Maailman parasta kahvia ja meren kohinaa; tällainen oli sirkuslaisten miniloma Hotelli Rantapuistossa

Maailman parasta kahvia ja meren kohinaa; tällainen oli sirkuslaisten miniloma Hotelli Rantapuistossa

Kaupallinen yhteistyö Hotel Rantapuisto

Teksti ja kuvat: Rouva Tirehtööri

Kun tällainen sirkus lähtee siirtymään lokaatiosta toiseen, on siitä helppous ja huolettomuus yleensä kaukana. Tykkään kuitenkin elää sen verran reunalla ja omien voimavarojeni rajoilla, että aina silloin tällöin pakkaan koko karavaanin autoon ja hurautan pienelle lomalle. Tällä kertaa kohteeksi valikoitui Helsinki ja sykähdyttävä Hotel Rantapuisto!

Perjantaina Perheenpää sulloi urhoollisesti 12 kassillista tavaroita autoon. Minä puolestani hoidin Lisäosat ja suurpaimennin Cayan lähtökuntoon ja autoon. Loput Karvatupot jäivät Mummin kanssa kotolaisiksi. Matka Tampereelta Helsinkiin sujui nopsasti odottavissa tunnelmissa eikä kukaan ehtinyt edes tuskastua. Perillä Perheenpää parkkeerasi auton ilmaiselle parkkipaikalle aivan hotellin kupeeseen. Heti kun astuin autosta ulos, tunsin kuinka stressitasoni laski kohisten alle kriisirajan ja henki kulki paremmin kuin pitkiin aikoihin! Kuinka satumainen ja luonnonläheinen paikka meitä odottikaan! Vedin keuhkot täyteen meri-ilmaa ja huokaisin syvään. Tiesin heti, että tästä tulisi hyvä reissu! Lähdimme innoissamme tutkimaan hotellia ja sen lähiympäristöä. Alku oli jo niin lupaava, etten meinannut malttaa pysähtyä hetkeksikään! 

Ensiksi oli kuitenkin käväistävä hotellin vastaanotossa nappaamassa avain huoneistoon. Vastaanottotiskin takana hymyili herttainen virkailija, joka ensimmäiseksi toivotti meidät kaikki tervetulleiksi. Yleensä kohtaan jonkun verran ennakkoluuloja, kun liikun isojen saksanpaimenkoirien kanssa, mutta tällä kertaa ennakkoluuloille ei ollut sijaa koko reissun aikana. Caya jopa sai virkailijalta oman pikkuisen pussukan, jossa oli tassupyyhe, purutikku, juomakippo ja kakkapussi. Tervetullut olo vahvistui entisestään, kun avasin huoneistomme oven; meille oli tuotu tervetulopakkaus ja ihana kortti. Huoneisto itsessään ylitti odotukset moninkertaisesti ja tiesin heti, että täällä viihdymme koko porukka varmasti! 

Teimme pari reissua autolle, jotta saimme kaikki tavarat huoneistoon ja sitten lähdimmekin ulkoilemaan. Kauniissa ilta-auringossa näytti kuin koko Rantapuisto olisi kylpenyt kultaisissa säteissä ja taianomainen tunnelma oli henkeäsalpaava. Lähdimme koko joukkueen voimin kävelemään kohti merta. Ehdimme onneksemme juuri ennen auringonlaskua nähdä tunnelmallisen rannan parhaat puolet. Muistelin vastaanottovirkailijan kertoneen saapuessamme, että rantaa pitkin menee lenkkipolku Aurinkolahteen saakka. Ihan sinne asti emme malttaneet lähteä, vaan meille riitti lähiranta ja -polut. Pienen iltalenkin jälkeen palasimme huoneistoomme ja iltapalan, pesujen ja pusujen jälkeen uni maistuikin jokaiselle. 

Aamulla heräsin Raivottaren huhuiluun. Kello oli vähän yli kahdeksan! Näin pitkään (ja heräilemättä sataa kertaa yöllä!) Raivotar ei ole nukkunut pitkiin aikoihin. Arvelin, että hotellin ihanat sängyt, pehmeät ja puhtaat lakanat ja se ihmeellinen, maaginen tunnelma olivat syynä tähän! Aloin välittömästi harkita muuttoa Rantapuistoon. Tunne vahvistui, kun siirryimme aamupalalle hotellin ravintola Furuun.   

Ravintolan ovella tuoksui kahvi ja noutopöytä notkui herkkuja. Poika Poikanen ei voinut uskoa, että aamupalaksi saisi syödä kalaa ja lättyjä, Tytärlapsi sen sijaan ei miettinyt kahta kertaa vaan nauttii tilanteesta täysin. Nirsoilemaan oppinut Raivotar ei muistanut, ettei hän syö aamuisin juuri mitään vaan leipä, lätyt, vesimelonipalat, jugurttiannos hillolla ja pieni pala pekonia katosivat hetkessä lautaselta (suuhun, ei lattialle hänen corgeutensa siivottavaksi, kuten kotona yleensä). Perheenpää huokaisi, että voisi tottua tällaiseen, mutta hienovaraisen mulkaisuni voimasta jatkoi, että tuskin sitä arkena ehtisi näin muutenkaan syödä, kahvi on ihan riittävä aamupala kotopuolessa…  

Kahvin suurkuluttajana pitää vielä erikseen mainita, että useasti olen joutunut pettymään hotellien aamupalalla kahviin, mutta tässäkin asiassa hotelli Rantapuisto tekee poikkeuksen; kahvi oli tuoretta ja juuri oikean vahvuista! Join kolme kupillista silkasta onnesta! 

Aamupalan jälkeen pyörähdimme huoneistossa ja päätimme lähteä ostoksille ja purkamaan Lisäosien energiat läheiseen leikkipuistoon. Raivotar nukkui päiväunet autossa, kun ajelimme takaisin hotellille ja myös Caya tassutteli huoneiston ovella vastaan varsin raukeana, joten uskon senkin ladanneen akkunsa täyteen, kun me olimme poissa. On sanomattakin selvää, että myös suurpaimennin oli nauttinut täysin rinnoin olostaan. Nappasin sen hihnan päähän ja suuntasin jälleen merta kohti. Kiertelimme kahdestaan vajaan tunnin verran ristiin rastiin, enkä voinut olla ihmettelemättä, kuinka kaunis paikka tämä on. Ei ensimmäisenä ajattelisi, että tällainen paratiisi löytyy pääkaupunkiseudun sykkeestä! Takaisin huoneistoon palatessa huomasin, että Perheenpää oli noutanut Lisäosien kanssa herkkuja ja ruokaa, jotka oli nätisti katettu ns. olohuoneeseen. Söimme ja pelailimme hetken ja illan kruunasi laulavat hahmot telkkarissa parhaaseen katseluaikaan. Unta ei tarvinnut tänäkään iltana kauaa odotella vaan tasainen tuhina täytti huoneet vähitellen.  

Seuraavana aamuna, maailman paras kahvi lähestulkoon suussa jo maistuen, keräsin porukan hätsynpikaa kasaan ja ohjasin suorinta tietä aamupalalle. Raivotar huudahti erittäin tuttavallisesti ravintolan ovelta “MOIKKA KAIKKI!” kädet levällään kuin isompikin johtohahmo. Henkilökuntaan kuuluva nainen naurahti hyväntahtoisesti ja tervehti meitä. Yritin siirtää laumani hiljaa ja mahdollisimman vähän huomiota herättäen pöytään, tässä tietenkään onnistumatta. Aamupala nautittiin silti tänäkin aamuna onnesta hykerrellen. Olimme jo voiton puolella, kun Poikanen sanoi hakevansa vielä keksiä. Hän kävi kääntymässä jälkiruokapöydän luona, mutta palasi maansa myyneenä takaisin. “Ne oli loppu.” Mikä tragedia! Onneksi kaikkea muuta oli yltäkylläisyyteen asti.

En tiedä lukeeko Rantapuiston henkilökunta yleensäkin ajatuksia, vai miten ihmeessä tämä uskomaton asiakaspalvelun lahja tämän tilanteen huomasi, mutta juuri kun olimme nousemassa pöydästä, pyyhälsi hän paikalle sankarin lailla, keksipurkkia syleillen ja huikkasi: “Olitteko te vielä keksejä vailla?” Leukani putosi varmasti lattiaan asti, aivan kuten Poikasenkin. Hän huokaisi kiitoksensa edelleen hämmästyneenä ja minäkin nappasin kaksi keksiä, ihan vain tilanteesta pölmistyneenä. Tämä Keksittäreksi Poikasen nimeämä asiakaspalvelija ansaitsee kyllä erityiskiitoksen ja ainakin viikon palkallisen loman! Palvelu Rantapuistossa oli muutenkin ensiluokkaista jokaisena hetkenä ja ratkaisut tarjottiin ennen kuin niitä ehdittiin olla edes vailla. 

Aamupalan jälkeen oli aika pakata nyssykät ja lauma autoon ja suunnata kotiin. Meillä oli ihana ja rentouttava viikonloppu, vaikka myönnetään, että alkuun minulla oli omat epäilykseni siitä, kuinka rentouttava viikonlopusta tällä sirkuksella tulisi… Esiteinikin uskalsi heittäytyä pikkusisarusten leikkeihin puistossa ja hotellilla, kun oltiin tarpeeksi kaukana kotoa, eikä ollut riskiä törmätä tuttuihin. Ulkoilimme ihanissa merimaisemissa ja söimme hyvää ruokaa! Kiireetön yhdessäolo lataa kenen tahansa akkuja ja tämä reissu nousi meidän perheen tämän vuoden kohokohtiin heittämällä. Haikein mielin luovutin avaimen vastaanottoon. Jään silti vakaasti harkitsemaan sitä “muuta perheinesi Rantapuistoon” -vaihtoehtoa…  

Ruuhkavuodet toimitus

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *