Pohjanmaan tuulia tamperelaisten kasvoilla

Pohjanmaan tuulia tamperelaisten kasvoilla
Kuva: Mark Adriane

Meille tarjoutui Perheenpään kanssa mieletön mahdollisuus tässä päivänä eräänä; koska koko lauma oli hajautettu hoitoon erinäisten sattumien summana (isommat Lisäosat isälleen, Raivotar Mummilaan ja karvalapset pikkuveljeni hellään huomaan), pääsimme viettämään viikonloppua kahdestaan. Tämä tilanne on sinälläänkin erittäin poikkeuksellinen ja jo ajatuksesta alkoi virtapankki latautua. Koska olen sellainen ihminen, joka ei aivan täysin osaa irrottautua töidensä parista, muuta kuin pakon edessä, päätti Perheenpää varmistaa myös minun ”pään nollauksen” onnistumisen ja ehdotti reissua jonnekin, missä kumpikaan ei ole koskaan aikaisemmin käynyt; Pohjanmaalle. 

Lauantai-aamuna pakkasimme innoissamme kimpsut ja kampsut autoon, kävimme yhdessä lenkillä (tätäkin tapahtuu todella harvoin!), teimme pitkän kaavan kautta aamupalaa ja lopulta hyppäsimme autoon. Ensimmäinen tunti hurahti äkkiä jutellen, musiikkia kuunnellen ja vaihtuvia maisemia ihaillen. Tuntui, että nuorenin 15 vuotta. Palasin takaisin teini-ikään, jolloin näitä ajeluita tuli tehtyä viikoittain. Näiden ruuhkavuosien pyörteissä tätä aikataulutonta ja huoletonta ajelua ei enää juurikaan ehdi harrastaa (eikä näillä bensahinnoilla ole varaakaan..), joten nautin täysin siemauksin tästä matkasta! Kahden ja puolen tunnin ajon jälkeen päädyimme hotellille Seinäjoen keskustaan. 

Saatuamme auton parkkiin siirryimme hotellin aulaan. Aika oli ilmeisesti juuri oikea, sillä meidän lisäksemme koko aulassa oli vain yksi pariskunta. Kävelimme tiskille ja vastaanottovirkailijan kertoessa paikasta ja käytännöistä, kuuntelin vain haltioituneena tätä murretta! Ihan kuin ulkomaille olisi saapunut, niin eri kieleltä tämä pohojammaan murre kuulosti! Olen muutenkin kyllä aivan murre-friikki, mutta tässä murteessa on jotain niin kiehtovaa, etten voinut olla ihastumatta! 

Huoneessa oli kaikki, mitä väsynyt perheenäiti voi toivoa; iso telkkari, jääkaappi, pehmeä sänky, jossa puhtaat (jonkun toisen vaihtamat!) lakanat ja isot tyynyt sekä sokerina pohjalla; sauna! Rojahdimme sängylle ja nukuimme tunnin powernapit. Ihan vain siitä syystä, että se oli mahdollista. Sitten lähdimme kävelemään keskustaan. Löysimme  rock-baarin ja päätimme käydä siellä syömässä. Maukkaan ja täyttävän aterian jälkeen kävelimme vielä pienen kierroksen ja suuntasimme takaisin hotellille. Perheenpää lämmitti saunan ja minä teknisenä ihmisenä säädin yhteyttä puhelimen ja telkkarin välille. Kaikkia oletuksia vastoin, sain kuin sainkin puhelimen ruudun näkymään telkkarista ja pistin erään poliisisarjan pyörimään. Katsoimme viisi jaksoa putkeen ja kävimme saunassa. Molempien viretasosta kertonee sekin, että aloitimme tämän meille uuden sarjan neljännestä kaudesta, eikä tosiaan edes viiden jakson jälkeen herännyt epäilystä, etteikö ruudulta pyörinyt ensimmäisen kauden jaksot…  Vielä kolme jaksoa tätä koukuttavaa sarjaa (tässä kohtaa palasimme siihen ensimmäisen kauden ensimmäiseen jaksoon…) ja unten maille. Perheenpää työnsi erilliset sängyt parisängyksi ja otti kainaloon. Ainakin sata rakkauspistettä näistä toimenpiteistä!

Nukuin 8 tuntia putkeen. Tällaista ihmettä ei ole tapahtunut todella pitkiin aikoihin. Tunsin olevani kuin uudesti syntynyt, kun kävelin aamupalalle. Ajoitus osui jälleen kerran nappiin ja saimme syödä aivan rauhassa (jonkun toisen tekemää aamupalaa!). Tämän jälkeen kömmimme vielä hetkeksi huoneeseen ja peiton alle! Huoneen luovutusaika läheni ja pakottauduimme ylös ja ulos. Ikävöin vähän jo kotiin, mutta toinen puoli minusta olisi halunnut jatkaa irtiottoa vielä ainakin viikon! Mummi laittoi viestiä, että on tullut Raivottaren kanssa kotiin, mutta meillä ei olisi mitään kiirettä. Yhteisellä päätöksellä jatkoimme parisuhdelomaa vielä tovin ja ajoimme Tuurin ja erään kyläkaupan kautta kotiin. 

Reissu oli kaikessa yksinkertaisuudessaan täydellinen! Tässä aionkin antaa ilmaisen vinkin vaikka äitienpäivää tai läheisen äiti-ihmisen syntymäpäivää ajatellen: Kustanna hänelle edes yksi yö hotellissa, jossa on mahdollisuuksien mukaan sauna ja skumppaa, suklaata ja telkkari. Ja tietenkin aamupala! Kirsikkana kakun päällä myöhäinen huoneen luovutus. Takaan, että tästä lahjasta saat kuulla, ehkä jopa kauemmin kuin viime vuonna antamastasi silitysraudasta.

 

Rouva Tirehtööri

Olen pirskahteleva ja räiskyvä, kolmenkympin rajapyykin yli pari vuotta sitten kiukulla kammennut kolmen lapsen äiti. Elämäni keskipisteet ovat 12v Tytärlapsi, 9v Poika Poikanen ja 2v Raivotar. Lasteni ja mieheni, Perheenpään, lisäksi uusperhe-sirkukseni kokoonpanoon kuuluu sekalainen setti eläimiä; pari saksanpaimenkoiraa, corgi, ja kissa. Elämässäni ovat hyvin vahvasti läsnä aikataulut, to do –listat, ahdistus ja kiukuttelu sekä toive seesteisestä ja rauhallisesta elämästä. Elämänhallintani on heikohkoa ja otteeni lipsuu vähän väliä. Onneksi olen jääräpäinen ja sinnikäs enkä ilmeisesti koskaan suostu menemään siitä mistä aita on matalin. Juuri kun joku osa-alue elämässäni alkaa sujumaan, keksin jotain uutta kivaa puuhaa tilalle.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *