteen muutoksesta sai meidät miettimään kiusaamiseen ja pojan hyvinvointiin liittyviä asioita ja sehän sai ahdistusta lisää aikaiseksi. Siinä vietiin meidän vanhempienkin kärsivällisyyttä ja pinnan pituutta aivan uudelle asteelle, voi luoja sitä vääntöä pukeutumisesta, läksyjen tekemisistä ja kavereiden kanssa hengailusta! Eka kouluvuosi ei olisi varmasti ollut niin rankka, jos itselläni olisi ollut kokemusta koululaisen äitinä olemisesta. Uskonkin ja huokaisenkin helpotuksesta, että seuraavan perheemme koululaisen kanssa meillä vanhemmilla on kokemusta hoitaa kouluvuosi hieman varmemmin ottein!
Mitä siis haluan sanoa oman kokemukseni kautta kaikille koululaisten vanhemmille ja muille läheisille:
- Olkaa läsnä
- Olkaa tukena, vaikka koululainen näyttääkin, ettei sitä tarvitse. Meillä usein kiukku laantui pelkällä läsnäololla, tiedolla ettei, vanhempi lähde vaikka kuinka kiukuttaa.
- Jos näyttää että kiukunpuuskat ja kotona opiskelu näyttää vaativan liikaa perheen voimia, koululta saa varmasti apua ja opastusta tilanteen parantamiseksi. Olkaa siis aktiivisia yhteydenpidossa opettajan kanssa.
- Kouluvuosi vaatii paljon pitkää pinnaa! Laskekaa kymmeneen, hyppikää tasajalkaa, mikä vain auttaa teitä kestämään yhden kiukunpuuskan läpi.
- Antakaa koululaiselle tilaa tehdä läksyt omaan tahtiin ja erittäin tärkeää on olla vaatimatta liikaa koululaiselta.
- Tärkeintä on tieto, ettei kukaan ole täydellinen, Välillä menee hermo meillä vanhemmillakin, joinakin päivinä useammin. Joskus ei vaan jaksa ja sekin on ihan okei.
- Sopiminen. Sopikaa ja halatkaa.
- Selkeät rutiinit. Milloin esimerkiksi tehdään läksyt ja milloin tullaan päivän touhuista sisälle rauhoittumaan.
Ensimmäinen luokka oli varmasti meille kaikille osapuolille siis mullistavin kokemus, mitä koulumaailmaan vähän aikaan tulee, mutta sitäkin rikkaampi ja hyvällä tavalla opettava. Pojastani tuli rohkeampi, itsevarmempi ja kivana bonuksena liikkunnallisempi ryhmässä mitä ennen oli!
Tsemppiä kaikille vanhemmille ja koululaisille uuteen kouluvuoteen! Olkaa avoimia, kyselkää ja olkaa kiinnostuneita koululaisten ajatuksista ja tunnetiloista. Pitäkää huumoria yllä sekä touhutkaa paljon koululaisten kanssa kivoja asioita koulun ohella.
Onko teillä koululaista aloittamassa opintietä?? Jos on, niin odotetaanko teillä innolla koulun alkua? Entäs vanhemmat, jännittääkö teitä?
Riemua koulupäiviin!
