Lapsi ja läheisen kuolema: kuinka puhua lapsen kanssa kuolemasta

Lapsi ja läheisen kuolema: kuinka puhua lapsen kanssa kuolemasta
Kuva: Chinh Le Duc

Teksti:Anna-Leena

Kun lapsi menettää läheisen ja rakkaan ihmisen, hänen voi olla vaikea käsitellä tunteitaan. Sureva lapsi tarvitseekin rinnalleen turvallisia aikuisia tukemaan ja auttamaan vaikeiden tunteiden kanssa. Vaikka pieni lapsi ei välttämättä vielä ymmärrä kuoleman lopullisuutta, hän aistii läheisten ihmisten ikävän ja surun ja suree menetystä.

Kuinka lapselle tulisi puhua kuolemasta?

Lapselle tulisi puhua kuolemasta totuudenmukaisesti, mutta ottaen huomioon lapsen ikä -ja kehitystason. Aikuisen ei tulisi yrittää salailla kuolemaa lapselta. Jos mahdollista, olisi hyvä, että kuolemasta kertoisi lapselle vanhempi tai joku lapselle läheinen ihminen, jolle lapsi uskaltaa ilmaista tunteensa aidosti.  

On erityisen tärkeää, että asioista puhutaan niiden oikeilla nimillä. Ylimääräiset kiertoilmaisut, kuten “nukkua pois” saattavat hämmentää tai jopa pelottaa lasta. “Nukunko minäkin pois, kun menen ilalla nukkumaan?” Mannerheimin lastensuojeluliiton sivustolla neuvotaan kertomaan lapselle totuus: mummi oli sairas ja kuoli, koska hänen sydämensä lakkasi lyömästä.  

selective focus photography of girl sitting near tree
Kuva: Janko Ferlič

Kuolema herättää kysymyksiä

Monesti lapsi käsettelee kuolemaa kysymysten kautta. Kun myös aikuinen suree menetettyä läheistään, asiasta puhuminen voi tuntua raskaalta. Puhuminen kuitenkin auttaa lasta ja nuorta käsittelemään uutta aihetta ja uusia tunteita. Missä ukki nyt on? Menikö mummi taivaaseen? Kuoletko sinäkin joskus? Aikuisen tulisi yrittää vastata lapsen kysymyksiin mahdollisimman rehellisesti. Joskus se tarkoittaa sitä, että on vastattava “en tiedä.” Kukaan ei tiedä varmaksi, mitä tapahtuu kuoleman hetkellä. Jo se, että lapsi huomaa, että voi kysyä mieltä painavia asioita ilman hyssyttelyä tai paheksuntaa, auttaa häntä käsittelemään kuolemaa ja sen jälkeisiä tapahtumia.

Kuolema saattaa pelottaa

Kun lapsi menettää hänelle tärkeän henkilön, hänen turvallisuuden tunteensa voi järkkyä. Lapselle voi herätä pelko omasta tai läheisten kuolemasta. Lapselle voi kertoa, että vaikka sairas mummi on kuollut, ei sairastuminen tarkoita aina kuolemaa.

Jos lapsi menettää toisen vanhemmistaan, hän saattaa pohtia sitä, mitä hänelle tapahtuu, jos molemmat vanhemmat kuolevat. Lapselle voi sanoa, että tavallisesti ihmiset elävät hyvin vanhaksi. Jos kuitenkin kävisi toisin, lapsi ei jäisi yksin, vaan täti tai kummi tai joku muu läheinen aikuinen hoitaisi häntä. Asia on vaikea ja voi olla lapselle ahdistava. Lapsen huolta ei pidä mitätöidä, eikä lasta saa jättää yksin näin vaikean kysymyksen kanssa.

Kun kyseessä on itsemurha, on asian käsittely vaikeaa kaikille. Lapsi voi kuitenkin kuulla asiasta muualta ja valheen paljastuminen voi syödä vanhemman ja lapsen välistä luottamusta. Vaikka totuuden kertominen voi tuntua vaikealta, on muistettava, että totuus omien vanhempien suusta kuultuna on aina armollisempi vaihtoehto. Yksityiskohtia lapselle ei kuitenkaan tarvitse kertoa.

Läheisen kuolemaa saa surra lapsen edessä

Aikuisen ei tarvitse kätkeä suruaan lapsen edessä. Kun aikuinen saa surra rehellisesti ja avoimesti, hän näyttää esimerkillään, että sureminen on luvallista, eikä sitä tarvitse peitellä tai hävetä. Vanhemman suru ja itku voivat kuitenkin tuntua lapsesta hämmentäviltä tai pelottavilta. Lapsi saattaa pelätä pahoittaneensa aikuisen mielen, eikä enää uskalla puhua asiasta tai esittää mieltä painavia kysymyksiä. Vanhemman kannattaa kertoa lapselle omista tunteistaan rehellisesti. “Tiedän, että mummiin ei enää koske ja mummilla on nyt parempi olla, mutta olen silti surullinen, koska en näe häntä enää.”

Usein vanhemmat myös haluavat suojella lasta surullisilta uutisilta ja välttävät puhumasta läheisen kuolemasta lapsen kuullen. Lasta ei kuitenkaan pitäisi sulkea tapahtumien ulkopuolelle, sillä lapsen suru voi jäädä helposti huomiotta. Kun aikuinen suree, voi lapsen surun kohtaaminen oman surun lisäksi tuntua hyvin raskasta. Yhdessä sureminen on kuitenkin aina parempi vaihtoehto, kuin kätketty tai kielletty suru.

Kuinka lapsi suree kuolemaa?

Lapsi ei välttämättä osaa kertoa olevansa surullinen, ja suru voi ilmetä monella tavalla.

Alle kouluikäinen ei vielä ymmärrä kuoleman lopullisuutta eikä hänen toisaalta tarvitsekaan. Lapsi saattaa olla sama iloinen itsensä ja jatkaa leikkejään, kuin mitään ei olisi tapahtunut. Lapsi saattaa olla vihainen, kiukutella ja saada raivonpurkauksia. Lapsi saattaa myös olla itkuinen ja alakuloinen, vaikka ei osaisikaan sanoittaa tunteitaan. Lapsella voi ilmetä keskittymisvaikeuksia, aloitekyvyn puutetta ja muistikatkoja. Hän voi kärsiä nukahtahtamisvaikeuksista ja yölliset heräämiset tai painajaiset saattavat häiritä lapsen unta.

Sureva lapsi voi oireilla myös fyysisesti. Hänellä voi olla päänsärkyä, vatsakipuja tai ihottumaa. Keskittymisvaikeudet, aloitekyvyn puute ja muistikatkot saattavat myös vaivata.

woman hugging boy on her lap
Kuva: Jordan Whitt. Sureva lapsi kaipaa läsnäoloa ja tavallista enemmän läheisyyttä, halauksia ja syliä.

Suru ja kuolema saattavat näkyä lapsen piirrustuksissa. Jos lapsi ei muuten kerro tunteistaan, häntä voi pyytää kertomaan piirrustuksestaan. Kuolema saattaa myös toistua lapsen leikeissä, eikä sitä pidä säikähtää. Leikki on lapselle luonnollinen tapa käsitellä vaikeita asioita.

Surun keskellä lapsi kaipaa turvallisen aikuisen läsnäoloa ja tavallista enemmän läheisyyttä, halauksia ja syliä. Surun keskellä varsinkin pienen lapsen päivärytmi tulisi pitää mahdollisimman muuttumattomana, mistä syystä olisikin hyvä, että lapsi olisi pois päiväkodista tai koulusta mahdollisimman lyhyen ajan. Rutiineihin palaaminen helpottaa surusta toipumista. Ellei vanhempi itse jaksa, tulisi lapsen lähellä olla joku aikuinen, joka huolehtii tämän perustarpeista, kuten ruokailusta ja riittävästä unesta.

Lähteet:

mll.fi

mieli.fi

Ruuhkavuodet toimitus

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *