Remonttipainajainen ruuhkavuosien aikana

Remonttipainajainen ruuhkavuosien aikana
Kuva: Roselyn Tirado

Teks: Katri

Meille remontoidaan, remontoidaan ja vielä kerran remontoidaan. Olen haaveillut monia öitä, iltoja ja päiviä täysin remontoidusta ja mikä tärkeintä – valmiista kodista mutta loppua ei näytä tulevan, ei sitten millään. 

Ostimme viisi vuotta sitten 30 vuotta vanhan lapsuudenkotini ja siitä lähtien olemme remontoineet taloa omannäköiseksemme. Siinä samalla meillä on syntynyt kolme lasta, kyllä kolme ja esikoinen tottakai jo ennen talon ostoa. Naapurimme sanoinkin kerran hyvin, että olemme kuin muurahaiset, jotka ahertavat pitkin kujaa ja siltä se on kyllä tuntunutkin.  

Kerran jos toisenkin olen maha pystyssä tai lapsi kantoliinassa maalannut tai muuten ahertanut remontin takia. Omat panostukset remontissa ovat olleet todella pieniä askareita verrattuna siihen mitä puolisoni on kodissamme remontoinut. Luojan kiitos, hänellä on tietoa ja taitoa remontoida periaatteessa mitä vain mutta sitten tullaankin lausahdukseen, suutarin lapsella ei ole kenkiä. Ja se lausahdus kyllä pitää valitettavasti paikkansa tämän remonttishow’n keskellä. Usein hommat eivät etene tai jäävät jopa kesken. Ja näin hyvin tarkalle ja paikat järjestyksessä pitävälle ihmiselle keskeneräisyys on pahinta ikinä. Itselläni on hirveä tarve talon harmoniaan ja oman turvapaikan seesteisyyteen mutta näitä on hieman vaikea toteuttaa, jos remonttipölyä ja työkaluja on kaikkialla.  No miksi ne remontit jäävät aika usein vähän kesken? Lista puuttuu tuolta, toinen täältä ja jne.   

Kaksi suurinta tekijää keskeneräisyydelle ovat ehdottomasti ruuhkavuodet ja raha. Ruuhkavuodet ja remontti eivät ole helpoin yhdistelmä, eivätkä kulje käsi kädessä kovinkaan hyvin, ei ainakaan meidän perheessämme. Kun jaloissa pyörii neljä lasta, niin keskeytyksiä tulee välttämättä aina. Yleensä yritämmekin lähteä remontin tieltä evakkoon lasten kanssa, mutta aina sekään ei ole mahdollista. Siinä sitten saattaa pinna kiristyä, kun toinen ei saa keskittyä täysillä remontointiin ja taas toinen hermostuu remontin tuomasta sotkusta. Lasten läsnäolo myöskin vaikeuttaa tiettyjä remontteja. Kaakeleiden laitto tai maalaus ei esimerkiksi onnistu lasten läsnäollessa. Ja ei, meidän perheessämme ei auta, vaikka kuinka toitottaa, ettei nyt saa mennä häiritsemään. Remontin aikana pitäisi myös elää normaalia arkea, käydä töissä, syödä, antaa aikaa lapsille sekä nukkuakin jossain välissä. Tuntuu ettei aika vain riitä kaikkeen.  

Raha, raha ja raha. Ainainen murheenkryyni. Näin toisen ollessa vielä lasten kanssa kotona ja tulolähteitä on pelkästään yksi, niin rahaa ei todellakaan jää remontointiin noin vain. On säästettävä ja mietittävä, mitä hankitaan seuraavaksi. Eli ei, meillä ei mennä valitettavasti vain rautakauppaan ja osteta mitä pitää. Ihanaahan olisi myös se, että rahaa jäisi palkata ulkopuolinen remontoimaan, mutta juuri taloudellisesta tilasta johtuen, se ei ole ainakaan tällä hetkellä mahdollista. 

assorted-color handheld tools
Kuva: Eugen Str

Kerran jos toisenkin, on keskeneräisen remontin keskellä ja lasten huutaessa jalkojen juuressa on tullut mietittyä, jos sittenkin myisi koko torpan pois ja muuttaisi valmiiseen kerrostaloasuntoon, vailla mitään puutarhahommia tai taloremontteja. Mutta liian vahva tunneside omaan lapsuudenkotiin ei anna mahdollisuutta luovuttaa. En myöskään ihmettele, että monet taloa rakentavat ja remontoivat pariskunnat eroavat jo ennen koko talon tai remontin valmistumista. Valehtelisin, jos väittäisin myöskin, ettenkö olisi ikinä haaveillut loistokkaasta sinkkuelämästä tämän ainaisen remontin keskellä. Remontin tiimellyksessä tunteet kuohuaa ja pinna kiristyy, kuin viulun kieli! Joten jos saanen pienen vinkin ihan omakohtaisen kokemuksen rintaäänellä kertoa: jos olette suunnittelemassa remonttia, miettikää tarkoin – budjetointi, omat voimavarat, remonttiin menevä aika, takapakkien mahdollisuudet ja remontin mahdollinen viivästyminen. Ja toinen pieni vinkki, jos mahdollista välttäkää remontointia kokonaan ruuhkavuosien aikana, heh. Olen puhunut. 

Vitsi vitsi, joskus meilläkin on valmista, viimeistään kun lapset muuttavat pois kotoa! Ja silloin nostat jalat pöydälle ja huokaisen.  

Oletteko remontoineet ruuhkavuosien aikana?  

Katri

Olen neljän vilkkaan hulivilin kotiäiti Mikkelistä. Elämme hektistä pikkulapsiarkea. Meillä riidellään, mökötetään, sovitaan, halataan sekä pussataan ja huumori kukkii perheessämme varsinkin puolisoni toimesta. Olen luonnonlapsi mutta rakkaus punaista huulipunaa kohtaan ei häviä. Haaveilen omasta ajasta, paremmista yöunista ja mielenterveyteni järkkyy liiasta sekasorrosta. Olen ikuinen vauvakuumeilija. Vihaan ruuanlaittoa mutta rakastan leipoa! Iloiseksi minut saa jonkun toisen valmistama ruoka, hyvät löydöt kirpparilta sekä juoksulenkki raikkaassa ulkoilmassa.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *