Hyväksyvätkö suomalaiset lasten kuritusväkivallan?

Hyväksyvätkö suomalaiset lasten kuritusväkivallan?
Kuva: Kat J Unsplash

Teksti: Mami Mikstuura

Lastensuojelun Keskusliiton teettämässä haastattelututkimuksessa otettiin selvää, että hyväksyvätkö suomalaiset edelleen lasten kuritusväkivallan. Tutkimuksessa selvitettiin myös, miten haitallisina erilaiset väkivallan muodot koetaan lapsen kasvun ja kehityksen kannalta. 2000-luvulla asenteet lasten kuritusväkivaltaa kohtaan ovat muuttuneet parempaan suuntaan ja väkivallan teot ovat vähentyneet (esimerkiksi piiskaaminen on lähestulkoon loppunut). Tästäkin huolimatta lasten kurittamista on edelleen. Reilu kolmasoa vastaajista kertoi, että oli joskus sortunut johonkin kuritusväkivallan muotoon. Suurin osa ei kuitenkaan vastannut tai ei osannut vastata siihen, että onko käyttänyt joskus kuritusväkivaltaa vai ei. Kuritusväkivallan juuret ovat pitkällä historiassa ja omat lapsuudessa koetut kokemukset kurituksesta lisäävät todenäköisyyttä, että nämä tavat siirtyvät eteenpäin seuraaviin sukupolviin ellei tietoisesti muuta omaa asennetta ja käyttäytymistä.

Haastattelututkimuksesta käy ilmi, että kasvatuskulttuuri on ollut murroksessa viime vuosikymmenien aikana. Kaikissa ikäluokissa asenteet lasten kurittamista kohtaan ovat muuttuneet parempaan ja lasten oikeuksia huomioivampaan suuntaan. Monet suomalaiset eivät ajattele tukistamisen ja luunappien olevan kuritusväkivaltaa ja lähes kolmasosa hyväksyy niiden käyttämisen. Tässäkin asiassa on kuitenkin havaittavissa kehitystä parempaan suuntaan. Henkisen kuritusväkivallan ajatellaan olevan lähes yhtä paha juttu kuin fyysinen väkivalta. Lapsiin kohdistuvan henkisen väkivallan ajatellaan olevan lapsen kasvulle ja kehitykselle haitallista.

Kuritusväkivallan eri muotoja (Lähde: muokattu Yle)

  • Piiskaaminen
  • Tukistaminen
  • Luunapit
  • Ravistelu
  • Kaikenlainen satuttaminen tai retuuttaminen silloin, kun motiivina on rankaista lasta
  • Väkivallalla uhkailu
  • Lapsen pilkkaaminen tai vähättely
  • Jatkuva negatiiviseen sävyyn huutaminen
  • Tahallinen huomiotta jättäminen

Tutkimustuloksia

-95 % tiesi, että lasten ruumiillinen kurittaminen on lailla kielletty

-65 % ei hyväksynyt lasten ruumiillista kuritusta kasvatuskeinona missään tilanteessa

-28 % vastaajista piti melko tai täysin hyväksyttävänä sitä, että lasta voi ainakin poikkeustapauksissa tukistaa tai antaa luunapin

-24 % vastaajista oli tukistanut lapsiaan

-Lastaan oli läimäyttänyt: 5 % miehistä ja 12 % naisista

Asenteet eri perhetyypeissä

Kaikissa perhetyypeissä suhtautuminen kuritusväkivaltaan on mennyt parempaan suuntaan. Lapsiperheiden vanhemmat pitävät lasten ruumiillista kurittamista vähemmän hyväskyttävänä kuin muut vastaajat. Yksinasuvat ajattelevat useimmiten lasten kurittamisen olevan hyväksyttävämpää.

Erot miesten ja naisten asenteissa

Naisten asenne lasten kuritusväkivaltaa kohtaan on kielteisempi kuin miesten. Tutkimukseta kävi ilmi, että naiset turvautuvat kuitenkin miehiä useammin kuritusväkivaltaan ja miesten kurittava tyyli on ollut laskusuuntainen. Miehistä suuri osa jätti vastaamatta tai ei osannut vastata, joten tämän vuoksi asia ei kuitenkaan ole yksiselitteisesti tulkittavissa.

Jäähypenkki on korvannut kuritusväkivaltaa

Väkivallalla uhkaamisen käyttö henkisen kuritusväkivallan muotona on hieman lisääntynyt lasten kasvatuksessa 2010-luvulla. Haastattelutukimuksesta käy ilmi, että suurin osa suomalaisista suhtautuu kielteisesti ruumiillisella kurituksella uhkaamiseen (81 %). Jäähypenkki ja lapselle huutaminen koettiin hyväksyttävämpänä, mutta suurin osa vastaajista ei kertonut selkeästi omaa kantaansa näihin.

Suurin osa suomalaisista ajattelee ruumiillisen kurituksen ja sillä uhkailemisen olevan keskenään yhtä huono juttu. Valtaosa tutkimukseen vastanneista ajattelee, että esimerkiksi lapsen määrääminen jäähypenkille on parempi kasvatuskeino kuin kuritusväkivallan eri muodot. Jäähypenkin käyttö on siis lisääntynyt, joka todennäköisesti on vaikuttanut siihen, että lapsiin ei kohdisteta enää niin paljon fyysistä väkivaltaa. Asiantuntijat ovat kuitenkin sitä mieltä, että lapsen laittaminen yksin tunteiden myllerryksessä jäähypenkille vaikuttaa haitallisesti lapsiin. Suurin osa vastaajista oli sitä mieltä, että henkinen kuritusväkivalta (esim. nälviminen, lapsen vähätteleminen, hylkäämisellä tai satuttamisella pelottelu) on haitallisempaa kuin fyysinen väkivalta. Lapsen huomiotta jättäminen ja ruumiillisella kurituksella uhkaamisen koettiin yhtä huonoina asioina kuin piiskaamista.

Lähteet:

Lastensuojelun Keskusliitto: Piiskasta jäähypenkkiin – Suomalaisten kasvatusasenteet ja kuritusväkivallan käyttö 2017

Mami Mixtuura

Olen kiinnostunut terveyteen liittyvistä asioista ja työkenkiäni olen eniten kuluttanut apteekkien lattioilla. Matkustelu on sydäntäni lähellä. Olen saanut mahdollisuuden asua eri maissa ja nähdä miten elämää eletään muualla. Äänekkäät lapset tuovat rytmin arkeeni. Välillä korvani kaipaavat hiljaisuutta ja silloin pakenen keittiöön leipomaan tai paistamaan valtavaa lettukasaa. Haaveilen siitä, että ehtisin ottaa kutimet käteeni. Ruuhkavuosien aikana olen oppinut rennompaa asennetta elämää kohtaan ja sitä, että asioita ei ehkä kannata liikaa suunnitella etukäteen, koska lasten seurassa asiat voivat muuttua hetkessä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *