En enää suostu etsimään pientä legopalaa tuhansien palojen joukosta!

En enää suostu etsimään pientä legopalaa tuhansien palojen joukosta!

Teksti ja kuvat: Nanna

En astunut yhdenkään legopalikan päälle, mutta menetin totaalisesti hermoni etsiessäni pientä palasta tuhansien legojen joukosta. Tämä toistui viikosta toiseen. Lapsi halusi koota kanssani legoja. Hän kokosi ja minun roolikseni muodostui oikeiden palasten etsiminen legoviidakosta.  Jotakin oli tehtävä, jotta yhteisistä hetkistämme tulisi muutakin kuin pienen legopalan etsintää.

En ihan täysin ymmärrä legojen ideaa. Meillä se ainakin menee niin, että lapsi saa legopaketin lahjaksi. Sitten paketti avataan ja legorakennelma kootaan. Rakennelmalla leikitään muutama päivä, ja sitten rakennelma mystisesti menee rikki. Tällöin kymmenet, jopa sadat legopalikat kulkeutuvat sinne ja tänne. Olemme jo vuosia koonneet legopalaset isoon legolaatikkoon, joka on täynnä satoja, jopa tuhansia legopaloja eri paketeista.

Puoli vuotta sitten teimme suuren urakan ja rakensimme kaikki legot uudelleen. Nyt puoli vuotta myöhemmin tilanne on jälleen se, että kaikki tuhannet palat ovat taas tuossa suuressa laatikossa ja odottavat kokoamista. Ja ei, minun lapseni ei halua itse keksiä legorakennelmia vaan hän haluaa koota ne ohjeiden mukaisesti.

Etsiskelin netistä tietoa, miten legot kannattaisi järjestää. En todellakaan halua ostaa uusia hyllyköitä, laatikostoja tai tyhjentää lapsen vaatekaappia saadakseni legot järjestykseen. En myöskään halua säkkiä, johon legot sullotaan, sillä eipä niitä oikeita legopaloja sieltäkään löydy. Päätän järjestää legot väreittäin ja säilöä ne sängynaluslaatikoihin, vaikka ammattijärjestäjä onkin sitä mieltä, että se on ylijärjestämistä.

Urakka on valtava. Kahdelta lapselta ja yhdeltä aikuiselta legopalasten järjestämiseen värien mukaan kuluu lukuisia tunteja. Niskani on kipeä, silmät vuotavat vettä, sormet ovat jäykät ja kynnet katkeilleet, kun legot on vihdoin saatu järjestykseen.

Kun legot on lajiteltu väreittäin, pikkupalojen etsintä helpottuu huomattavasti.

Hankimme legojen säilytystä varten sängynaluslaatikoita. Keräämme väreittäin järjestetyt legot pienempiin kannellisiin muovilaatikoihin, joita säilytetään sängynaluslaatikoissa. Jokaisessa laatikossa on tietyn väriset legot: mustaa, harmaata, valkoista, sinistä, punaista jne. Yhteen pikkulaatikkoon keräämme legohahmot, yhteen erilaiset renkaat. Pieniin minigrip-pusseihin kokoamme sellaiset legot, joita on omassa värikategoriassaan vain muutamia. Minigrip-pussit säilytämme omassa pikkulaatikossaan. Lisäksi meillä on oma sängynaluslaatikko niille legoille, jotka on jo koottu valmiiksi. Osa valmiista rakennelmista on myös näytillä lapsen hyllyssä. Lapsi on innoissaan uudesta järjestelystä ja haluaa vielä kerran tarkistaa, ettei punaisessa laatikossa varmasti ole muun värisiä legoja. Hän huomaa välittömästi sinisen legon punaisten joukossa ja kiiruhtaa siirtämään sen oikeaan laatikkoon.

Muutamaa kuukautta myöhemmin totean, että tämä ratkaisu toimii meillä hyvin. Rakennamme legoja yhdessä silloin tällöin. Legopalojen etsiminen on nyt monin verroin helpompaa, kun ne on väreittäin lajiteltu. Lapseni haluaa itsekin pitää legonsa järjestyksessä. Hän jopa kysyy luvan, jos rakentelee legoja kaverinsa kanssa. Ja uskomatonta kyllä, myös kaverit osaavat lajitella legot värien mukaan! Uskon, että tämä ratkaisu toimii etenkin silloin, kun kyseessä on vähän isompi lapsi, eikä legojen rakentelu ole päivittäistä. Toteamme lapseni kanssa, ettei uusia legoja tarvita vaan meillä riittää rakennettavaa nykyisissäkin.

Miten teillä on ratkaistu legojen säilytys?

Sinua saattaisi kiinnostaa myös seuraavat artikkelit:

Uskomatonta! Tiedätkö mihin kaikkeen hammastahnaa voi käyttää arjessa?

Miten varustautua lapsiperheen päivävaellukselle? Nappaa tästä vinkit talteen

Millaiseen pierukulttuuriin sinä lapsesi kasvatat?

Nanna

Olen tiukkapipoinen, mutta lempeä kahden lapsen äiti. Murehdin lasten kasvua ja maailman menoa. Stressaan kaikkea mahdollista ja etsin itseäni. En ole pilvissä liihottelija vaan realisti ja luotan järjen ääneen. Yritän elää hetkessä ja nauttia arjen pienistä asioista. Elän elämäni parasta aikaa joka päivä, vaikka ihan aina ei siltä tunnukaan.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *