Monikulttuurisen perheen haasteet

Monikulttuurisen perheen haasteet
Kuva: Sara

Teksti: Sara

Se oli lämpimin kesä pitkään aikaan. Vuosi 2013. Kerroin miehelleni, että tämä kestää vain hetken. Suurin osa vuodesta on synkkää ja pimeää. Pyöräkaupassa myyjät mainitsivat sanan musta jää. ”Mitä se on?” Mieheni kysyi. ”Se on sellaista jäätä, jota ei näe, mutta sen päälle on helppo liukastua.”

Kun tulimme Suomeen, koin, että luistelimme musta jään päällä. Oli mukava palata kotiin vanhempien luo pitkän ulkomailla asumisen jälkeen, mutta toisaalta 28-vuotiaana tuntui hassulta asua kotona miehensä kanssa. Ei ehkä aivan ”tavallinen” tilanne. Erilaisten kiepsauksien ja mutkien kautta päädyimme muuttamaan Helsinkiin.

Kun mieheni kertoi haaveestaan työllistyä pelialalla, suomalainen realismi nousi syövereistäni. Aivan kuin Kolumbian kuumat hiekkarannat olisivat hetkessä hyytyneet suomalaisen hallan peittoon. Mieheni onneksi kuitenkin todisti minun olevan väärässä ja vilautti minulle taas auringon. Sadan hakemuksen ja sinnikkyyden jälkeen, lahjakas insinööri pääsi pelialan harjoitteluun ja työllistyi. Elämämme alkoi asettua uomiinsa. Ostimme ensi asunnon Helsingistä ja hankimme kaksi bengali kissaa. 2019 syntyi pieni enkelimme, poikamme.

Porvoo on nyt kuudes kotikaupunkimme. Olemme asuneet värikkäässä Ibaguen vuoristoissa ja Bogotan suurkaupungin sykkeessä mutta nyt elämä tuntuu Porvoossa idylliseltä ja rauhalliselta. Tie on ollut pitkä ja se alkoi jo hakiessamme miehelleni viisumia Suomeen. Matkustimme läpi Etelä-Amerikan hypäten bussiin Kolumbiasta, Ecuadorin kautta Peruun kohdaten upeita maisemia ja mielenkiintoisia ihmisiä. Haaveeni on joku päivä kirjoittaa noista matkoista kirja.

Vaikka elämä Porvoossa on suloista, se ei poista sitä, että monikulttuurisen perheen elämä olisi helppoa. Suomi on edelleen ”sulkeutunut” maa, täällä on vaikea muodostaa ystävyyssuhteita ulkomaalaisena ja koen, että vastuu onnellisuudestamme täällä Pohjolassa kaatuu minun kontolleni. Onhan tämä synnyin ja kotimaani. Minulta usein kysytään ”Miten mieheni on sopeutunut Suomeen?” Tuntuu hassulta vastata hänen puolestaan, koska koen, että hänen kuuluisi itse kertoa miltä Suomessa asuminen tuntuu. Mieheni pitää lumisista talvista ja kesäpäivistä järven rannalla mutta kun hyttyset purivat meitä juhannuksena, hän totesi, että ei ole ”niin suomalainen, että haluaisi seistä järven rannalla hyttysten syötävänä.” Minä jäin rannalle ja meditoin, hengittäen syvään. Kun Porvooseen tuli lumimyräkkä, hän ei yhtä tyynesti lapioinut lunta pihaltamme kuin isäni. Olin kuitenkin iloinen, että hän tarttui lumikolaan.

Kun lapsemme puhuu miehelleni suomea, vältän kääntämistä. Riittää, että käännän muiden puheet. En ole enkä halua olla tulkki. Sanon lapselleni, että puhu isällesi espanjaa. Hoidan kaiken mikä vaatii suomen kielen taitoa. Lista on pitkä. Välillä se on uuvuttavaa. Sitten on taas niitä hetkiä, kun me tanssimme yhdessä salsaa kotonamme ja muistelemme matkojamme ja matkaamme tähän hetkeen. Silloin olen kiitollinen. Kun tajuan, että joka päivä opin jotakin uutta ja lopulta elämäni ei ole tylsää.

Vinkkejä ulkomaalaisen puolisolle:

  • Opiskele monikulttuurisesta parisuhteesta ja perhe-elämästä asioita. Haen tukea, apua ja tietoa, jotta voit ymmärtää tilanteita paremmin
  • Ole joustava mutta tunne myös omat rajasi. Mistä voit joustaa mutta mikä sinulle on tärkeää?
  • Pyydä puolisoasi hoitamaan asioita, joita hän pystyy. Jos on olemassa kielimuuri niin kannusta puolisoasi toimimaan myös itsenäisesti, sillä se myös voimaannuttaa häntä ja saa hänet sopeutumaan paremmin maahan
  • Tutustu puolisosi maan tapoihin, kulttuuriin, kieleen ja kasvatusmalleihin
  • Pidä yllä avoin keskusteluyhteys
  • Haastavissa tilanteissa muista mikä on tuonut teidät yhteen ja minkälaisen matkan olette käyneet läpi
  • Auta puolisoasi mutta muista, että et ole vastuussa hänen onnellisuudestaan tai ystävyyssuhteistaan. Jokaisen tulee muodostaa nämä itse
  • Muista, että maailma on teille avoin

Sara

Sara on valoisa esiintymis- ja äänivalmentaja, laulaja, näyttelijä ja kirjailija. Todellinen taitelijasielu siis. Perheeseen kuuluvat kolumbialainen mies ja pieni taaperopoika. Sara harrastaa runojen kirjoittamista järven rannalla, taidemaalausta, tanssia ja matkailua, sekä unelmointia. Monikulttuurisen perheen elämä on tunnerikasta ja sopivan hullua, espanjaksi “vida loca”.