Kasarin ja ysärin lasten lempiherkkuja – muistatko näitä?

Kasarin ja ysärin lasten lempiherkkuja – muistatko näitä?
Kuva: Bernswaelz Pixabay

Teksti: Mami mikstuura

Muistatko vielä mitkä herkut kuuluivat lapsuuteesi? Itse muistelen kaiholla muutamia herkkuja ja toivon, että ne joskus palaisivat uudelleen tuotantoon. Mutta harmikseni kukaan ei ole vielä laittanut tuotantoon yhtä herkullista mansikkasuklaa-vanukasta tai samanlaista vadelmaista mehujäätelöä, jossa oli keskellä hyytelöyllätys. Mitkä herkkuja sinä kaipaat lapsuudestasi?

Iltalehden julkaisemasta artikkelista käy ilmi, että suomalaiset kaipaavat monia kaupoista kadonneita karkkeja ja muita makeisia. Artikkelissa kerrotaan, että moni kaipaa takaisin tuotantoon esimerkiksi Black Pete -salmiakkitoffeeta, Patu-salmiakkitankoa, suklaisia kahvipapuja, Chigago-purukumia, Pastirol-pastilleja, Jambo-suklaapatukoita ja Roope Ankan kolikoita. Muistatko sinä syöneesi näitä?

Millä makeisilla ja juomilla herkuteltiin 1980- ja 1990-luvuilla?

1980- ja 1990-luvuilla herkuteltiin monenlaisilla herkuilla. Siihen aikaan herkuttelu ei ollut jokapäiväistä vaan viikon odotettu kohokohta. Ennen vanhaan karkkipussit ja askit olivat pienikokoisia verrattuna nykyisiin jopa 1 kg:n karkkipusseihin.

Suosittuja juomia

Juomista ehdottomia aikansa hittejä olivat kartion muotoiset Trip-mehut ja Frisco-limsat. Itse muistan, miten jännittävää oli etsiä Trip-mehutetrasta pillin kolo ja upottaa pilli sinne. Mehut olivat todella hyvän makuisia. Frisco-limsoista on myös paljon hyviä muistoja. Muistot liittyvät etenkin perheen kanssa tehtyihin kesälomareissuihin ja kesäleireihin.

Muita hittiherkkuja

Jossain vaiheessa lapsuuttani muistan hittiherkkuina olleen Dummy-hedelmäpastillit, joita sai ainakin appelsiinin ja vadelman makuisina. Muistan myös maistelleeni Ruusu-suklaalevyä. Tuubi-purukumi oli aikansa purkkasuosikki, joka oli kätevässä suoraan tuubista suuhun laitettavassa muodossa.

Merkkarit ja karkkiaskit

Omasta lapsuudesta muistan, että Merkkarit olivat kiellettyjen listalla. Ne olivat sitkeitä ja liian isoja lantteja, jotka olivat vanhempieni mielestä ihan liian vaarallisia lapsen suuhun. Tämä harmitti minua, koska kuulin kaverieni niitä syövän ja he kehuivat miten hyviä merkkarit olivat. Mutta onneksi oli keksitty myös pienempikokoisia karkkeja kuten Ränkkä-salmiakkipastillit ja Jee Jee -pastillit, jotka olivat vanhempieni mielestä parempi vaihtoehto merkkareille. Nyt ymmärrän hyvin miksi vanhempani eivät antaneet syödä merkkareita, koska en todellakaan uskaltaisi antaa niitä omillekaan lapsilleni.

Omat lempparini

Vanukkaat ja jogurtit

Oma vanukassuosikkini noilta ajoilta oli Nami Nami -mansikkasuklaavanukas, joka oli pakattu valkopunaiseen purkkiin ja purkkia koristi söpö pupun kuva. Mieleeni on jäänyt myös Jacky 3-kerrosjogurtit (mm. Jacky Malla), joissa oli ihanan vaniljainen maku ja hilloa. Ihan varma en ole mikä oli Mallassa kolmantena makukerroksena, mutta väittäisin sen olleen jotain jossa oli ihana vivahde toffeeta.

Jäätelöt

Jäätelöistä mieleeni ovat jääneet etenkin Roger Rabbit -mehujäätelö ja Gilda-jäätelöpikarit. Roger Rabbit -mehujäätelö maistui vadelmalta ja jäätelön keskellä oli ihana hyytelökeskusta. Oli aivan paras juttu säästää hyytelökeskusta kokonaisuudessaan viimeiseksi ja imeä hyytelöä pitkään varsinaisen jäätelön loputtua. Gildat olivat pikarissa olevia lakkajäätelöitä ja näitä käytiin ostamassa R-kioskilta.

Lauantai-pussi

Lauantai-pussit olivat jo siihen aikaan suosittuja, mutta karkkipussin sisältö oli erilainen. Lauantai-pussista on jäänyt erityisesti mieleeni makuhermojani hivellyt violettikääreinen Milka-suklaapala. Vaikka nykyään on saatavilla Milka-suklaapaloja, mutta omasta mielestäni ne eivät maistu samalle ja yhtä hyvälle. Minun makuaisitini maistoi aikoinaan tuossa Lauantai-pussin Milka-herkussa häivähdyksen mansikkaa ja tämä on jäänyt mieleeni.

Pastirol-täytepastillit

Paljon mukavia lapsuusmuistoja liittyy myös Pastirol-täytepastilleihin, joita oli ainakin tervan ja omenan makuisina. Niitä kävimme aina ostamassa yhdestä tietystä pikkuisesta kaupasta. Ehkä se että ne ovat jääneet mieleeni liittyy juuri tässä tietyssä kaupassa asioimiseen ja siihen tunteeseen, että kassalla ollessa sai valita mitä Pastirol-makua sillä kerralla ostettaisiin. Innostuisikohan nykyajan lapset tervan makuisista täytepastilleista?

Mistä herkkuja ostettiin ennen vanhaan?

Irtokarkkikioskit

Oli normaalia käydä ostamassa karkkipäivän karkit irtokarkkikioskilta, josta näytettiin myyjälle mitä karkkeja halutaan ja kuinka monella markalla. Nämä irtokarkkikioskilla käynnit ovat itselleni rakkaita lapsuusmuistoja. Asuinpaikallani oli erityinen pieni karkkikioski ja sinne mentiin kerran viikossa ostamaan karkkipäivän karkit. Ostaminen oli vähän jännittävää ja myyjälle kerrottiin aluksi, että kuinka monella markalla haluaa karkkeja ostaa ja monellako markalla laitetaan yhtä laatua. Sen jälkeen osoiteltiin ikkunan takaa haluttuja karkkilaatuja ja laskettiin mielessä, että montaako vielä saa valita. Välillä kävi niin, että myyjä laittoikin väärää karkkia eikä sitä mitä halusin. Tällaiset tilanteet harmittivat hetken, mutta sitten yritettiin osoittaa tarkemmin seuraava haluttu karkki.

Karkkipussi-myymälät

Todennäköisesti monet tämän ajan lapsista ovat ostaneet herkkuja Karkkipussi-myymälöistä. Vuonna 1977 aukesi ketjun ensimmäinen myymälä Helsinkiin. Karkkipussista sai ostettua esimerkiksi irtokarkkeja, toffeeta, suklaalevyjä ja erityisiä täytekakkuja, jotka oli koottu karkeista. Muistatko Karkkipussi -myymälöitä?

Lähteet

”Maku jäänyt mieleen” – näitä kaupasta kadonneita karkkeja suomalaiset kaipaavat

Muistatko nämä namut? 12 karkkia lapsuudesta, joita kaipaamme yhä

Karkkipussin makeat tuoksut ja ruskeanoranssit raidat

Mitä herkkuja muistat omasta lapsuudestasi? Onko jokin herkku, jota kaipaat todella paljon ja haluaisit uudelleen tuotantoon? Jäikö jotain herkkuja mainitsematta?

Mami Mixtuura

Olen kiinnostunut terveyteen liittyvistä asioista ja työkenkiäni olen eniten kuluttanut apteekkien lattioilla. Matkustelu on sydäntäni lähellä. Olen saanut mahdollisuuden asua eri maissa ja nähdä miten elämää eletään muualla. Äänekkäät lapset tuovat rytmin arkeeni. Välillä korvani kaipaavat hiljaisuutta ja silloin pakenen keittiöön leipomaan tai paistamaan valtavaa lettukasaa. Haaveilen siitä, että ehtisin ottaa kutimet käteeni. Ruuhkavuosien aikana olen oppinut rennompaa asennetta elämää kohtaan ja sitä, että asioita ei ehkä kannata liikaa suunnitella etukäteen, koska lasten seurassa asiat voivat muuttua hetkessä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *