Vähättelyä ja syyllisyyttä: miksi keskenmeno on edelleen tabu?

Noin 15–20 prosenttia kliinisesti todetuista raskauksista menee kesken ennen 12 raskausviikkoa. Keskenmenoista puhutaan silti harvoin. 

Psykologi Mirka Paavilainen kertoo Anna-lehdessä keskenmenon liittyvän seksuaaliterveyteen, ja siinä on sen vuoksi jotakin hyvin intiimiä. Paavilainen on erikoistunut lisääntymisterveyteen ja seksologiaan ja hänellä on asiakkainaan keskenmenon kokeneita naisia ja miehiä.

Vähättelyä ja syyllisyyttä

Keskenmenon jälkeen voi tuntua raskaalta kertoa, että vauva ei synnykään. Varsinkin aikaisessa vaiheessa keskeytynyttä raskautta sureva saattaa kohdata vähättelyä. Koska keskenmenosta puhutaan vähän, moni myös saattaa joutua miettimään, kuinka lohduttaa keskenmenosta kertovaa. Hyvää tarkoittavat kannustukset ”uuden raskauden yrittämisestä” saattavat tuntua loukkaavilta. Uusi raskaus ei koskaan korvaa menetystä. 

Keskenmenon kanssa kamppaileva saattaa kohdata vähättelyä jopa ammattilaisilta. Terveydenhuollossa keskenmeno nähdään usein helposti hoituvana gynekologisena komplikaationa. Moni kuitenkin kaipaisi enemmän apua asian käsittelyyn.

Keskenmenosta toipuva saattaa myös turhaan kokea syyllisyyttä tapahtuneesta. Useampi keskenmeno pistää miettimään, onko oma keho jotenkin vääränlainen, kun ei kykene kantamaan lasta. 

Menetyksen käsittely voi viedä aikaa

Joidenkin voi olla vaikea ymmärtää, että vanhemmat voivat kiintyä vauvaan hyvin nopeasti raskauden alkamisen jälkeen. Vaikka vanhempi olisi tiennyt raskaudesta vasta lyhyen aikaa, on hyvin mahdollista, että hän on jo kuvitellut mielessään tulevaisuuden vauvan kanssa. Jo heti ensimmäisinä päivinä positiivisen testin jälkeen mietitään mille kuulle laskettu aika tulee osumaan. Onko kyseessä kenties kesävauva vai syysvauva? Kuinka uutisesta kerrotaan isovanhemmille tai mahdollisille sisaruksille? 

Keskenmeno voi olla kova paikka ja pettymys, sillä juuri alkaneen kiintymyssuhteen menettäminen on raskasta. Keskenmenon jälkeen on tärkeää antaa itselleen lupa surra menetystä ja tarvittaessa puhua kokemuksesta. Keskeytyisipä raskaus kuinka aikaisella viikolla hyvänsä, sinulla on oikeus olla surullinen ja pettynyt.

Keskenmenon jälkeen voi henkisen kipuilun lisäksi ilmetä ilmetä fyysisiä oireita, kuten infektioita, epämääräistä kolotusta ja kipuja. Jotkin fyysiset oireet voivat olla psykosomaattisia, sillä syvä suru voi tuntua jopa fyysisenä kipuna. Keskenmenon jälkeen on tärkeää antaa itselleen lupa surra menetystä ja tarvittaessa puhua kokemuksesta. Keskenmeno voi olla mielessä vielä vuosienkin jälkeen, vaikka suru muuttaa vähitellen muotoaan.

Pitäisikö sinun mielestäsi keskenmenosta pystyä puhumaan avoimesti? Miksi luulet ihmisten yhä välttelevän aihetta?

Lähde: Anna