Puhutaanko hetki rahasta?

Puhutaanko hetki rahasta?
Kuva: Josh Appel

Teksti: Katri

Aihe, joka koskettaa meitä kaikkia mutta samalla aihe, joka pidetään usein visusti omana tietona. Joillakin sitä on enemmän ja joillakin vähemmän, se on fakta. Toinen ei kehtaa kertoa säästötilillä olevista säästöistä, sijoituksista ja kryptovaluutasta. Toinen taas häpeää sitä, ettei kaupasta saa edes haettua litran maitopurkkia ennen seuraavaa tilipäivää. 

Itse kuulun siihen kastiin, kenellä sitä on vähän ja jos totta puhutaan, niin aina ollut. Tulen perheestä, jossa raha oli tiukassa ja elettiin kädestä suuhun. Ei ostettu uusimpia hienoja vaatteita ja ostettiin tarjouksessa olevia ruokia. Vitsit muistan edelleen sen häpeän tunteen, kun yh-äitini toi -30% punaleimaisia ruokia kotiin! On hassua ajatella, että silloin se oli kova häpeän paikka, mutta tänä päivänä siitä ei koe minkäänlaista häpeää vaan jopa innostusta jos löytää hyviä tarjoustuotteita. Ihanaa että ajatusmaailmaa muuttuu ja tässä tapauksessa ainakin parempaan suuntaan. Näin suurena jouluihmisenä ja joulun lähestyessä taloudellinen tilanne mietityttää jälleen. Mistä saadaan jouluun rahat, mistä muistamiset omille lapsille sekä kummilapsille? Onneksi olenkin kova leipomaan, joten tänäkin jouluna päiväkodin tädit ja koululaisen opet sekä läheiset saavat nauttia jälleen itsetehdyistä herkuista.

Tällä hetkellä olen ollut lasteni kanssa kotona melkein kahdeksan vuotta. Kun tulot tulevat pelkästään yhdeltä taholta, voi itse laskea yksi plus yksi yhteen, ettei ylimääräistä rahaa silloin jää käytettäväksi. Varsinkin jos puolisolla on ihan tavallisen duunarin palkka.

Olen juuri se ihminen, joka ahdistuu postiauton tulosta koska yleensä se tietää laskuja.                 Olen juuri se ihminen, joka joutuu välillä laskemaan päässään jokaisen tuotteen kaupassa koska pankkitilillä on vain tietty summa jäljellä.                                                                                                                                            Olen juuri se ihminen, joka ahdistuu kaveriporukan ravintolaillallisesta, koska se tietää rahanmenoa.      

Olen juuri se ihminen, jonka poskelle on vierähtänyt kyynel liian ahdingon takia.                                     

Olen juuri se ihminen, joka välillä tuskailee, ahdistuu ja kiroaa näiden asioiden takia.             

Hävettääkö minua myöntää, ettei varallisuuteni ole häävi?? Tottakai se hävettää. Mutta elämä on. Olen ollut aina hyvin tarkka raha-asioistani. Enkä ole nuoruudessani tuhlannut rahojani mihinkään ns. turhaan. Olen tehnyt kovasti töitä ja ansainnut itse omat pienet rahani aina. Haaveet kotiäitiydestä ja äitiydestä ylipäänsä vesittivät säästöni. Onko minun pienituloisuuteni siis oma valintani, kyllä ja ei. Taloudellista ahdistusta en kotiäitiydelläni ole hakenut mutta onhan se yksi suurimmistä tekijöistä, joka siihen on ns. ajanut.  Onneksi olen puolen vuoden sisällä rohkaistanut ja sen myötä tajunnut että pienet ja suuremmatkin haaveet ovat mahdollista toteuttaa kotiäitiyden ohella!

Olemme siis näin kauniisti sanottuna pienituloisia mutta emme todellakaan ole asian kanssa yksin. Suuri joukko yksinhuoltajia, perheellisiä, lapsettomia, opiskelijoita, sekä eläkeläisiä miettivät kuukausittain mistä saa rahaa elämiseen.  

Sanotaan ettei raha tee onnelliseksi, mutta en katsoisi sanontaan niin mustavalkoisena. Eihän se onnelliseksi tee, mutta kyllä hyvä rahatilanne helpottaa elämistä, laskee stressitasoa sekä auttaa meitä ihmisiä näkemään ja kokemaan elämää aivan eri tavalla.

Itse olin näihin uhrauksiin valmis, kun päätin jäädä kotiin pidemmäksi aikaa. Olen onnekas, sekä onnellinen että olemme saaneet elämän etenemään vaikka ylimääräistä rahaa ei juurikaan ole ollut käytettävänä. Se on vaatinut tarkkoja laskelmia, pitkää pinnaa ja menojen karsimista. Näen kuitenkin että elämämme on rikasta toisella tavalla! Ja uskon että nämä vuodet kotiäitinä, jäävät meidän koko perheelle mieleen onnen sekä lämmöntäyteisistä muistoista, eikä taloudellisesta ahdistuksesta. Kaikilla pienituloisuus ei ole kuitenkaan ollut oma valinta ja voin vain kuvitella miten tälläkin hetkellä moni miettii, miten pärjää seuraavan kuukauden.

Haluan myös selventää, että puhun vain omakohtaisista kokemuksistani, ajatuksistani ja mietteistä pienituloisena olemisesta. On tuhansia maita, joissa tilanne on kaoottinen mutta se ei silti vie pois monien suomalaisten ahdinkoa.  

Oletko sinä joutunut kamppailemaan raha-asioiden kanssa? 

Marraskuun harmaudesta huolimatta sanon jo nyt IHANAA JOULUNODOTUSTA!

Katri

Olen neljän vilkkaan hulivilin kotiäiti Mikkelistä. Elämme hektistä pikkulapsiarkea. Meillä riidellään, mökötetään, sovitaan, halataan sekä pussataan ja huumori kukkii perheessämme varsinkin puolisoni toimesta. Olen luonnonlapsi mutta rakkaus punaista huulipunaa kohtaan ei häviä. Haaveilen omasta ajasta, paremmista yöunista ja mielenterveyteni järkkyy liiasta sekasorrosta. Olen ikuinen vauvakuumeilija. Vihaan ruuanlaittoa mutta rakastan leipoa! Iloiseksi minut saa jonkun toisen valmistama ruoka, hyvät löydöt kirpparilta sekä juoksulenkki raikkaassa ulkoilmassa.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *