Rakkaus on perunoiden kuorimista ja haravan heittelyä

Rakkaus on perunoiden kuorimista ja haravan heittelyä
Kuva: Gundula Vogel

Teksti: Nanna

Olen ollut parisuhteessa saman miehen kanssa 20 vuotta. Se on pitkä aika, varsinkin nykypäivänä. Usein kysytään, mikä on pitkän liiton salaisuus. Minulla ei ole selkeitä vastauksia siihen, miten juuri me olemme onnistuneet pysyttelemään yhdessä, melko tervejärkisinä ja suhteellisen onnellisina kaikki nämä vuodet.

Menimme naimisiin vajaan kahden vuoden kuluttua ensitapaamisestamme. Parisuhteemme alku oli kuin romanttisesta Hollywood-elokuvasta. Se oli menoa ja suuria tunteita heti ensitapaamisesta lähtien. Oli alusta lähtien hyvin selvää, että meillä on käsissämme jotakin todella ainutlaatuista ja harvinaista. Sitä on vaikea edes kuvailla. Jokin todella kolahti, kun tapasimme ja tuntui, että olimme kohdanneet sielunkumppanimme.

Rakastuminen on huumaavaa, mutta myös kuluttavaa ja pelottavaa. Koen, että ajan myötä rakkaus laimenee, mutta samalla myös vahvistuu. Jossakin kohtaa arki astuu väkisinkin mukaan kuvioihin, kolmanneksi pyöräksi. Siinä kohtaa moni pari luovuttaa ja lähtee etsimään vihreämpää ruohoa toiselta tontilta.

Kahdessakymmenessä vuodessa meille on ehtinyt tapahtua paljon kaikenlaista, niin hyvää kuin huonoakin. Olemme kokeneet huikeita juttuja yhdessä. Olemme kohdanneet myös paljon vastoinkäymisiä, sekin kuuluu elämään. Vaikka osa vastoinkäymisistä olisi voitu jättää kokematta, ovat ne ja niistä selviytyminen kuitenkin hitsanneet meitä yhteen. Nuorista rakastavaisista on tullut keski-ikäinen pariskunta, jolla on yhteinen asuntolaina ja yhteiset lapset.

Meillä on ollut rankkoja aikoja esimerkiksi pätkätöistä, sairastumisesta ja lapsettomuudesta johtuen. Näistäkin on kuitenkin selvitty. Ehdottomasti rankin vaihe on kuitenkin ollut pikkulapsivaihe. Kuopuksemme oli todella huono nukkumaan. Tuntui, että monta vuotta elämä pyöri enemmän ja vähemmän nukkumisen ja nukuttamisen ympärillä. Väsyneenä tulee sanottuna pahasti ja tiuskittua. Ärsyyntymiskynnys on matala ja sitä provosoituu hyvin herkästi. Kun ei ole vuosiin nukkunut yhtään kokonaista yötä ilman keskeytyksiä, olo on lohduton ja väsynyt. En yhtään ihmettele, että moni päätyy eroon juuri pikkulapsivaiheessa. Me jaksoimme tämän vaiheen katsella toisiamme, vaikka se oli aika ajoin varsin rankkaa.

Pitkässä liitossa suurin intohimo ja rakkaus väkisinkin tasaantuvat jossakin kohtaa. Toisen piirteet saattavatkin ajan myötä alkaa ärsyttää. Enemmän rakkaudessa ja pitkässä liitossa kyse on mielestäni siitä, miten paljon on kärsivällisyyttä ja sietokykyä. Kaikkea ei tarvitse, eikä kuulukaan sietää, mutta jokaiseen pikkuasiaan takertuminen on rasittavaa. Niin kauan kuin on enemmän hyvää kuin huonoa, kaikki on korjattavissa. Välillä tulee hetkiä, että toisen hengityskin ärsyttää. Nämä ovat kuitenkin useimmiten ohimeneviä vaiheita. Kun huomaa, ettei itsekään ole täydellinen, ei voi vaatia toiseltakaan täydellisyyttä.

Minulla ei ole koskaan ollut erityisiä kriteereitä ihannepuolisolleni. Muistan lapsuudestani vain yhden kriteerin, jonka toivoin löytyvän puolisostani: halusin miehen, joka pesee ja kuorii perunat. Tuntuu hullulta, mutta tämä on tärkeä seikka ja mikä yllättävintä, minä todella löysin puolison, joka täyttää tämän kriteerin. Vaikka minä yleensä teenkin meillä ruoan, mieheni on perheemme perunamestari: hän pesee uudet perunat, kuorii perunat keittoa ja muusia varten ja kun käymme syömään, hän yleensä kuorii perunat valmiiksi koko perheelle, myös minulle. Vaikka tämä kuulostaa sangen vähäpätöiseltä asialta, siihen kulminoituu juuri se, millaisen puolison minä tarvitsen.

Me emme ole erityisemmin hoitaneet parisuhdettamme vaan parisuhde on tullut muun elämän mukana. Pidämme toisiamme itsestäänselvyytenä, siinä on hyvätkin puolensa. Meillä lentää herja, mutta myös sivaltavat sanat. Usein annamme toisen rellestää yksinään ja annamme asian mennä toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos.

Olemme molemmat järjestelmällisiä, tunnollisia ja kovia tekemään töitä. Tämä on hyväkin asia, joskin aiheuttaa toisinaan haasteitakin, kun kilpailemme, kumpi pystyy parempiin suorituksiin. Huumorimme on sarkastista, ulkopuolisen mielestä ehkä törkeääkin, mutta olemme tottuneet toisiimme, emmekä pahastu pienistä.

Minulla on mies, joka ei ole ikinä jättänyt minua yksin kodin hoidon tai lasten hoidon kanssa. Vaikka meillä on ns. miesten ja naisten hommat, puolisoni osallistuu esimerkiksi lasten hoitamiseen vähintään yhtä paljon kuin minäkin. Minä hoidan ruoanlaiton ja esimerkiksi silityksen ja tietyt siivoukset, mies huolehtii auton, nurmikon ja esimerkiksi haravoinnin ja pihatyöt. Kun syksyisin kiukuttelen haravoinnin kanssa, mies ymmärtää harmitukseni ja haravoi yksin, kun minä heittelen haravaani.  

Meillä rakkaus ja välittäminen näytetään toiselle enemmän teoilla kuin sanoilla. Tunnen olevani rakastettu ja tärkeä, kun puolisoni on imuroinut koko kodin, kun tulen myöhään töistä kotiin. Minulle rakkaus on sitä, että puolisoni tuo minulle illalla jogurttia, vie lapset ulos, jotta saan pestä rauhassa lattiat, saunoo kanssani arkisin, vaikka sähkölaskumme onkin huikea, kantaa kauppakassit sisälle ja kaivaa kotiavaimet taskustaan, jotta minun ei tarvitse tyhjentää koko laukkuani. Minulle rakkaus on sitä, että kun romahdan ja voimani loppuvat, vierelläni on ihminen, joka kannattelee perhettämme ja tekee minunkin osuuteni, jos en siihen pysty.

En halua miestä, joka suutelee maata jalkojeni alla tai kohtelee minua kuin kuningatarta. Minulle tulisi sellaisesta jotenkin vaivautunut olo. Sen sijaan on mukava, että minulla on mies, joka ei pidä minua avuttomana naisena vaan haastaa minut tekemään asioita ja vaatii tietynlaista tasa-arvoa. Jos meillä on esimerkiksi hääpäivä, muistamme molemmat toisiamme, eikä niin, että minä odottaisin ruusupuskaa muistamatta miestä mitenkään.

Pitkä parisuhde vaatii kärsivällisyyttä, ymmärrystä, tietyllä tavalla asioiden katsomista läpi sormien. Huumorilla ja puhumalla moni asiaa selviää. Parisuhdetta ei paranneta yhteisellä kynttiläillallisella kerran vuodessa – suhde vaatii hyviä tekoja myös arjessa. Kotona saa ja pitää näyttää tunteensa, mutta jokin suodatin kannattaa kuitenkin pitää päällä tai ainakin myöntää, jos on toista loukannut.

Nyt kun lapset ovat jo hieman isompia, aikaa jää enemmän myös parisuhteelle. Tällä hetkellä opettelemme tuntemaan taas toisemme muunakin kuin äitinä ja isänä. Mutta varmaa on se, että perunan kuorimisella on hurmattu ainakin yksi nainen!

Sinua saattaisi kiinnostaa myös seuraavat artikkelit:

Kun kullittelu loppui parisuhteessa

10 asiaa, jotka mies ja nainen kokevat ihan eri tavalla

6 asiaa, joita kotiäidit ja -isät eivät halua kuulla


Ruuhkavuodet suosittelee

Nanna

Olen tiukkapipoinen, mutta lempeä kahden lapsen äiti. Murehdin lasten kasvua ja maailman menoa. Stressaan kaikkea mahdollista ja etsin itseäni. En ole pilvissä liihottelija vaan realisti ja luotan järjen ääneen. Yritän elää hetkessä ja nauttia arjen pienistä asioista. Elän elämäni parasta aikaa joka päivä, vaikka ihan aina ei siltä tunnukaan.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.