Elämäni ADHD:n kanssa – nostan hattua

Elämäni ADHD:n kanssa – nostan hattua

Sain diagnoosin kun olin 29v. Siihen saakka siis selvisin ilman mitään tukitoimia, ei sellaisia ollut tarjolla eikä kukaan osannut ajatellakaan silloin että mulla olisi ADHD. Yksi lapsistani oli jo saanut diagnoosin, kun sitten eräs kaveri kysyi oonko koskaan ajatellut, että mulla voisi olla ADHD. En ollut, mutta kun tein aikuisille naisille suunnatun ADHD-testin, asia oli ilmiselvä. Sain vastauksen niin moneen asiaan. Miksi sählään, siivotessa tuntuu että homma ei etene mitenkään ja välillä saan vaan pahemman kaaoksen aikaan, väsyn arkisista askareista ja oon ajatusta vaativien hommien jälkeen aivan aivot narikassa tai mun ajatuksen kulku on välillä tosi monimutkainen vaikka asia olisi yksinkertaisemminkin ratkaistavissa… Ja paljon kaikkea muuta.

3 brown hand with white background

Tällä hetkellä lapsista kolmella on sama diagnoosi ja yhdellä tutkimukset tulossa. Meidän perheessä ADHD:sta ei koskaan ole puhuttu negatiivisena asiana, vaan olen puhunut lapsille siitä positiivisesta näkökulmasta ja olen halunnut että lapset eivät pidä itseään viallisena, tai että se ei vaikuttaisi itsetuntoon heikentävällä tavalla. Asiaa ei ole kauhisteltu. Olen kertonut lapsille että ADHD on sellainen aivoista johtuva juttu, että sinulle keskittyminen voi olla vaikeaa, joskus menet kuin duracell-pupu kauheaa vauhtia etkä aina ajattele asioita loppuun asti, ja saatat väsyä jostain asioista nopeammin kuin muut. Ikätasosta riippuen mitä asioita on juteltu kenellekin.

Meillä ei ylipäänsä puhuta ADHD:sta välillä pitkiin aikoihin mitään, vaan eletään normaalia elämää päivä kerrallaan. En tuo sitä ilmi kiukkuavalle lapselle, vaan pyrin keskittymään tilanteen läpivientiin ajattelematta sitä ADHD:n näkökulmasta. Ymmärrystä riittää kuitenkin tilanteissa joissa huomaan käytöksen johtuvan keskittymishäiriöstä. Lapsi saattaa säheltää arkisissa tilanteissa erikoisella tavalla ja sivusta seuratessa saatan ihmetellä miten yksinkertainen asia on niin hankala viedä sujuvasti loppuun. Ohjaan sanallisesti ja olen kärsivällinen, vaikka kärsivällisyys ei ole koskaan ollut hyveeni.

red apple fruit on four pyle books
Kuva: Element5 Digital

Yksi lapsista on aina ollut melko hiljainen, tunnollinen, koulussa hyvin pärjännyt ja ei koskaan ollut millään tavalla häirikkö koulussa. Selkeä ADHD kuitenkin, hukkaisi varmaan oman päänsä jos se ei olisi vartalossa kiinni. Kaksi hyperaktiivista sählääjää, kovaäänisiä ja menevänsorttisia lapsia. Yhdellä suuttuessa tavarat lentää päin seiniä ja saattavat yhden sisaruksen ajautua käsirysyyn. ADHD näyttäytyy eri tavalla eri lapsilla. Saan paljon viestejä siitä että jonkun lapsi ei ole päässyt tutkimuksiin, koska ei häiriköi koulussa tai ulkopuoliset ei joudu kauhistella lapsen huonoa käytöstä. Kukaan minun lapsista ei aiheuta kamalia tilanteita ihmisten ilmoilla, tai häiriköi koulussa erityisen paljon. Wilma ei ole pullollaan opettajan viestejä lapsen käytöksestä tai en joudu jatkuvasti selvittämään lapsen käytöstä eri paikoissa. ADHD näyttäytyy selkeästi joka päivä ja monella tavalla, mutta sen kanssa voi pärjätä. Hoen aina rutiineja ja selkeää struktuuria arjessa, se osaltaan auttaa mutta ei se saa tarkkaavaisuushäiriötä katoamaan. Lääkitystasapaino ja selkeys arjessa on hyvä apu asian kanssa pärjäämiseen. Rajat on rakkautta, ja ADHD ei ole syy sallia lapselle asiatonta käytöstä missään.

assorted-color knitted hat lot
Kuva: Fábio Alves

Tiedättekö, että musta tuntuu hassulta kun mulle sanotaan että “nostan hattua että tuota arkea pyörität”- viitaten suureen uusperheeseen ja moneen erityispiirteitä omaavaan lapseen perheessä. Mä oon elänyt ADHD:n kanssa koko elämäni, ja syntymästään saakka lapsilla on ollut erityispiirteitä, enkä mä ole koskaan niitä ajatellut mitenkään sen kummemmin, kuin vain koettanut selvitä joskus päivä kerrallaan ja joskus on ollut helpompia kausia. Niiden kanssa vaan eletään ja ollaan.

Tässä elämäntilanteessa, kun mun biologisista lapsista kolme on joka toinen viikko isällään, on joka toinen viikko “kevyempi” kun ei oo lasten arkisia asioita hoidettavana. Tietenkin on esikoinen, mutta hän on jo omatoiminen eikä vaadi sellaista hyysäämistä kuin pienemmät lapset. Ja hänen lisäkseen vauva, joka vaatii huomion kokoajan paitsi nukkuessaan, ja nukkuukin tällä hetkellä onneksi hyvin. Mutta summa summarum, mä nostan hattua jokaiselle joka handlaa oman arkensa ja kantaa vastuunsa aikuisena. Huolimatta siitä onko perheessä kenelläkään erityispiirteitä, tai onko lapsia yksi vai viisitoista. Hattu kouraan.

Siiri

Olen 33-vuotias uusperheen äiti Etelä-pohjanmaalta. Harrastuksena etsin pareja 7 lapsen sukille ja kokoan uusperhe-palapeliä yhdessä muusikkopuolison kanssa. Arkeamme värittää ADHD piirteet usealla perheenjäsenellä ja koira joka saa välillä itselläni kierrokset kohoamaan yhtä korkealle kuin mieheni ääni yltää. Elämä on kymmeniä helmi-viestejä viikossa, jatkuvasti pyörivä tiski-ja pyykkikone, keikkareissuja, musiikkia, organisointia ja yrittämistä hyvällä ja huonolla menestyksellä. Ja huulipunaa!

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *