Teksti: Nanna
Nykyisessä tautitilanteessa on varsin todennäköistä sairastua koronaan. Minä ehdin kuitenkin sairastaa koronan jo ennen helposti tarttuvaa omikron-muunnosta, vaikka olin hiljattain saanut kolmannen koronarokotteen ja noudatin kaikkia varotoimia. Päällimmäisinä tunteita olivat epäusko, hämmennys, syyllisyys, häpeä ja huoli.
Terveydenhuollon ammattilaisena korona on minulle hyvinkin tuttua ja olen työssäni tottunut käyttämään suojavarusteita. Olen koko koronaepidemia-ajan ollut hyvin varovainen ja noudattanut kaikkia mahdollisia varotoimia. Olen käyttänyt maskia työpaikalla, kaupassa, bussissa, kaikkialla. Olen pessyt ja desinfioinut käsiä, vältellyt väkijoukkoja, pitänyt turvavälejä. Työnkuvastani johtuen sain kaksi ensimmäistä koronarokotetta lyhyellä aikavälillä ensimmäisten suomalaisten joukossa alkuvuodesta 2021. Kolmannen rokotteen sain syksyllä. Kaikesta huolimatta sairastuin koronaan muutamaa kuukautta myöhemmin.
Olin ollut koko syksyn hieman tavallista väsyneempi. Influenssarokotuksen jälkeen tunsin itseni taas vähän väsyneemmäksi ja jopa tukkoiseksi. Pari päivää myöhemmin otin yhteyttä työterveyteen, jossa päädyttiin, että influenssarokotus selittää oireeni ja voin seurailla olotilaani. Lasteni koulussa oli kuitenkin ollut paljon koronatapauksia, ja toinen lapsistani oli myös altistunut koronalle harrastuksessaan. Sen vuoksi pyysin puolisoani hakemaan varmuuden vuoksi apteekista koronan pikatestin, sillä halusin mielenrauhan itselleni.
Vain muutamassa kymmenessä sekunnissa testiliuskalle piirtyi kaksi viivaa kertoen siitä, että minulla todennäköisesti on koronavirustartunta. Tipahdin kirjaimellisesti lattialle, sillä en olisi ikinä voinut kuvitella, että juuri minä sairastuisin koronaan ensimmäisenä perheestäni. Meillä ei myöskään työpaikalla ollut todettu koronatapauksia henkilökunnassa, eikä kukaan ystävistämmekään ollut koronaa sairastanut. Toki olin nähnyt paljon koronapotilaita, mutta en voinut kuvitella, että korona osuisi omalle kohdalleni varsinkin, kun olin jo kolmannenkin rokotteen ehtinyt saada. Tiesin kuitenkin, etteivät rokotukset estä tartuntaa vaan lieventävät taudin oireita.
Ensireaktioni oli järkytys: miten näin voin käydä minulle kaikista varotoimista huolimatta? Tunsin hirvittävää syyllisyyttä ja häpeää sekä pelkoa. En pelännyt kuitenkaan omasta puolestani vaan mietin, olinko kenties tietämättäni jo tartuttanut läheisiäni, potilaitani tai työkavereitani. Miten rokottamaton kuopukseni selviäisi, jos saisi minulta tartunnan? Miten töissä suhtauduttaisiin minuun, kun sain ensimmäisenä koronan, vaikka sain ensimmäisenä rokotteetkin? Olinko toiminut huolimattomasti, käyttänyt liian pitkään samaa maskia tai koskettanut likaisin käsin kasvojani?
Otin uudelleen yhteyttä työterveyteen ja pääsin vielä samana päivänä viralliseen testiin. Valvoin koko seuraavan yön ja vilkuilin vähän väliä kännykkääni, onko testituloksesta tullut viestiä. Vastaus tuli lopulta aamupäivällä: minulla todellakin on koronatartunta. Koko päivä kului hieman sumussa. Otin yhteyttä lähikontakteihini ja perheenjäseniini. Työterveyslääkäri soitti, kyseli vointia ja kirjoitti sairauslomaa. Myös infektioyksiköstä soitettiin, ja minut määrättiin eristykseen ja rokottamaton lapseni karanteeniin kymmenen päivän ajaksi.
Tiesin, että kaikesta varovaisuudesta ja rokotuksista huolimatta korona tulisi varmasti koskettamaan myös omaa perhettäni. Silti tämä kaikki tuli todella yllätyksenä ja shokkinakin. Rokotusten ansiosta omat oireeni olivat vähäisiä: väsymystä ja voimattomuutta, pientä päänsärkyä ja nuhaa. Kun touhusin enemmän, keuhkoihin koski kuten pakkasilmalla tai samalla tavalla, jos kissa-allergikkona olen samassa tilassa kissan kanssa. Menetin useaksi päiväksi kokonaan hajuaistini ja myös makuaistissa oli muutoksia.
Eritysaika kului pitkälti rauhallisesti ottaen. Varsinainen lepo ei oikein onnistunut, sillä karanteenissa oleva lapseni vaati seuraa ja tekemistä. Rakensimme aika monta legorakennelmaa. Loppukaranteenista voin jo paremmin, vietin paljon aikaa lasteni kanssa ja siivosin kodin lattiasta kattoon. Työpaikallani kerroin tartunnastani vain muutamille, sillä tieto siitä, että juuri minulla on korona, tuntui sillä hetkellä musertavalta ja häpeälliseltä.
Kukaan muu perheestämme ei sairastunut ja saimme koronan selätettyä – ainakin siltä erää. Oman sairastumiseni jälkeen meidän perheessä on jo ehditty tehdä varsin monta pikatestiä, jotka ovat onneksi olleet negatiivisia. Tuntuu, että seuraan jokaista aivastusta ja yskäisyä entistäkin tarkemmin. Minulla on hyvin ristiriitaiset tuntemukset koronan suhteen. Rokotteista huolimatta korona jyllää entistä kovempana. Hyvää on kuitenkin se, että oireet jäävät todennäköisesti varsin lieviksi, jos on rokotettu. Myös lapset tuntuvat sairastavan koronan usein varsin vähäisin oirein. Uudet muunnokset aiheuttavat toki huolta ja pelkoa.
Alkujärkytyksen jälkeen selvisin koronasta voittajana, eikä esimerkiksi kukaan muu perheestämme saanut koronaa. Vaikka sairaus sinällään olisikin lieväoireinen, aiheuttavat karanteenit ja eristykset kuitenkin omat haasteensa arkeen ja mahdolliset jatkoaltistukset saattavat vaaraan esimerkiksi rokottamattomat lapset. Toivon todellakin, että jonakin päivänä korona katoaa jonnekin tai pystymme sen kanssa elämään kuten influenssaviruksenkin kanssa.
Oletko sinä sairastanut koronan? Millainen sinun kokemuksesi oli?
Sinua saattaisi kiinnostaa myös seuraavat artikkelit:
Koronapäiväkirja. 1. päivä positiivisen tuloksen jälkeen