Kaksivuotiaan kanssa ravintolaan – no go vai parasta ikinä?

Kaksivuotiaan kanssa ravintolaan – no go  vai parasta ikinä?
Kuva: Rouva Tirehtööri

Olen aina ollut sitä mieltä, että lasten kanssa voi mennä oikeastaan mihin vain, poislukien tietenkin itsestäänselvyydet kuten yökerhot ja muut k18 paikat. Mutta esimerkiksi vähän hienompaan ravintolaan mahtuu kyllä lapsiperheitäkin. Toki olen myös sitä mieltä, etteivät lapset automaattisesti osaa käyttäytyä tilanteen vaatimalla tavalla, jos heitä ei opeteta ja vanhempi esimerkillään näytä, kuinka missäkin tilanteessa käyttäydytään.

Raivottaren ravintolakokemukset rajoittuivat kahteen “Mäkkäri-kertaan” ennen viime lauantaita. Päätin tapani mukaan hypätä suoraa pää edellä syvään päähän ja lähteä lauantaina puoli viideltä ravintolaan. Tämän saman ajatuksen oli saanut muutama muukin, mutta pää kylmänä päätin ottaa haasteen vastaan. Mukaan lähti Lisäosieni Haltiakummi.  

Raivotar oli tietenkin pukeutunut mekkoon ja Haltiakummi oli letittänyt hänen hiuksensa. Myös me aikuiset olimme laittaneet päällemme vähän parempaa seppälää. Tämä poikkeusaika, jos mikä, on pistänyt kauppareissutkin uuteen uskoon. Kun kotoa poistuu mihin tahansa, on kiva vähän laittautua. Sitä aikaa on oppinut vähän jopa ikävöimään, kun sai sipaista huulipunaa huuliin, kun lähti kylille. Voi sitä toki nytkin sipaista, vaikkei sitä kukaan sieltä maskin takaa näekään… Lähdimme Haltiakummin valitsemaan ravintolaan iloisin mielin, nälkäisinä ja odottavissa tunnelmissa.  

Perille päästyämme saimme tosiaan huomata, että väkeä oli kuin pipoa, mutta onneksi meille kuitenkin riitti myös oma pöytä ilman jonotusta. Raivotar sai valita oman paikan ja istui tyytyväisenä ruokalistaa selaillen. Tarjoilija tuli kysymään juomatilausta, johon Raivotar vastasi ilmekään värähtämättä “Maito! Kiikooos, täti.” Sen jälkeen lukaisin hänelle ruokalistan läpi ja tarjoilijan palatessa juomien kanssa, hän näytti listasta sen annoksen, jonka halusi ja sanoi taas “Kiikooos, täti”. Tässä kohtaa mietin itsekseni, että onpa ollut hyvä, että näitä peruskäytöstapoja on tullut vaadittua kotona. Muistuu ne mieleen helpommin myös kodin ulkopuolella ja uusissakin tilanteissa näköjään toimintamallit kumpuavat selkärangasta.  Ruokaa odotellessa meinasi Raivottarella käydä aika pitkäksi, mutta melko hyvin sain harhautettua häntä tutkimaan ravintolan sisustusta ja etsittiin yhdessä esimerkiksi mitä kaikkea punaista tai keltaista sieltä lähettyviltä löytyi. Haltiakummi tilasi alkupalaksi meille juustotäytteisiä jalapenoja, joita myös Raivotar pisteli menemään tuosta noin vain. Taikuri itsekin yllättyi tästä ohjelmanumerosta… 

Kuva: Rouva Tirehtööri

Tarjoilija toi hetkeä myöhemmin pääruuat. Raivotar huokaili ihastuneena ja alkoi maistella annostaan. Välillä mietin mihin mahaan tämä pieni, hentoinen keijukaistyttö ruokaa tankkaa, sillä hyvin tottuneesti hän tyhjensi ensin oman lautasensa ja tämän jälkeen siirtyi nappailemaan maistiaisia minun lautaseltani. Lopulta hän söi majoneesia suoraa kupista lusikalla. Tarjoilijan kysyessä jälkiruuan tarvetta, olin itse jo aivan täynnä. Haltiakummi oli kuitenkin sitä mieltä, että tokihan me vielä kahvit juodaan ja jälkkärit nautitaan. Raivotar oli samalla kannalla, joten tilasin meille yhteiseksi jäätelöannoksen. Tämä tilaus taisi mennä kuitenkin Raivottarelta ohi, sillä tarjoilijan lähdettyä huusi hän toiselle tarjoilijalle: “HEI TÄTIII, NENNA OTTAA JÄÄTELÖÄÄÄ!” Kiitin häntä toki omatoimisuudesta ja ilmoitin tälle toiselle tarjoilijalle, että tilauksemme on jo otettu, kiitos vain.

Jälkiruuat tunnetusti syödään eri mahaan, joten sen kanssa ei sen suurempia ongelmia tullut. Raivotar kauhoi hyvällä ruokahalulla tämänkin herkun parempiin suihin. Se siitä jakamisesta. Toisaalta tämä jako oli huomattavasti parempi linjojani ajatellen. Jälkkärihetken jälkeen Haltiakummi muistutti, että olisi ehkä paras käydä tässä kohtaa vessassa vielä ennen lähtöä. Nappasin Raivottaren kainalooni ja vein vessaan. Takaisin tullessa näin laskun pöydällä. Haltiakummi myönsi huijanneensa meidät vessaan, ettei tarvitsisi tapella siitä kuka maksaa. Oli kuulemma helpompi lähettää meidät vessaan ja hoitaa lasku kun kuunnella minun jankkaamistani.

Kuva: Rouva Tirehtööri

Kuka edes tekee tällaista?! Kenellä edes on näin hyviä ihmisiä lähellään? Kiitin ja sanoin hoitavani laskun ensi kerralla. Meillä toimii Haltiakummin (ja myös muiden ystävieni) kanssa tällainen vuoroin vieraissa –malli. Se maksaa kenellä on rahaa, se kuskaa kenellä on auto, sitä lohdutetaan kuka sitä kaipaa… Tästä olen erityisen kiitollinen ja onnellinen. Ystävyys perustuu tasapuolisuuteen, muttei meillä lasketa sentilleen, riittää että pääpiirteittäin menee tasan.

Ovella lähtiessämme Raivotar kääntyi vielä saliin päin ja huusi: “HEIPPA KAIKKI! TÄTILLE KIIIKOOS!” Ensimmäinen kunnon ravintolareissu sujui paremmin kuin olisin osannut odottaakaan. Olin Raivottaresta todella ylpeä ja mielelläni näillä näytöillä vien hänet kivaan ravintolaan toisenkin kerran.  

Taaperon kanssa ravintolaan muistilista: 

1. Hengitä.  

2. Kerro lapselle, mitä häneltä odotat ja tarvittaessa muistuttele mitä on sovittu. 

3. Kohteliaat käytöstavat vaativat harjoittelua siinä missä muutkin taidot, joten älä vaivu synkkyyteen, jos ei homma kerrasta suju. Opetellaan yhdessä. 

4. Lapset ovat lapsia, ääntä tulee, konflikteja syntyy, mutta se ei haittaa. Jätä muiden mahdolliset mulkoilut omaan arvoonsa.  

5. Nauti! Syökää hyvin ja nauttikaa yhdessäolosta.  

Rouva Tirehtööri

Olen pirskahteleva ja räiskyvä, kolmenkympin rajapyykin yli pari vuotta sitten kiukulla kammennut kolmen lapsen äiti. Elämäni keskipisteet ovat 12v Tytärlapsi, 9v Poika Poikanen ja 2v Raivotar. Lasteni ja mieheni, Perheenpään, lisäksi uusperhe-sirkukseni kokoonpanoon kuuluu sekalainen setti eläimiä; pari saksanpaimenkoiraa, corgi, ja kissa. Elämässäni ovat hyvin vahvasti läsnä aikataulut, to do –listat, ahdistus ja kiukuttelu sekä toive seesteisestä ja rauhallisesta elämästä. Elämänhallintani on heikohkoa ja otteeni lipsuu vähän väliä. Onneksi olen jääräpäinen ja sinnikäs enkä ilmeisesti koskaan suostu menemään siitä mistä aita on matalin. Juuri kun joku osa-alue elämässäni alkaa sujumaan, keksin jotain uutta kivaa puuhaa tilalle.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *