Ainakin nämä kuusi asiaa vanhempi voi oppia leikki-ikäisen/tahtoikäisen lapsensa kanssa

Ainakin nämä kuusi asiaa vanhempi voi oppia leikki-ikäisen/tahtoikäisen lapsensa kanssa
Kuva: Surface

Lapsen kanssa elämää ja arkea tallatessa oppii tahtomattaankin uutta itsestään ja maailmasta ihan joka päivä. Tässä muutamia asioita, joita vanhempi voi huomaamattaan oppia, kun asuu samassa taloudessa 3-4 -vuotiaan lapsen kanssa. Jokaisessa perheessä tilanteisiin toki tukee omat mausteensa ja vivahteensa.

  1. Kävelemään S U P E R hitaasti. Kun lapsi ei enää viihdy tai hän ei TAHDO olla rattaissa/pulkassa/pyörän kyydissä, ei auta kuin kävellä. Mikä tahansa tahti ei käy, sillä puolikin askelta liian nopea taivallus saa aikaan korvia ja sydäntä repivän ulvaisun: “Äiti älä JÄTÄ, sinä kävelet liian nopeasti!” Tästä toinen ääripää toki on, ettei tenava suostu kulkemaan edes viiden metrin matkaa ulkona omin jaloin. Jos silti yrität saada päivän reippailutavoitteen täyteen, silloin kävely vasta hidasta onkin!
Kuva: Miss Marina. Juuri kun luulit nähneesi ruokapuolella kaiken… pienen tahtonaisen tilaama pizza, nam nam! Mukana myös isin salakavalasti tilaukseen ujuttama kana, jonka lapsi kyllä heti noukki pois.
  1. Pinaattilättyjä kannattaa aina olla kaapissa, ja pizzan voi tosiaan tilata täytteenään pelkästään ranskalaisia ja nakkeja. Lätty näyttää hauskalta, mutta kuten arvata saattaa, pelkät nakit ja ranskalaiset ajaisivat saman tuloksen ilman pizzapohjan kokoista ruokahävikkiä. Tai oikeastaan isin syömän ylimääräisen pizzapohjan kyllästämää pahaa oloa, jos olet ehtinyt ennakoida ja ahdistua maailman verran ruokahävikistä jo ennen lapsen tekemää tilausta, jonka isi hölmöyksissään siunasi. Hassua on, että isin pizzan kannikat kyllä kelpaavat lapsellekin.  
  1. Olet ärsyttävä, äkäinen ja ehdoton ihminen. Ainakin, jos kuuntelet, miten lapsesi puhuu pehmoleluilleen. Tulet nimittäin kuulemaan kaikki lapsellesi turhautumispäissäsi heittämäsi käskyt, uhkaukset ja kiristysyrityset pikku kultasi suusta ärsyttäväksi muutetulla narinaäänellä (näin hän siis sinut kuulee!). Toivoa on kuitenkin siitä, että hän saa leikkeihinsä vaikutteita myös muualta kuin kotoa, ellet sitten todella ole uhannut lapsesi kuullen pilkkoa ja polttaa häntä/puolisoasi/kaveriasi/ketä tahansa nuotiolla, jos hän ei suostu leikkimään samaa leikkiä kuin sinä.
  1. Pissahädän hetkellä mikään ei ole pyhää. Kun olette luopuneet vaipoista, pissahätä on käsite. Vaikka olisit saanut lapsesi juuri ennen lähikauppaan lähtöä maaniteltua potalle, sinne ei välttämättä tule mitään, koska ei ole hätä. Kaupassa se hätä sitten kuitenkin tulee. Tulee yhtäkkiä tosi KAMALA pissahätä, ja tilanteen taltuttamiseksi on keskellä pahimman ruuhka-ajan irroitettava yksi myyjä kassalta päästämään teidät takahuoneeseen, jossa keskeytätte ja häiritsette vessaäänillänne (sisältää pukemishetken kiukuttelut) kahden muun työntekijän ruokataukoa. 
  1. Ruokapöydässä ei voi olla liikaa lusikoita/haarukoita. Jokaista aikuista ruokailijaa kohden riittää yksi ruokailuväline joka lajia, mutta lasta ja kutakin lisäkettä varten lusikkalaatikon on hyvä olla käden ulottuvilla. Tämä siksi, että marja-, hillo-, raejuusto-, tai minkä-tahansa-kipon lusikka käy säännöllisesti tenavan suussa jopa silloin, kun hän oikeasti itse yrittää muistaa palauttaa sen koskemattomana paikoilleen. Toki jos et välitä jälkikasvusi suussa pyörineen puuron syömistä omien marjojesi joukossa, lusikoita/haarukoita riittää yksi per ruokailija. Sama se on sitten vetää kaikista kulhoista sillä lapsen lusikalla.
  1. Leikkiminen on oikeasti työtä. Jos et oikeasti ole sisäisesti lapsi, vaan väität niin työpaikalla vain oikeuttaaksesi ylenmääräisen kahvipöytäherkkujen napostelun, leikki ei enää ole sinulle luontevaa puuhaa, vaan rankkaa luovuutta ja välillä fyysistäkin kuntoa vaativaa hommaa. Leikki-ikäinen lapsi tahtoo leikkiä KOKO AJAN. Ette voi enää poistua kerrostaloasunnostanne ilman, että sinun pitää lausua teidät suuhunsa ahmaiseen jättiläisen vuorosanoja jättiläisen äänellä, ettekä ohittaa pimeällä (eli talvella eli yli puolet vuodesta) lyhtypylvästä ilman varjohippaa. Hipassa kuten kaikessa muussakin vähänkin kilpailuhenkisessä leikissä on kuitenkin yksi ehto: lapsen pitäisi aina saada voittaa. Jos sinulla on energiaa, voit käydä tuhannennen kerran lapsen pettyneen huudon säestämän keskustelun siitä, miten hänen ei tarvitse aina voittaa, ja että toiseksi tuleminenkin on osa kilpailun luonnetta. Jos sinulla ei ole energiaa, lapsi saa voittaa. Ajan mittaan huomaat, että lapsi saa teillä voittaa aika usein. Opettakoot nämä asiat lapsille siellä päiväkodissa.

Sinua voisi kiinnostaa myös seuraavat artikkelit:

Lapsi palasi päiväkotiin ja toi mukanaan hirviön: “peruskausiflunssa” lukuina ja oppituneina

Hiiriä, koiria ja keijukaisia: tällaisia uskomuksia liittyy hampaiden lähtöön maailmalla


Ruuhkavuodet suosittelee

Miss Marina

Olen yhden, toisinaan aika kolmeveemäisen, mutta enimmäkseen aivan ihanan tytön maailman kärsivällisin, jaksavin ja hehkein äiti, sekä yhden, toisinaan aika veemäisen mutta enimmäkseen aivan ihanan aviopuolison maailman ymmärtäväisin, aikuismaisin, keskustelukykyisin ja hormoonimyrskyttömin vaimo. En koskaan marise turhasta, nalkuta, arvostele, kilahda, kiukuttele, romahda tai vertaile itseäni muihin. Koti on aina tiptop, ruoka priimaa ja karvakolmio ajeltu. Revi siitä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.