Uudenvuodenlupaus, jonka haluaisin pitää

Uudenvuodenlupaus, jonka haluaisin pitää
Kuva: Danil Aksenov

Teksti: Nanna

Uusi vuosi tuo tullessaan uuden mahdollisuuden aloittaa kaikki taas puhtaalta pöydältä. Yksi aloittaa tupakkalakon, toinen viettää tipattoman tammikuun. Joku lupaa, ettei enää koskaan huuda lapsilleen. Minä olen luvannut joka vuosi aloittaa karkkilakon, mutta lupaus unohtuu viimeistään muutaman päivän päästä, kun joku töissä tuo joululta jääneitä suklaita kahvihuoneen pöydälle.

Suomalaisten yleisimmät uudenvuodenlupaukset liittyvät liikuntaan ja ruokavalioon. Vaikka lista on jo vanha, voin kuvitella hyvin, että tänäkin päivänä monen uudenvuodenlupaus löytyy tästä:

Suomalaisten TOP 9 uudenvuodenlupaukset:

1. Liikkua ja parantaa omaa kuntoa

2. Muuttaa ruokailutottumuksia

3. Huomioida perhe ja ystävät

4. Pudottaa painoa

5. Pitää itsestä parempaa huolta

6. Stressata vähemmän

7. Vähentää alkoholin käyttöä

8. Nukkua enemmän

9. Positiivisempi elämänasenne

Voisin valita listalta minkä tahansa lupauksista. Ne vaikuttavat kaikki tärkeiltä ja tarpeellisilta. Eri asia on kuitenkin se, pysyisinkö lupauksessani. On helppo sanoa, että aloitanpa nyt elämäntaparemontin: käyn joka päivä puolen tunnin kävelyllä ja herkuttelen vain viikonloppuisin. Voin ihan kuvitella, miten tämä käytännössä menisi. Kun jonakin päivänä tulenkin töistä kotiin rättiväsyneenä klo 19.30 ja ulkona sataa vaakatasossa räntää, käpertyminen sohvalle viltin alle lämmittää mieltä enemmän. Tai kun saamme kutsun illanistujaisiin, en millään saa silmiäni irti suklaakakusta ja maistan sitä palan jos toisenkin. Tai kun kaupan karkkihyllyllä huomaan tarjouksen kolme karkkipussia viidellä eurolla, se on menoa. Voin toki lisätä liikuntaa ja vähentää karkin syöntiä, mutta epäilen, että innostukseni tyssää viimeistään tammikuun toisella viikolla.

Olen liian laiska ja mukavuudenhaluinen tekemään isoa elämäntaparemonttia. Voisin ehkä aloittaa juoksulenkillä käymisen. Usein innostun uusista jutuista nopeasti, mutta moni asia kaatuu omaan mahdottomuuteensa. Ehkä lupaan itselleni syödä hieman vähemmän herkkuja ainakin arkisin ja lisätä ulkoilua. Voisin jopa kokeilla taas juoksemista, mutta sitä en uskalla itselleni luvata. Jos lupaan liikoja, sätin itseäni, kun en pystykään lupaustani pitämään.

Alkoholin käyttö ei ole minulle ongelma, joten sen suhteen on turha tehdä lupauksia. Voisin toki nukkua enemmän. Mutta kun klo 22 lapset vihdoin nukahtavat, minulla alkaa niin kutsuttu oma aika. Vaikka herätys on viiden jälkeen, huomaan katsovani TV:tä, istuvani tietokoneella tai lukevani kirjaa, vaikka kello kolkuttelee puolta yöltä. Sitä paitsi en tarvitse kahdeksaa tuntia yöunta. Pärjään hyvin viiden, kuuden tunnin yöunilla, jos saan viikonloppuna nukkua vähän pidempään. Tietenkin voisin luvata, että yritän esimerkiksi yhtenä iltana arkena mennä nukkumaan heti, kun saamme lapset nukkumaan.

Koen huomioivani ystäviäni ja perhettäni riittävästi sen ajan puitteissa, mitä minulla on käytössä. Olisi toki mahtava tavata ystäviä useamminkin, mutta viihdyn myös oman perheen kanssa ja itsekseni, joten liika sosiaalinen elämä olisi kuormittavaa. Lapsille voisin antaa enemmän aikaa tai puolisolleni, mutta toisaalta teemme yhdessä enemmän asioita  kuin moni tuttavaperheemme.

Elämänasenteeni on vaihteleva. Yhtenä hetkenä olen onneni kukkuloilla ja toisena hetkenä olen valmis heittämään pyyhkeen kehään. Olen ailahteleva ja elän tunteella, mutta lepyn nopeasti ja yleensä toivun vastoinkäymisistä, vaikka ne aluksi tuntuisivatkin musertavilta. En ole optimisti, enkä pessimisti vaan realisti. Väsyneenä ja stressaantuneena olen negatiivisemmalla asenteella liikkeellä, mutta minut tunnetaan enemmän kuitenkin positiivisesta asenteestani.

Mutta on asia, joka vaatisi enemmän huomiota tai työstämistä, ja se on kohta viisi: pitää itsestä parempaa huolta. Kärsin huonosta itsetunnosta. Olen itseeni tyytyväinen vain harvoin ja mietin liian usein, mitä muut minusta ajattelevat. Pelkään epäonnistumista. Vertaan itseäni ja saavutuksiani liikaa muihin ja muiden saavutuksiin. Sen sijaan minun tulisi enemmän keskittyä nykyhetkeen, vahvuuksiini ja luottaa ja uskoa enemmän itseeni. Tänä vuonna uudenvuodenlupaukseni on pidempi prosessi. Siinä riittää työstettävää aika moneksi uudeksi vuodeksi. Miten pääsen tavoitteeseeni, onkin sitten jo eri asia, mutta jostakin pitää aloittaa. Vuoden ensimmäisenä päivänä aion sanoa itselleni: “Minä riitän. Olen hyvä juuri tällaisena.”

Millaisia uudenvuodenlupauksia sinä aiot tehdä?

Sinua saattaisi kiinnostaa myös seuraavat artikkelit:

Omatunto se on huonokin omatunto

Tunti liikaa omaa aikaa

Lapset ovat vain lainaa


Ruuhkavuodet suosittelee

Nanna

Olen tiukkapipoinen, mutta lempeä kahden lapsen äiti. Murehdin lasten kasvua ja maailman menoa. Stressaan kaikkea mahdollista ja etsin itseäni. En ole pilvissä liihottelija vaan realisti ja luotan järjen ääneen. Yritän elää hetkessä ja nauttia arjen pienistä asioista. Elän elämäni parasta aikaa joka päivä, vaikka ihan aina ei siltä tunnukaan.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.