Suurperheen risut ja ruusut

Suurperheen risut ja ruusut
Kevin Gent

Teksti Katri

Näin itse suurperheenäitinä saan kommentteja meidän perheemme koosta monelta eri taholta. Välillä sitä ihannoidaan, välillä hyvin rehellisesti kauhistellaan ja joskus laitetaan koko asia vitsiksi. Miehelleni vitsaillaan heimopäälikön-tittelistä (jos totta puhutaan, hän taisi sen itse alun perin keksiä) ja minulta kysytään usein hyvinkin suoraan, milloin seuraava vauva tulee ja että riittääkö jo nyt. Onneksi negatiiviseen sävyyn hyvin harvoin, ei ainakaan päin kasvoja. Ensinnäkin kenenkään perheen lapsiluku, vanhempien sukupuoli tai se onko vanhempia yksi tai useampi ei kuulu kenelläkään.   

Haluan itse nyt jakaa ajatuksiani suurperheestä. Miksi itse olen halunnut suurperheen ja omia näkemyksiäni siitä miksi suomalaiset perheet yhä harvemmin ja harvemmin haluavat suurperheen.  

Totuushan on, että Suomalaisten perheiden ns. normaaliin perhekuntaa kuuluu 1.9 lasta (miksi ihmeessä sitä ei voi sanoa, että kaksi lasta?) Virallisesti nykyään Suomessa suurperheeksi lasketaan perhe, johon kuuluu kolme lasta. Tämän tiedon tarkistin netin ihmeellisestä maailmasta ja hämmästyin vastauksesta, koska olen aina luullut, että suurperheeksi lasketaan vasta neljä lapsinen ja siitä ylöspäin oleva perhe. Mielenkiintoista. 

Suurempia syitä itseni mielestä pienempään perhekokoon on monia. Esimerkiksi ihmisten elämänkuvan muuttuminen eli ihmiset ovat nykyään enemmän urakeskeisiä ja tietoisuus lisääntynyt vaihtoehdoista. Esimerkiksi sosiaalinen media ja internetti luo ihmisille enemmän mahdollisuuksia nähdä elämää eri kuvakulmista, opiskella eri ammatteja ja matkustella ympäri maailmaa. Elämä on myös kallistunut suunnattomasti vuosien aikana mm. asumis-, ruuan-, hyvinvoinninkustannukset verrattuna palkkatuloihin. Suomalaiset ja ihmiset ylipäänsä ympäri maailmaa alkavat perustamaan perhettä, jos ollenkaan juuri näistä syistä myöhemmin kuin ennen. Valitettavasti myös hedelmättömyys ja tahaton lapsettomuus ovat lisääntyneet lähivuosina. Voin myös itse neljän, kohta viiden lapsen äitinä myöntää, että onhan kaikki helpompaa pienemmällä kokoonpanolla. Olkoon kyse sitten autosta (on muuten pirun vaikea löytää hyvää, edullista ja varsinkin tilavaa seitsemän paikkaista autoa), matkustelusta (aika monet huoneet mitoitettua kahdelle aikuiselle ja max. kolmelle lapselle), ruuan menekistä ja ihan vaikka vierailusta juhlissa sun muissa kissanristiäisissä. On meillekin vitsailtu, että oma kakkukin pitää meille juhliin tehdä. Hauskaa vai mitä? 

Mutta sitten itse asiaan, miksi itse olen halunnut suurperheen. 

Ai, että. Yksi suurimpia syitä meidän nykyiseen lapsilukuumme on ehdottomasti lapsiemme sisarussuhteet.  Itsellä on monta sisarusta ja olen ollut aina tietoinen siitä, että haluan saman turvallisuuden tunteen omille lapsilleni sisarussuhteiden myötä. Siitähän ei tietenkään ole takeita, että lapsemme olisivat toistensa elämässä läsnä vielä aikuisiälläkin, mutta sitä kovasti toivon. Meillä lapset ovat syntyneet parin vuoden välein, joten oma halukkuuteni olla kotiäiti ja puolison tuki minun kotiäitiyttäni kohtaan on ollut ehdoton lisä suurperheessämme. Sitä en sano, etteikö näissä ruuhkavuosien keskellä olisi mahdollista opiskella ja työskennellä, mutta itselläni ei siihen ole paukkuja riittänyt ja sekin on ihan ok. Minulla on hyvä olla tällä hetkellä kotona. Ja vaikka rakastankin illalla tultua rauhaa ja hiljaisuutta niin parasta suurperheessämme on hektinen, kuuluva ja elämää täynnä oleva arki.  

Isommista sisaruksista on myös valtava apu. He viihdyttävät, turvaavat selustan ja pitävät huolta pienemmistä sisaruksista. Olen myös huomannut, että pienemmätkin sisarukset ovat hyvin omatoimisia esimerkiksi pukemisessa (tuhmuuksien tekemistä unohtamatta), koska itse äitinä hektisessä arjessa en ihan joka asiassa kerkeä auttamaan aivan heti. Jakamisen taito lasten kesken kehittyy myös loistavasti, mutta valehtelisin jos väittäisin etteikö meillä lapset tappelisi, härnäisi ja kiusaisi toisiaan hyvinkin usein. Olen myös kiitollinen, että esikoisen kohdalla koetut PCOS-ongelmat saatiin lopulta kuriin ja näin ollen varmasti edes auttanut meidän lapsilukuamme.  

En ikinä ole haaveillut suurperheestä, vaan elämä on vienyt meidät omaan suuntaansa ja juuri tämä tietty suunta on ollut meidän perheellemme täydellinen.  

Tärkeintä olisikin, että jokainen perhe saisi olla juuri sellainen kuin perhe itse haluaa. Ilman lapsia tai liuta niitä. 

Oletko sinä saanut kommentteja teidän perhekoostanne? 

Katri

Olen neljän vilkkaan hulivilin kotiäiti Mikkelistä. Elämme hektistä pikkulapsiarkea. Meillä riidellään, mökötetään, sovitaan, halataan sekä pussataan ja huumori kukkii perheessämme varsinkin puolisoni toimesta. Olen luonnonlapsi mutta rakkaus punaista huulipunaa kohtaan ei häviä. Haaveilen omasta ajasta, paremmista yöunista ja mielenterveyteni järkkyy liiasta sekasorrosta. Olen ikuinen vauvakuumeilija. Vihaan ruuanlaittoa mutta rakastan leipoa! Iloiseksi minut saa jonkun toisen valmistama ruoka, hyvät löydöt kirpparilta sekä juoksulenkki raikkaassa ulkoilmassa.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *