Välähdyksiä tulevaisuudesta – Lapsen itsenäistyminen ja irti päästämisen vaikeus

Välähdyksiä tulevaisuudesta – Lapsen itsenäistyminen ja irti päästämisen vaikeus

Teksti: Tanja

Tiedättehän ne hetket, kun näet lapsessa itsesi ja mielesi esittelee pikakelauksen lapsen elämästä omiin kivuliaisiin kasvunpaikkoihisi heijastellen? Miten vaikeaa onkaan seurata lapsen omien virheiden ja valintojen muodostumista, vaikuttamatta niiden kulkuun. Luottaa antavansa juuri oikeat eväät oman polkunsa tallaamiseen. 

Koulupäivän päätteeksi äiti saa viestin töihin, jossa pyydetään tulemaan suoraan kotiin. Viestiä seuraa selventävä puhelu, lapsella on taas jäänyt avain kotiin. Epähuomiossa mukaan olikin lähtenyt avainnauhan väärä pääty. Se, joka menee kaulan ympäri ja kiinnittyy varsinaiseen avain osioon.  

Isälle menemisen sijaan lapsi odottelee äitiä töistä pihalla reilun tunnin. Kun sitten viimein pääsi kotiin, avain löytyi kuin löytyikin sittenkin sieltä koulurepusta. Lapsen edesottamukset kuulostavat auttamatta äidin korvaan aivan liian tutuilta.  

Tarina oli kokonaisuudessaan kuin äidin omasta elämästä, näin voisi todellakin sattua, siis vielä tänäkin päivänä. Koeta siinä sitten nuhdella toista huolellisuudesta. Tekopyhänä kaikuvien moitteiden päätteeksi lapsi kuittaa äidin sanat:  

“No, minkäs minä sille voin, kun se tulee geeneistä”.

  – No, mikäs niin, voisi silti edes yrittää vahvistua aiempien sukupolvien heikkouksista. 

Näinä synkän pimeinä hetkinä, kun niin elävästi oma itsesi peilaa suoraan päin kasvoja lapsen tekemisistä, näet ikään kuin pikakelauksena omat kipu- ja kasvukohtasi. Näet lapsesi selviämässä vastaavista kavereiden kanssa käydyistä tuskaisista riidoista, jotka käytiin niistä parhaimmista barbien vaatteista. Kaikista niistä persoonaa rakentavista epäonnistumisista ja kohtaloa muovaavista kompastumisista.  

Eihän sitä voi enää vauvaiän jälkeen silotella tietä valmiiksi toisen edestä, estää jokaista kompastumista. Yhdeksän vuotiaan on annettava hiljalleen itsenäistyä. Katsella hiljaa taustalla, miten kerta toisensa jälkeen kynät jää keittiön pöydälle odottamaan poikaa koulusta. Antaa lapasten jäädä eteisen lipastoon, koska hän on mies ja selviää pienestä sormien jäätymisestä.  

Ensimmäiset kaksi lukuvuotta koulussa ovat olleet jonkinlaista koulutien harjoittelua. Pienet virheet ja unohdukset on annettu helpommin anteeksi. Iltapäiväkerho tuki pieniä koulun jälkeen. Kolmannen luokan aloitus on ollut kuin hyppy suoraan syvään päätyyn.  

Kahden kuukauden kesäloman aikana lapsen olisi pitänyt yhtäkkiä kasvaa jättiläisen harppauksia. Opettaja ei olekaan enää aivan niin ymmärtäväinen. Toiminta on enemmän tai vähemmän lapsen omilla harteilla. Iltapäiväkerhoa ei enää ole, lapsi viettää tunteja yksin kotona ja äiti on töissä sydän syrjällään.  

Vaikka jokainen uusi lukuvuosi tuntuu tuoneen tullessaan uusia kasvun ja oppimisen paikkoja, nyt tuntuu kuin olisi ylitetty jokin mystinen raja lapsuuden ja aikuisuuden välillä. Yhtäkkiä ollaankin muistuttelemassa deodorantista ja pohditaan, tarviiko liikuntatunnin jälkeen mennä suihkuun, jos ei tullut hiki.   

Tämä välitila on kuin jokin murrosiän odotushuone, jossa kauhunsekaisin tuntein odotetaan kutsua toimenpidehuoneeseen. Kuin hammaslääkärin käytävällä, kukaan ei oikein haluaisi kuulla omaa nimeään kutsuttavan.  

Omasta lapsuudesta ei ole vielä niin pitkä aika, ettei muistaisi kolmannen luokan tuntemuksia. Ympäröivä maailma tuntuu kuitenkin kehittyneen suuntaan, jossa aikuistuminen tapahtuu koko ajan aiemmin. Sitä paitsi, näitä kasvuharppauksia ei ole ollenkaan niin mukava tarkastella vanhemman näkökulmasta kuin lapsen.  

Millaisia kasvukohtia teillä käydään tällä hetkellä läpi?

Mitä kivaa geenit on teille tuonut?

Lue myös nämä artikkelit:

Tytärlapsen nytkähdys kohti esiteiniyttä

Näin äitiys muuttuu iän – ja lasten – myötä

Vanhemmuuden tärkein ja vaikein tehtävä: irtipäästäminen ja lainan palauttaminen

Tanja

Kolmekymppinen vauhdikas vuoroviikkoäiti kummastelee yhdeksän vuotiaan pojan kasvua mieheksi. Iloa arkeen tuovat musiikki, kirjat ja yllätysseikkailut.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *