Et kai häviä tytölle?

Et kai häviä tytölle?

Kun olin lapsi, voitin ikäiseni pojan kädenväännössä. Tappion seurauksena muut lapset ympärillämme nauroivat ja ilkkuivat pojalle, sillä olihan se selvää:  tytölle häviäminen oli noloa. Muistan, miten vaivaantunut poika oli. Nöyryytystä lisäsi se, että aikuinen lähellämme osallistui lasten naureskeluun tiedustellen leikkisästi pojalta: “et kai mennyt häviämään tytölle?”

Voisi luulla, että ajatusmalli voittavista pojista ja huonommista tytöistä olisi jo kauan sitten vaihdettu tasavertaisempaan näkemykseen. Ikävä kyllä, näin ei ole. Edelleen vuonna 2021 me aikuiset lokeroimme pienet lapsemme häviäjiin ja voittajiin sukupuolen mukaan. Vähättelemme tyttöjä asettaen lapsemme eriarvoiseen asemaan. Opetamme heidät jo pienestä pitäen ajattelemaan voiton kuuluvan pojille, huonommuuden ja heikkouden tytöille.

Millaisia naisia kasvaa tytöistä, jotka ovat jo lapsuudesta lähtien omaksuneet ajatusmallin poikien paremmuudesta? Tyydymmekö vielä aikuisinakin osaamme häviäjinä?  Hyväksymmekö  osaamisemme vähättelyn koko lopun elämämme ajan sen vuoksi, että olemme oppineet  tyytymään osaamme hieman miehiä huonompina?

Voitettuani kädenväännössä tunsin silmänräpäyksen ajan ylpeyttä itsestäni, kunnes huomasin että voittoni ei ollutkaan mitään verrattuna pojan tappioon. Kukaan ympärilläni olevista ei varsinaisesti noteerannut menestystäni. Huomio kiinnittyi poikaan, joka oli mennyt häviämään tytölle. Muiden härnääminen, ilkunta ja naureskelu harmitti häntä silminnähden. Lopulta poika sai tarpeekseen ja poistui kiukkuisena paikalta. Koko tilanne alkoi harmittamaan itseänikin, pitikin mennä voittamaan. Jos olisin hävinnyt, asiat olisivat menneet niin kuin niiden olisi pitänytkin mennä. Minä olisin kaikkien oletusten mukaan hävinnyt eikä kukaan olisi puuttunut asiaan sen enempää ja näin ollen olisi vältytty kurjalta tilanteelta.

Niin kauan kun sovitamme tytöt häviäjän muottiin ja iskostamme lasten päähän ajatuksen ylivertaisista pojista ei sukupuolten välinen tasa-arvo tule Suomessa toteutumaan.  Lopetetaan siis vanhanaikaiset toitotukset ja otetaan askel kohti tätä päivää sekä tasa-arvoisempaa maailmaa. Ei ole noloa hävitä tytölle.  Nolo on se aikuinen, joka siirtää vanhentuneita arvoja ja asenteita seuraaville sukupolville edistäen epätasa-arvoa ja heikentäen tyttöjen asemaa.

Teksti julkaistu myös täällä.

Jenna

Olen viimeisen kahden vuoden aikana kolmessa eri maassa asunut ulkosuomalainen, joka yrittää parhaansa mukaan selviytyä kielimuurin ja kulttuurishokin täyteisestä arjestaan. Olen myös äiti, vaimo sekä viimetingan ihminen, jolta puuttuu suuntavaisto sekä tilannetaju. Olen hauska, mutta vain omalla äidinkielelläni. Englantia käyttäessä olen simppelimpi hahmo, joka nauraa väärissä kohdissa ja unohtaa liian usein käyttää sanaa pliis. Rakastan kasvisruokaa, liikuntaa sekä Espanjan lempeän aurinkoisia päiviä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *