Luonto, ilmainen ja ehtymätön elämysten antaja – matkailuautolla pääsee lähelle

Luonto, ilmainen ja ehtymätön elämysten antaja – matkailuautolla pääsee lähelle

Kaupallinen yhteistyö Caravanlandia

Teksti ja kuvat: Tuulia

Saavun Kilpisjärven mahtavalle Saanalle yhdessä syksyn ensimmäisten pikkupakkasten kanssa. Aamun aurinko sulattaa kuuraisen maan ja yötä hengittävä sumu väistyy pikkuhiljaa. Olen nukkunut hyvät yöunet matkailuauton lämmössä ja ulos astuessani hengitys höyrystyy. Kahvi maistuu paremmalta kuin koskaan ennen.

Kiipeän verkalleen laakealle Saanatunturille, joka sijaitsee Suomi-neidon käsivarren peukalossa. Saanatunturin korkein kohta on 1029 metriä, joten kiipeämistä riittää. Maisemat häikäisevät ja ruskan punaama maa on käsittämätön. On pakko pysähdellä kuvaamaan ja katselemaan ympärille tuon tuostakin.  Samalla kiipeämistahti pysyy sopivana.

Täällä sitä miettii, kuinka vähän tarvitsen aineellista, mutta kuinka paljon tätä kauneutta oikein ahnehdin. Tankkaan joka solulla ja tämä energia, joka pursuaa minusta, sillä saisi paljon aikaan. Jälleen kerran mietin, kuinka tämä matkailuautolla kulkeminen vapauttaa näkemään ja kokemaan ja kuinka paljon hyviä vinkkejä Caravanlandian matkailuautoliikkeestä sain. Matkailuautoilu, niinkuin moni muukin harrastus, on hyvänmielen harrastus, joka kerää samanhenkiset yhteen. Tämän vuoksi on mukavaa, että liike, josta auton hankkii, pystyy myös tarjoamaan kokonaisvaltaista palvelukokonaisuutta, johon kuuluu myynnin, ostamisen, huollon, korjauksen lisäksi myös vinkkien ja tarinoiden jakaminen. Usein myyjä voi olla itsekin karavaanarikonkari, jolta löytyy paljon vinkkejä sekä auton varustamiseen että nähtävyyksiin.

Täällä tuntureissa, jossa kuljen, eletään hetkessä ja tällöin ovat tarpeetkin pieniä. Pää on samaan aikaan tyhjä ja silti täynnä omia ajatuksia. Mieli vaeltelee asiasta toiseen, kaikki tuntuu kaukaiselta. Monet asiat tuntuvat kovin turhilta ja saavat mittasuhteita. Iltaisin terveellinen uni voittaa kulkijan.

Seuraavana päivänä ajan Norjan puolelle. Koronasta johtuen jokainen kulkija pysäytetään ja läpi pääsemiseen vaaditaan QR- koodillinen rokotustodistus. Moni joutuu kääntymään takaisin. Norjan puolella maisemat vaihtuvat dramaattisesti. On henkeäsalpaavan kaunista. Ensimmäinen pysähdys on Rovijoen vesiputouksella, jota kutsutaan myös Morsiushuntu-putouksena, sen alaspäin levenevän muodon vuoksi.

Ajan Lyngenin Alpeilla sijaitsevalle Steindalsbreenin jäätikölle ja lähden vaeltamaan reippain mielin. Koko polun varrelta löytyy opasteita kasvistosta ja eläimistöstä, historiasta ja paikallisista paikannimistä. Tuntuu, etten ole eläissäni kulkenut tälläistä vaellusreittiä, jossa joka ikinen kohta on kaunista. Syksyn värittämä maisema toistaa keltaisen ja oranssin värejä lumihuippuisia vuoria vasten. Matkan varrella on valtavasti vesiputouksia, jotka talttuvat virtaaviksi joiksi, polveileviksi puroiksi. Lampaat laiduntavat kaikessa rauhassa laaksossa. Matkaa edestakaisin kertyy noin 13,5 km. Minulla hiukan enemmän, sillä poikkean polulta tuon tuostakin kuvaamaan milloin mitäkin kohtaa.

Päästyäni tuhansia vuosia vanhalle jäätikölle, näky hämmästyttää. Jäässä näkyy ihmeellisiä sinisiä kohtia ja vesi on erikoisen väristä. Tuntuu hiukan surumieliseltä nähdä, kuinka ilmastonmuutos saa jäätiköt sulamaan. Tämä on nähtävä omin silmin, paikka on epätodellinenkin. Myös minussa sisällä oleva jää sulaa, vedet tulvivat taas. Ne tulevat ryöppyinä, virtaavat valtoimenaan, eivätkä kysy lupaa. Ihmisen mieli lepää.

Illan pimetessä taivas alkaa vihertää lupaavasti, eikä aikaakaan, kun revontulet tanssivat taivaalla. Luonto on paras opettajamme ja meille kaikille ilmainen ja ehtymätön elämysten antaja. Ja kun yksi paikka on nähty, voi kääntää auton nokan uuteen päivään ja uuteen seikkailuun.

Ruuhkavuodet toimitus

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *