Kesälomatunnelmia Andalusiasta

Kesälomatunnelmia Andalusiasta

Papá piti tänä kesänä ruhtinaalliset 3 viikkoa kesälomaa. Se oli tarpeen hänelle, ja myös meille kaikille muille. 

Ensimmäinen lomaviikko: maalla

Ensimmäinen lomaviikko sujui maalla maalaten, korjaten ja remontoiden. Miten minusta tuntuukin siltä, että joka kerta kun täällä korjataan jotain, joku toinen paikka menee rikki? Viikon aikana uuden maalipinnan sai talon julkisivu, uima-allas, ulko-ovet ja ikkunoiden kalterit. Pikku hiljaa, poco a poco. Sitä täytyy itselle monesti hokea. Talo on iso, ja hommaa riittää. Miten ihanaa olisi, jos kaikki olisi valmista kerralla. Vai olisiko sittenkään? 

Isossa ja vanhassa talossa ei koskaan lopu homma.

Toinen lomaviikko: Chipiona

Seuraavalla viikolla pakkasimme autoon matkalaukut, uimalelut, itsemme ja potan ja suuntasimme ranta-asunnolle. Mieheni vanhemmilla on Chipiona nimisessä rantakylässä pieni loma-asunto, jossa vietimme ennen koronaa kaikki kesät. Asunto on pieni, mutta kylä aivan valloittava ja autenttinen espanjalainen kalastajakylä.

 Olo oli perille päästyä kuin pikkulapsella huvipuistossa. “Ooh juodaan viinit tuolla! Apua ja tuolla käydään jätskillä! Ooo tuonne on päästävä tapaksille!”, “Käydään vielä tuolla!”. 

Aamuisin laitoin herätyskellon soimaan kello 7 ja nousin ennen muita. Puin päivävaatteet päälle hiirenhiljaa ja hiivin ulos. Aurinko paistoi kirkkaasti, mutta ilma oli vielä ihanan raikas. Tuli mieleen aikaiset aamut baarissa vietetyn yön jälkeen, kun hiippailin kotiin korkkarit kainalossa. Kadulla ei näkynyt ketään. Kävelin itsekseni rannalla ja istuin aamupalalle johonkin keskustan kahviloista. Kahvikone hurisi ja kupit kilisivät kutsuvasti. 

Oli ihanaa istua hetki ja juoda kahvi ihan rauhassa. Aamupalan jälkeen suuntasin kirjastoon tekemään töitä. Kauniissa kirjastorakennuksessa oli nopea nettiyhteys ja tuntui aivan uskomattoman ihanalta tehdä töitä ilman keskeytyksiä. 

Joka päivä 12 maissa suljin koneen ja suuntasin etsimään perhettäni. Papá viihdytti kolmikkoa aamuisin viemällä heidät kalahalliin katsomaan valtavia miekkakaloja ja rapuja tai tuomalla heidät kirjastoon katselemaan kirjoja. Yhdessä jatkoimme kävelyjä ja pysähdyimme jokaisen pienen kojun eteen ihailemaan kauniita kimaltelevia nilkkakoruja ja houkuttelevan suuria, puhallettavia rantaleluja. (“Ei nyt”, “Ehkä joku toinen kerta” ja “kaikkea ei voi ostaa” ovat vakiolausahdukseni lasten kanssa rantakatua madellessa.) 

Joinakin päivinä jäimme johonkin rantaravintolaan syömään, toisina päivinä ostimme tuoretta kalaa kalahallista, piipahdimme leipomoon ostamaan lämminta leipää ja menimme kotiin laittamaan lounasta. 

Suloinen “Chiringuito” eli rantaravintola Chipionassa.

Iltapäivät hujahtivat rannalla simpukoita keräillen, uiden ja hiekkalinnoja rakentaen. Ilma oli juuri sopivan lämmin koko viikon ja tuntui ihanalta uida pitkästä aikaa meressä uima-altaan jälkeen. Joka iltapäivä kävimme hakemassa rantabaarista kahvit ja istuimme hiekalle seuraamaan lasten leikkejä. Paras aika rantaleikkeihin on ehdottomasti 19-20 maissa, kun aurinko vielä paistaa, mutta ei enää porota liian kuumasti. Hiekkaisina, suolaisina ja väsyneinä laahustimme lopulta kotiin kylpyyn ja syömään.

Rannalta palataa kotiin hiekkaisina, suolaisina ja aivan rikollisen myöhään.

Ensimmäisenä kesänä esikoisen ollessa 10 kuukauden ikäinen ahdistuin aivan kamalasti aikatauluista, koska olin tottunut siihen, että hän meni nukkumaan 19:30. Olin lukenu netistä suomalaisten äitien keskusteluja aikatauluista ja yritin tehdä “niin kuin muutkin” tajuamatta sitä, että se on Espanjassa aivan mahdotonta. Nyt menen virran mukana ja nautin kesästä tuijottamatta kelloa.

Iltaisin rantakadut olivat tupaten täynnä elämää, valoja, musiikkia, tuoksuja ja raikuvaa naurua. Rannalla oli helppoa pitää huolta turvaväleistä, mutta rantabulevardilla ja ravintoloissa tunnelma oli kuin kesällä 2019. Vaikka ravintolat yrittävät pitää kiinni pöytien välisistä turvaväleistä ja käsidesiä on tarjolla joka paikassa, olo oli silti epätodellinen. Kahden vuoden eristäytyminen on vaikuttanut ja ihmismassat tuntuvat pelottavilta. Oma sairastuminen oli liian tuoreena mielessä.

Kolmas lomaviikko: Fuengirola

Viikko Chipionassa meni vauhdilla ja kun tuli aika lähteä, olo oli haikea. Teki mieli  pysähtyä ja jäädä sinne loppukesäksi. Fuengirolan loma-asunto näytti kuitenkin kuvissa niin houkuttelevalta, että lähdimme ajelemaan seuraavaan kohteeseen hyvillä mielin. 

Automatka oli aivan katastrofi. Päätimme lähteä aikaisin ja syödä aamupala vasta perillä, ettei lapsille tulisi huono-olo autossa, mutta se oli suuri virhe. He eivät ole koskaan voineet yhtä huonosti, kun sillä matkalla. 

Fuengirolan asunto oli kuitenkin ihan unelmien täyttymys, ja paha olo hävisi hetkessä. Iso terassi, oma pieni keittiö ja kirsikkana kakun päällä: SAUNA! Siis suomalainen sauna! Olin haaveillut saunomisesta yli 2 vuoden ajan ja tuntui aivan uskomattomalta päästä istumaan löylyihin. 

Unelmien täyttymys: Suomalainen sauna Espanjassa!

Se, miten meidän 5 henkisen perheen ensimmäinen saunailta meni, ansaitsee ihan oman postauksensa, mutta sen verran voin sanoa, että kun istuin lopulta itsekseni ylälauteella heittämässä löylyä ja nenääni tulvi uusien lauteiden puinen tuoksu, saatoin jopa tirauttaa pienet itkut. Pienet, koska kerkesin kyynelehtiä ehkä 5 sekunnin ajan, kun yksi lapsista liimasi nenänsä saunan lasiseinään. “Miksi sinä olet noin punainen?” kuului huolestunut kysymys kylpyhuoneen puolelta.

Olimme haaveilleen mieheni kanssa, että lasten nukkumaanmenon jälkeen avaamme viinipullon ja istumme terassilla juttelemassa yömyöhään. Ensimmäisenä iltana teimmekin niin, mutta seuraavina öinä olin niin poikki, kun saimme lapset nukahtamaan 23 maissa, että yleensä ihan suosiolla menin nukkumaan itsekin,

Siinä missä viikko Chipionassa meni ohi aivan hujauksessa, Fuengirolassa aika tuntui pysähtyvän. Kerkesimme tehdä vaikka mitä, mutta myös ottaa rennosti. Olen aina ollut lomailijana suorittaja ja jos päivät ei ole olleet tupaten täynnä ohjelmaa, olen ajatellut, että loma on mennyt jotenkin hukkaan. Ei ole aikaa lepäillä ja nukkua aamulla myöhään, vaan on noustava äkkiä jonottamaan museoon. 

Onneksi lasten kanssa pitää pysähtyä. Ei voi vaan mennä pää kolmantena jalkana, kunnes loman jälkeen on sellainen fiilis, että tarvitset lomaa lomasta. Lasten kanssa pitää joustaa, miettiä kuinka monta kilometriä he jaksavat kävellä helteessä, jaksavatko he yhden vai kaksi aktiviteettia päivässä, moneltako on saatava ruokaa. Jonkun mielestä se saattaisi tuntua raskaalta, kuin pallolta jalassa, mutta minä huomasin, että rentouduin ihan eri tavalla tällä kertaa. En ole varmaan koskaan lomalla sanonut illallisen jälkeen, että jäädänkö ihan kotiin, avataan sohvasänky ja katsotaan yhdessä joku elokuva? 

Lasten kanssa lomaillessa ei vaan voi juosta pää kolmantena jalkana, vaikka miten tekisi mieli.

Ilma Fuengirolassa oli koko viikon puolipilvinen, mutta hiostavan kuuma. Rutiiniksemme muodostui käydä aamupäivällä kiertelemässä kaupoilla, nähtävyyksissä tai keskustassa ja iltapäivällä lounaan tai siestan jälkeen mennä rentoutumaan uima-altaalle loppupäiväksi. Illalla laitoimme rauhassa ruokaa, saunoimme ja käperryimme koko perhe yhdessä katsomaan elokuvia.   

Voisin sanoa, että loma oli varsin monipuolinen ja onnistunut. Kerkesimme tehdä paljon, mutta myös vaan olla ja rentoutua. Vaikka siinä on tällaiselle ikiliikkujalle vielä opettelemista, niin sanoisin, että olen pääsemässä jyvälle.

Anna-Leena

12 vuotta Sevillassa asunut Kuopiolainen. 3 lapsen äiti ja yhden miehen vaimo. Auttamaton romantikko, innostuja ja sotkija. Intohimoinen amatöörikokki joka pakenee keittiöön jäähylle ja yrittää kasvattaa lapsistaan suomalaisia korvapuustien ja riisipiirakoiden voimalla. Rakastan kahvia, mustaa huumoria ja villasukkia. En voi sietää negatiivisuutta enkä puisia jäätelötikkuja. Isona minusta tulee järjestelmällinen ja kärsivällinen.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *