Elämä narsistisen äidin lapsena: miksi minä en riitä?

Elämä narsistisen äidin lapsena: miksi minä en riitä?
Kuva: Annie Spratt

Teksti: Ruuhkavuodet toimitus

Siinä missä terve äiti vastaa vauvansa tarpeisiin luoden lapseensa vankan luottamuksen ja rakkauden siteen, narsistisen äidin lapsi voi joutua kasvamaan vailla emotionaalista varmuutta ja turvaa. Narsistiäidin lapsi yrittää jatkuvasti voittaa äidinsä rakkauden, huomion ja hyväksynnän, mutta ei koskaan tunne kykenevänsä miellyttämään häntä. Tätä artikkelia varten Ruuhkavuosien toimitus on käyttänyt lukijoiden lähettämiä kokemuksia narsistisen äidin kanssa kasvamisesta. Millaiset jäljet äidin narsismi jättää lapseen?

Mitä narsismi on?

Narsismi on persoonallisuuden  häiriö, jonka taustalla on terveen itsetunnon puute. Narsistilla on vääristynyt kuva itsestään ja omasta tärkeydestään. Narsisti ajattelee, että hänen tarpeensa ovat tärkeämpiä kuin muiden ja että hän on kaikin puolin ylivertainen muihin verrattuna.

Evermind-sivustolta selviää, että arvioiden mukaan yksi sadasta olisi narsisti. Narsistien määrää on kuitenkin vaikeaa arvioida, sillä narsisti ei yleensä itse koe olevansa sairas, eikä näin ollen hae apua.

Narsistinen äiti

Yhdysvaltalainen perheterapeutti Karyl McBride on erikoistunut toimintahäiriöisistä perheistä tulevien potilaiden auttamiseen. Lähes 30 vuotta toimintaterapeuttina toiminut McBride on tehnyt 17 vuoden ajan tutkimustyötä äidin narsismin vaikutuksesta tyttäriin.

boy sitting while covering his face
kuva: Ksenia Makagonova

McBride kertoo kirjassaan “Enkö koskaan ole tarpeeksi hyvä“, että on tutkimuksessaan tunnistanut kuusi narsistisen äidin tyyppiä, joita hän kutsuu “narsismin kuusiksi kasvoiksi”.

Narsistisen äidin kuudet kasvot

  • Värikäs ekstrovertti
  • Saavutuskeskeinen äiti
  • Psykosomaattinen äiti
  • Addikti
  • Salaa ilkeä äiti
  • Emotionaalisesti tarvitseva äiti

Narsistinen äiti voi edustaa jotain näistä tyypeistä, tai olla sekoitus kaikkia. Narsistien käyttäytymisessä korostuu itsekeskeisyys, käsitys omasta tärkeydestä, itserakkaus, huomionkipeys, voimakas tarve tulla ihailluksi, sekä kyvyttömyys empatiaan ja toisten huomioon ottamiseen.

Kuinka äidin narsismi vaikuttaa tyttäreen?

Tytär, joka ei alusta alkaen saa hyväksyntää äidiltään, oppii ajattelemaan, ettei hänellä ole merkitystä. Hän yrittää parhaansa mukaan saada aidon kosketuksen äitiin, mutta epäonnistuu ja joutuu pettymään kerta toisensa jälkeen. Lopulta tytär alkaa kuvittelemaan vian olevan hänessä, koska hän harvoin pystyy miellyttämään äitiä. Tytär oppii, ettei hän ole rakkauden arvoinen ja hänen käsityksensä äidin ja tyttären välisestä rakkaudesta vääristyy.

“Jo pienenä lapsena tunsin, että äitini kohteli sisaruksiani eri tavoin kuin minua. Olin aina normaalipainoinen, mutta hän saattoi puuttua syömisiini tai kommentoida, että takapuoleni leviää, jos en lähde lenkille.” -Ruuhkavuosien lukija

McBride huomauttaa kirjassaan, että tytär, jonka emotionaalisiin tarpeisiin ei ole vastattu, palaa aina takaisin äitinsä luokse toivoen saavansa rakkautta ja kunnioitusta.

“Vaikka tiedostan etten koskaan tule riittämään äidilleni, haen silti tietyissä tilanteissa hänen hyväksyntäänsä ja petyn uudestaan ja uudestaan. Aina, kun olen sairas, hän on vielä sairaampi. Aina kun onnistun jossain, hän on tehnyt saman
aiemmin, mutta vielä paremmin.” -Ruuhkavuosien lukija

woman holding her hair during sunset
Kuva: Xan Griffin. Narsistiselle persoonallisuudelle ovat ominaisia erilaiset suuruuskuvitelmat ja voimakas ihailun tarve.

Narsistiselle persoonallisuudelle ovat ominaisia erilaiset suuruuskuvitelmat ja voimakas ihailun tarve. Narsisti liioittelee saavutuksiaan ja kykyjään ja odottaa muiden tunnustavan hänet ylivertaiseksi, vaikka häneltä puuttuvat todelliset aikaansaannokset. Narsistinen henkilö kokee olevansa oikeutettu erikoiskohteluun ja on kateellinen ja ylimielinen. Narsisti ei osaa iloita toisten onnistumisista, sillä toisten onni ja menestys aiheuttaa hänessä kateutta.

Narsistinen äiti saattaa olla kodin ulkopuolella hurmaaja ja viehättävä persoona, joka kietoo muut pikkusormensa ympärille. Totuus paljastuu usein myöhemmin suhteen syventyessä, kun narsisti paljastaa todellisen luonteensa.

Äitini oli räiskyvä ekstrovertti ja kaverini suorastaan rakastivat häntä. Jos joskus kerroin kavereilleni, miten hän puhui minulle, sain yleensä kuulla liioittelevani. Kukaan sisaruksistani ei kokenut äitiäni samalla tavalla ja monesti epäilin onko ongelma sittenkin minussa. Äitini epäsovinnaiset kommentit olivat monesti niin absurdeja, että kun kerroin niistä jollekin, ne kuullostivat lähinnä vitseiltä eikä kukaan ottanut niitä tosissaan. Monesti itsekin turvauduin huumoriin, vaikka sisältä olinkin rikki.” -Ruuhkavuosien lukija

Narsististen äitien tyttärillä on suuri vaara kehittää huijarisyndrooma, koska heidät on kasvatettu tuntemaan, että he eivät ole tarpeeksi hyviä. Kun ihminen ei tunne olevansa arvokas, hän ei myöskään osaa ottaa vastaan menestystä tai tunnustusta.

“Äidin narsimin jättämät jäljet näkyvät päivittäisessä elämässäni: kärsin pahasta huijarisyndroomaasta, jota vastaan taistelen jatkuvasti. Työpaikat, ihmissuhteet, ylennykset ja arvosanat ovat pääni sisällä seurausta siitä, että olen onnistunut huijamaan ja myymään itsestäni kuvan joka ei vastaa todellisuutta. On vaikeaa ajatella, että menestys on oman kovan työni tulosta.” -Ruuhkavuosien lukija

woman sitting on black chair in front of glass-panel window with white curtains
Kuva: Anthony Tran

“Aikuisena luin kerran sattumalta artikkelin narsistiäideistä ja havahduin ajattelemaan, että teksti olisi voinut olla minun kirjoittamani. Ensimmäistä kertaa elämässäni tunsin, että en ollut yksin tunteideni kanssa. Äidin sairauden tiedostaminen auttoi jollain tasolla tajuamaan, että riittämättömyyteni ei johtunutkaan siitä, että olin jotenkin huonompi. Otin tietoisesti välimatkaa äitiini ja yritin sulkea hänet elämästäni. Yritin suojella itseäni ja rakensin ympärilleni haarniskan, jonka läpi yksikään hänen kommenttinsa ei pääsisi läpi.” -Ruuhkavuosien lukija

Narsistisen vanhemman vahingoittama lapsi voi toipua kokemuksistaan, mutta prosessi ei ole helppo. Toipumisprosessia edellyttää, että uhrin on hyväksyttävä, ettei vanhempi ollut sellainen kuin vanhemman olisi kuulunut olla. Asian käsitteleminen on kuitenkin erityisen tärkeää, sillä vain ymmärtämällä äidin sairautta ja käytöstä, on mahdollista katkaista narsismin ketju, luoda terve suhde omiin lapsiin ja päästä eroon loputtomasta huonommuuden tunteesta.

Jos jotain positiivista pitää löytää suhteestani äitiini niin, se on suhtautumiseni omiin lapsiini. Kerron heille joka ikinen päivä miten mahtavia ihmisiä he ovat ja miten mielettömän ylpeä olen heistä juuri sellaisina kun he ovat. Iloitsen heidän onnistumisista koko sydämestäni, enkä koskaan tule käsittämään miksi oma äitini kokee tarvetta kilpailla kanssani.” -Ruuhkavuosien lukija

Onko sinulla kokemusta narsistisesta äitisuhteesta?

Lähteet:

Terveyskirjasto.fi

Terve.fi

Evermind.fi

Karyl McBride, “Enkö koskaan ole tarpeeksi hyvä”

Ruuhkavuodet toimitus

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *