Kihomadot: kiusallinen, mutta yleinen vaiva

Kihomadot: kiusallinen, mutta yleinen vaiva
Kuva: Kristine Wook

Teksti: Anna-Leena

Kihomato on noin sentin mittainen valkea mato, jota esiintyy kaikkialla maailmassa. Kihomato on puhtaasti ihmisten vaiva. Lemmikit eivät levitä matoja tai voi saada kihomatotartuntaa. Vaikka vaiva on kiusallinen ja siitä puhutaan vähän, on se varsin tavallinen lasten keskuudessa, selviää terveyskirjasto-sivustolta. Kihomato on epämiellyttävä vieras, mutta se ei aiheuta muita sairauksia, eikä se ole vaarallinen.

Kihomatojen tartunta

Tavallisimpia tartunnat ovat 3–10-vuotiailla lapsilla, mutta vanhempien lasten ja aikuistenkaan tartunnat eivät ole harvinaisia. Vaikka kihomatotartunnoilla ei ole yhteyttä huonoon siivoukseen tai huonoon hoivaan, on vaiva monelle kiusallinen eikä siitä monesti kerrota avoimesti. Terveyskirjasto-sivuston tietojen mukaan alle kouluikäisistä helsinkiläisistä lapsista kuitenkin 5–10 %:lla on 2010-luvulla todettu kihomato. Päivähoidossa matoja on esiintynyt jopa 15 %:lla lapsista. Kihomatotartunnat ovat harvinaisempia alle kaksivuotiailla lapsilla.  

Kihomadot tarttuvat, kun madonmunia niellään. Jo yksi muna on riittävä aloittamaan infektion. Pienen pieniä munia on mahdotonta nähdä paljaalla silmällä ja ne säilyvät tartuttavina ympäristössä useita päiviä. Munat voivat joutua toisen henkilön suuhun suoran käsikosketuksen kautta, mutta myös lelujen ja todennäköisesti myös vaatteiden ja vuodevaatteiden koskettelun välityksellä. 

Kihomatojen oireet

Tartunnasta oireiden alkamiseen kuluu kuutisen viikkoa. Muna kuoriutuu ensin ohutsuolessa jonka jälkeen toukka pesiytyy paksusuoleen, umpilisäkkeen ympäristöön, missä se lisääntyy.

 Ainoa oire kihomadoista on peräaukon ja välilihan, tytöillä joskus myös ulkosynnyttimien, kutina, mutta suurin osa madonkantajista on oireettomia. Kutina on pahimmillaan öisin ja se voi vaikuttaa unen laatuun. Kutina johtuu toukista ja munien pinnan ärsyttävistä aineista.

Kuva: Jelleke Vanooteghem. Kutina on pahimmillaan öisin ja se voi vaikuttaa unen laatuun.

Yleisimmin kihomato todetaan, kun aletaan tutkia peräaukon tai välilihan epämiellyttävää kutinaa. On mahdollista, että tutkimuksiin tuleva henkilö ei ole itse todennut ohuita valkoisia matoja ulosteessa ja kutina on ainoa hoitoon hakeutumisen syy.

Kuinka kihomatoja hoidetaan?

Yleensä koko perhe neuvotaan hoitamaan yhtä aikaa. Myös oireettomien perheenjäsenten on syytä ottaa lääke yhtä aikaa. Kihomatotartunnasta on syytä ilmoittaa hoitopaikkaan tai kouluun, jotta mahdollinen käynnissä oleva epidemia tulee havaituksi ja hoidetuksi. Lapsen ei tarvitse jäädä kotihoitoon edes väliaikaisesti.

Lääkehoitopäivää seuraavana päivänä on suositeltavaa pestä vuodevaatteet, alusvaatteet, yöpuvut, pyyhkeet ja lelut niihin mahdollisesti joutuneiden munien poistamiseksi. Kodin ja WC:n siivoukseen riittää normaali siivous.

Yksi kihomato voi elää vain kuukauden, mutta on hyvin yleistä, että sairastunut tartuttaa itsensä uudestaan, mikäli hän raapii kutisevaa peräaukon seutua, jolloin matojen munia voi joutua käsien ja suun kautta uudelleen suolistoon. Oireiden hävitessä jälkikontrollia ei tarvita.

Kuinka ehkäistä kihomatotartuntoja?

Terveyskirjasto-sivustolla neuvotaan, että kihomatotartuntoja voidaan ehkäistä seuraavilla tavoilla:
  •  Tehostamalla käsihygieniaa. Lapsia muistutetaan käsien pesemisen tärkeydestä tarpeilla käymisen jälkeen ja ennen aterioita.
  • Pitämällä lasten kynnet lyhyinä. Kynsiä pureskelevilla lapsilla kihomadot ovat selvästi yleisimpiä kun muilla. 
  • Kihomadon kantajan kanssa samoissa vuodevaatteissa nukkumista kannattaa välttää.

Lähde: terveyskirjasto.fi

Ruuhkavuodet toimitus

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *