Hip hei ja päiväkotiin!

Hip hei ja päiväkotiin!
Kuva: Daiga ellaby

Teksti: Katri

Kirjoitan tätä tekstiä päivää ennen päiväkodin aloitusta. Ja vaikka otsikko onkin iloinen ja rempseä niin sisälläni kuohuaa ja valtavasti. Meidän kolmevuotias neitimme aloittaa siis huomenna päiväkodin ihka ensimmäistä kertaa.  Kevään seurakunnan kerhoa lukuun ottamatta meidän tyttömme on ollut kotihoidossa tähän päivään saakka. Yritän olla näyttämättä huoltani ja ahdistustani siitä, miten tuo pieni tytön tylleröni päiväkotimaailmassa pärjää. 

Päiväkoti, missä tyttömme aloittaa huomenna on meille tuttu ja turvallinen paikka sillä esikoisemmekin on esikouluun saakka viettänyt kyseisessä päiväkodissa monta vuotta sekä keskimmäinen poikamme siirtyy samassa paikassa päiväkodin puolelta esikouluun. Mistä sitten huoleni kumpuaa, jos tiedän jo varmuudella, että lapsestani pidetään hyvää huolta, otetaan syliin kun harmittaa, kuunnellaan ja leikitetään? Siihen edes itse osaa oikein vastata. Ehkä se äidinvaisto huokuu niin vahvasti, että haluaisi vain pitää hänet tutussa lintukodossa, ilman turhia harmituksia ja suruja. Puolisoltani kysyin myös miltä hänestä tuntuu viedä tyttömme päiväkotiin. Hän loksautti olkapäitään ja sanoi että eipä kyllä miltään. Voi että kun voisin joskus olla yhtä huoleton. Ja luojan kiitos myös siitä, että puolisoni vie tyttömme sinne enkä minä, olisi muuten kyyneleissä pitämistä! 

Taas on siis tullut se hetki, kun oma lapsi on päästettävä hieman kauemmaksi ja annettava vastuu hänestä myös jollekin toiselle. Ollaan oltu hänen kanssaan synnytyssalista lähtien niin tiivis parivaljakko että uuteen arkeen totuttelu vaatii myös minulta jonkin verran.  

Mutta nyt loppuu nyyhkyttäminen ja siirrytään positiivisiin asioihin! Mikään pakkohan hänellä ei olisi aloittaa vielä päiväkotielämää koska itsehän jään vielä ainakin hetkeksi kotiin kuopuksen kanssa. Näen kuitenkin sen verran positiivisia ja tytön kehitystä tukevia asioita päiväkodin aloituksessa, että olen todella tyytyväinen meidän ratkaisuumme.  Hän saa paljon uusia ystäviä ja uskon myös, että hänen puheenkehityksensä vahvistuu, jakamisen taito kehittyy sekä luottamus myös muihin turvallisiin aikuisiin kasvaa. Tyttömme on myös hyvin omatoiminen, joten en usko, että hän jää kenenkään jalkoihin. Tunnen myös hieman huonoa omaatuntoa tytön päiväkotiin laittamisesta mutta näin itsekkäästi uskalla sanoa ääneen, että ihanaa antaa jakamaton huomio muutamana päivänä viikossa vain kuopukselle. Itsehän hän on menossa päiväkotiin aivan innoissaan, kaikille kailotetaan suureen ääneen että “minä menen päiväkotiin!” ja koko ajan kyselleen “Milloin pääsen päiväkotiin??” 

Ensimmäiset päivät päiväkodissa saattaakin mennä oikein mallikkaasti, mutta “honeymoonin” jälkeen saattaakin tulla taantuma, jolloin päiväkotiin lähtö mahdollisesti itkettää ja tuntuu pahalta. Näihin olen onneksi jo varautunut vanhempien lasteni päiväkoti kokemuksien avulla. Harmituksen tultua on tärkeää halata ja lohduttaa sekä olennaista puhua positiivisesti päiväkodista ja siellä olevista kavereista ja päiväkodin henkilökunnasta. 

Eli eiköhän tämä tästä, kaikki menee varmasti ihan hyvin! 

Onko teillä aloitettu päiväkotimaailma?  Onko kaikki mennyt hyvin?

Katri

Olen neljän vilkkaan hulivilin kotiäiti Mikkelistä. Elämme hektistä pikkulapsiarkea. Meillä riidellään, mökötetään, sovitaan, halataan sekä pussataan ja huumori kukkii perheessämme varsinkin puolisoni toimesta. Olen luonnonlapsi mutta rakkaus punaista huulipunaa kohtaan ei häviä. Haaveilen omasta ajasta, paremmista yöunista ja mielenterveyteni järkkyy liiasta sekasorrosta. Olen ikuinen vauvakuumeilija. Vihaan ruuanlaittoa mutta rakastan leipoa! Iloiseksi minut saa jonkun toisen valmistama ruoka, hyvät löydöt kirpparilta sekä juoksulenkki raikkaassa ulkoilmassa.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *