Olenko pessimisti vai realisti, kun päiväkodin aloitus pelottaa?

Olenko pessimisti vai realisti, kun päiväkodin aloitus pelottaa?

Teksti: Anna-Leena

Junior aloittaa päiväkodissa parin viikon kuluttua. Tiedostan, että hän on etuoikeutetussa asemassa verrattuna niihin 4 kuukauden ikäisiin vauvoihin, jotka joutuvat olemaan erossa vanhemmistaan ymmärtämättä vielä mitään mistään. 2-vuotias osaa ymmärtää kuitenkin jo puhetta ja osaa kertoa jonkun verran siitä, mitä päiväkodissa on tehty ja ilmaista ikäväänsä kiukuttelemalla tai mököttämällä. Silti on myönnettävä: minua pelottaa aivan kamalasti. 

Sama päiväkoti, uusi lapsi

Päiväkoti on tuttu, sillä keskimmäinen oli samassa hoitopaikassa ennen koronaa. Myös osa hoitajista on tuttuja. Silti tuntuu, että kaikki on uutta, koska lapsi on eri. Vaikka lapsi on kolmas, on tämä hänen ensimmäinen kertansa ulkopuolisessa hoitopaikassa. En myöskään haluaisi, että häntä vertaillaan isosiskoon.

Millainen on espanjalainen päiväkoti?

Meidän päiväkodissa on 4 ryhmää: 4kk-1v ryhmä, 1-2-vuotiaiden ryhmä, sekä kaksi 2-3-vuotiaiden ryhmää. Koska “kouluun” mennään 3-vuotiaina, moni vie lapsensa päiväkotiin “harjoittelemaan” koulun alkua edeltävänä vuonna, ja siksi 2-3-vuotiaita on enemmän.

Päiväkotiin ei pääse tutustumaan vanhemman kanssa, vaan lapsi menee sinne alusta asti ilman yksin. Isosiskon kanssa huomasimme, että päiväkotiin jääminen oli helpompaa, jos minä en ollut viemässä. Pussailtiin siis kotona ja isi tai abuelo kävi viemässä lapsen päiväkotiin.

Olemme sopineet päiväkodin kanssa, että ensimmäisellä viikolla lapsi on hoidossa 2 tuntia päivässä, mutta koska päiväkoti on meidän kotikadulla, saan viestin puhelimeeni, jos lapselle iskee ikävä aiemmin. En ole kysynyt toimiiko viestittely myös toisin päin. Voinko minä lähettää viestin, että “olis jo aivan kamala ikävä”? 

Hoitopäivät kestävät harjoitteluviikon jälkeen aina 5 h. Lounas päiväkodissa syödään kello 13, joten näillä näkymin haen päiväkodista väsyneen taaperon, jolla on vatsa täynnä. Jos hyvin käy, hän nukahtaa matkalla kotiin.

Sairastelukierre

Eniten jännittää sairastelukierre. Molempien tyttöjen kohdalla ensimmäinen vuosi päiväkodissa on ollut aivan jatkuvaa sairastelua. 3 päivää hoidossa, 4 kotona. Peruuntuneita suunnitelmia. Joka. Ikinen. Viikonloppu. Kausikortti terveyskeskukseen. Viimeksi sairastelu loppui siihen, kun koronan takia päiväkoti suljettiin maaliskuussa 2020. 4 kuukautta kestävä krooninen keuhkoputkentulehdus päättyi kuin taikaiskusta. Se aika oli rankkaa. 

Sanoin miehelleni, että mahdollinen sairastelu pelottaa. Hän tyypillisen positiiviseen tyylinsä ihmetteli, miten mietin tuollaisia jo nyt. Sanoi, että ei ole mitään järkeä murehtia etukäteen jotain, mitä ei tiedä varmaksi. Mutta murehdin silti. Olenko pessimisti vai realisti? 

Isot ryhmäkoot

 Pelottaa myös isot ryhmäkoot. 2-vuotiaiden ryhmässä on 15 lasta, 1 opettaja ja 1 avustaja, joka auttaa esimerkiksi vaatteiden vaihdossa, käsien pesussa ja vaippojen vaihdossa. Itse voitte laskea kuinka montaa aikuista lasta kohti se tarkoittaa. Jos minä en pysy monesti taaperon perässä ja hän kerkeää kiipeillä ja satuttaa itsensä kotona, kuinka ihmeessä päivakodissa vältytään onnettomuuksilta? En tiedä. 

Syöminen

Kolmas asia mikä pelottaa, on syöminen. Kahden vanhemman kanssa syöminen ei koskaan ole ollut ongelma, koska he ovat syöneet todella taitavasti aivan pienestä asti. Tämä kaveri syö aivan kaikkea, mutta työntää kamalia määriä ja isoja paloja suuhunsa ja sen jälkeen saakin olla taputtelemassa selkää. Pelottaa myös se, että tiedän, että täällä ei olla kovin tietoisia kaikista suosituksista ja näen sieluni silmin, kuinka ruokapöydässä tarjoillaan kokonaisia viinirypäleitä, kun minä puolittaisin ne varmaan yliopistoon asti. Kuinka muka 2 aikuista voi vahtia 15 lapsen ruokailua? En tiedä. 

Kuinka 2 aikuista onnistuu vahtimaan viidentoista 2-vuotiaan ruokailua? En tiedä.

Positiiviset puolet

Toisaalta on myös ihanaa, että hän pääsee päiväkotiin tutustumaan muihin lapsiin. Hän on aivan mielettömän sosiaalinen lapsi, tervehtii aina muita lapsia kadulla ja yrittää mennä leikkimään tuntemattomienkin kanssa. Koronarajoitusten takia hänen sosiaaliset kontaktinsa ovat kuitenkin hyvin rajallisia, ja hän on lähinnä leikkinyt siskojen ja heidän kavereiden kanssa. Ihanaa, että hän pääsee oman ikäistensä seuraan. 

Lasten kuulleen en huoltani tietenkään ilmaise, vaan keskityn kertomaan mitä kaikkea päiväkodissa tulee tapahtumaan ja miten hauskaa siellä varmasti tulee olemaan. Olen varma, että lopulta päiväkoti tuleekin olemaan hänelle mieluinen ja tärkeä, mutta se ei poista sitä, että kaikki edellä mainittu huolestuttaa minua. 

Kuinka siellä on sujunut päiväkodin aloitus?

Anna-Leena

12 vuotta Sevillassa asunut Kuopiolainen. 3 lapsen äiti ja yhden miehen vaimo. Auttamaton romantikko, innostuja ja sotkija. Intohimoinen amatöörikokki joka pakenee keittiöön jäähylle ja yrittää kasvattaa lapsistaan suomalaisia korvapuustien ja riisipiirakoiden voimalla. Rakastan kahvia, mustaa huumoria ja villasukkia. En voi sietää negatiivisuutta enkä puisia jäätelötikkuja. Isona minusta tulee järjestelmällinen ja kärsivällinen.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *