Iso paha some- Lasten totaalinen somekielto

Iso paha some- Lasten totaalinen somekielto

Lasten sosiaalisen median käyttäminen herättää keskustelua niin kouluissa kuin kodeissa. Mutta onko totaalikieltäminen sittenkään ratkaisu kaikkiin somesta löydettyihin ongelmiin?

Median uusiessa muotoaan pelko ja kauhu nousee pintaan. Uusi pelottaa, sen sanotaan vievän lapsilta yöunet, näön ja turruttavan heidän pienen mielen täydelliseksi perunamuusiksi.  Vuosikymmeniä sitten lapsiperheiden suurin kauhu oli televisio, lapset ottivat sieltä liiaksi mallia ja miltei hypnotisoituivat sen sinisen valon äärellä.  

Nykypäivän kauhistus on tietysti videopelit ja sosiaalinen media. Ruutuaika nostetaan esille jokaisessa koulun ja vanhempien välisessä keskustelussa. Liiallista ruutuaikaa pelätään, mutta samalla televisio pauhaa jokaisessa suomalaisessa kodissa koko päivän. Ei sitä kukaan oikeastaan katsele, se vain toimii ikään kuin taustameluna. 

“Äippä, mitä olet mieltä, kun ope kielsi meitä käyttämästä sosiaalista mediaa?” Lapsi kysyi heitettyään repun jalkatilaan ja vedettyään auton oven perässään kiinni.  

Kysymys on tietysti kaksi piippuinen. Siinä missä pidän somekanavien itse asettamaa 13 vuoden ikärajoitusta täysin oikeutettuna ja varsin sopivana, en kuitenkaan voi täydellisesti allekirjoittaa opettajan näkemystä totaalisesta somekiellosta.  

Kuinka voisin kieltää määrätietoisesti tubettamisesta haaveilevaa lasta katselemasta YouTubea? Varsinkin, kun pääasiassa poika katselee videoita, joissa esitellään eri maiden kulttuuritottumuksia, kielieroja tai lippuja. Hän katselee tilastoja suosituimmista tubettajista sekä tubettajien ohjevideoita, kuinka he ovat onnistuneet valloittaneet suomalaisen YouTube- vuoren huipun.

Samalla en kuitenkaan antaisi hänen vielä lähteä itse tuottamaan videoita kyseiseen kanavaan. Enkä juuri pidä ajatuksesta hänestä kommentoimassa videoita tai osallistumassa livekeskusteluihin. Tässä kohtaa karhuemon vaistoni ottavat vallan, enkä millään tahdo antaa pienen poikani innostuksen järkkyä ilkeämielisten nettivihaajien vastahyökkäyksistä. Poika varmasti kestäisi saamansa vastaukset, äiti ei.  

Viime vuosien aikana sosiaalisesta mediasta on kasvanut vakiintunut osa omaa arkeani, sekä työasioissa että vapaa-ajalla. Alan oikeastaan vasta itsekin huomata, miten ihmeellisen tehokas väline ja työkalu se onkaan oikein valjastettuna. Valitettavasti olen toistaiseksi kuitenkin vielä liian laiska päivittämään esimerkiksi Instagramiani riittävän usein.  

Lapsen kysymys ajatuksistani sosiaalisen median kieltämisestä kolmasluokkalaisilta sai kuitenkin minut miettimään tulevia sukupolvia, jotka kasvavat tällä supersosiaalisuuden aikakaudella. Meille milleniaaleille, jotka kasvoimme Internetin läpilyönnin aikana, opetettiin lukiossa, ja kaiketi jo yläkoulussa, äidinkielen yhteydessä medialukutaitoa.  

Näillä tunneilla opeteltiin muun muassa tunnistamaan aito uutinen luotettavine lähteineen ja käytiin läpi erilaisia kuvan käsittely mahdollisuuksia. Eikö vastaavasti tälle sukupolvelle voisi opettaa sosiaalisen median lukutaitoa?  

Kun lapsesta asti olisi opetettu käsittelemään sosiaalisen median eri kanavia ennemmin työllistymisen, verkostoitumisen ja oman osaamisen esittelemiseen käytettävänä työkaluna, voisimme luoda ihmeellisen superihmisen. Uuden, tulevaisuuden työelämään istuvan työntekijän, jolla olisi jo koulusta valmistuessaan kaikki valmiudet suoriutua työn hakemiseen liittyvistä vaikeuksista.  

Somelukutunneilla voitaisiin opettaa lapsille esimerkiksi toisten julkaisuihin kommentoimista. Ehkä seuraava sukupolvi osaisikin sitten jättää ne vihakommentit lähettämättä. Oppisivat antamaan ja vastaanottamaan rakentavaa palautetta, keskustelemaan asioista järkevästi myös netissä. Ehkä he voisivat oppia hyväksymään eriävät mielipiteet ja ulkoistamaan ne itsestään. 

Somea syytetään tällä hetkellä nuorten kasvaneista itsetunto-ongelmista, ahdistuneisuudesta ja masennuksesta. Jos lapsesta asti olisi muistutettu, että somessa jokainen meistä haluaa ennemmin esitellä niitä elämän parempia puolia. Unettomat yöt, tuhannet tehdyt työtunnit, joita matka huipulle on vaatinut jätetään valitettavan usein julkaisematta. Ehkä tulevat teinit eivät sitten vertailisikaan omaa tekemistään, omaa ulkomuotoaan muihin somea käyttäviin.  

Parhaimmillaan some on upea verkostoitumisen väline. Siellä voi matalalla kynnyksellä lähestyä itseä kiinnostavia aiheita, tykkäämällä, seuraamalla tai kommentoimalla kiehtovalta näyttäviä kuvia. Sitä luo itselleen hiljalleen omaa kansainvälistä joukkoaan itseä kiinnostavien alojen toimijoista ja tekijöistä. Tavallaan edes tajuamatta, mikä voima tuplaklikkauksella voi olla. 

Tuottaessaan sisältöä sosiaaliseen mediaan lapsi oppii nykyisessä työelämässä välttämätöntä esiintymistä sekä oman osaamisen näyttämistä. Asioita, joita minä ainakin nyt kolmekymppisenä yritän niin kovasti opetella.  

Tämä vielä kasvava sukupolvi tuntuu olevan paremmin tietoisia itsestään, vahvuuksistaan ja heikkouksistaan. Osaavan olla sinut itsensä kanssa sellaisina kuin ovat. Heidän sosiaalisuutensa tuntuu erilaiselta kuin mihin olen tottunut omassa lähipiirissäni. He ovat rohkeampia ottamaan asioista selvää, tutustumaan uusiin ihmisiin.  

Liika on tietysti liikaa. Sama pulma riippuvaiseksi tulemisesta koskee yhtälailla meitä aikuisia kuin lapsiakin. Oikea elämä on aina puhelimen ja tietokoneen ulkopuolella. Kun sen muistaa, voi somea pitää hyvänä lisämausteena ja viihdeyksikkönä, eräänlaisena arjen värittäjänä.  

Ehkä meidän on vihdoinkin aika vain hyväksyä, että tämä vuosia kestänyt sota somea vastaan on hävitty. On aika haudata sotakirveet, lopettaa haavojen nuoleminen ja lähteä etsimään uusia ratkaisuja. Keskittyä mahdollisuuksiin uhkien sijaan.  

Lue myös nämä jutut:

Sosiaalisen median luomat paineet – Onko sinulla medialukutaitoa?

Lapsen yksityisyys loukattuna – pienen lapsen kuvat leviävät somessa julkisuudesta tutun vanhemman toimesta

Vanhempi voi löytää ystäviä somesta – Yksinäisyyttä tuntenut Kristiina: “Suosittelen antamaan somelle mahdollisuuden”

Tanja

Kolmekymppinen vauhdikas vuoroviikkoäiti kummastelee yhdeksän vuotiaan pojan kasvua mieheksi. Iloa arkeen tuovat musiikki, kirjat ja yllätysseikkailut.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *