Perheen sisäisiä tabuja – Mistä lapsen kanssa saa puhua?

Perheen sisäisiä tabuja – Mistä lapsen kanssa saa puhua?

Maailma on suuri ihmetysten paikka, etenkin lapsille. Jokainen ikävaihe sisältää omanlaisiaan kyselyn aiheita. Lapsen kasvaessa kysymykset vaikenevat ja saattavat saada kiusallisiakin sävytteitä. Kysymys tulee aina yllättäen, eikä hyvälläkään henkisellä valmistautumisella voi varustautua. Onko kuitenkin jotain, mistä lapsen kohdalla kannattaisi vaieta?

Avoimuus ja rehellisyys ovat  jokaisen onnistuneen suhteen perusta. Toimiva keskustelu kasvattaa osallisten välille tarvittavaa luottamusta. Sen muovaamalle pohjalle puolestaan on helppo rakentaa kestävää, vakaata ja sujuvaa yhteiselämää. Lähtökohtaisesti meillä kotona saa puhua mistä tahansa, milloin tahansa.

Pojan kasvaessa äiti on nähnyt parhaaksi lähestyä jokaista suoraa kysymystä rehellisellä, suoralla vastauksella. Turha kiertely ja kaartelu vain luo tarpeetonta lisäarvoa pienen miehen mielen koukeroihin. Äiti pelkää onnistuvansa sulkemaan pojan aivoissa jonkin asian estojen tai traumojen lokeroihin puhumalla niistä väärällä tavalla. Tai jättämättä aiheen käsittelemättä kokonaan.  

10 vuotiasta alkaa tietysti vähitellen kiinnostaa sekä omaan että vastakkaiseen sukupuoleen liittyvät asiat. Jotta niistä ei kasvaisi hänelle outoja, noloja tai jopa luonnottomia möykkyjä hänen mielensä koukeroissa, paras vaihtoehto äidin mielestä on kertoa suoraan. Niinpä kysyttäessä onko seksi muka kivaa, äiti vastaa, että kaipa sen pitäisi olla. Ei poika uskonut. 

Äidistä on parempi käsitellä itse pojan kanssa myös ne kiusalliset asiat kuin antaa lapsen joko itse selvittää asioita netistä tai jutustella ikätovereiden kesken. Kun metsäpolulla takaa kuuluu julistus: “Mä seksaan yksin, kun se ei ole k16”, sydän jättää lyömättä, mutta äiti palaa asiaan koottuaan ajatuksensa. Uteliaisuus tällaisen ihmeellisen ajatuksen taustasyistä on kasvanut äidille liian suureksi ohitettavaksi.

Lapsen isä puolestaan luottaa ennemmin koulun hoitavan meidän vanhempien puolesta tämän kaliiperin kysymyksien selventämisen. Hänen näkökantansa on se, että mälli on jääkiekkotermi ja 69 on hauska, koska se näyttää samalta tarkastelusuunnasta riippumatta. Vaikka äiti, kuinka toivoisi isän selvittävän pojan kanssa nämä miesten asiat, ei se hänestä ole tarpeen. Äidin on kai vain opeteltava ymmärtämään myös hänen näkökantaansa.  

Avoimesti on myös pojan kanssa keskusteltu erilaisista salaliittoteorioista ja uskonnoista. On pohdittu taivasta ja sitä maanalaista pahaa paikkaa, piruineen ja niiden johtajineen. Poika on saanut itse keräämiensä tietojen perusteella muodostaa omat uskomukset ja mielipiteet.  

Vaikka meillä paljon keskustellaankin, on kuitenkin pojalla tietty yksityisyyden suoja. Sen aidan taa ei muita päästetä. Kaverilistalta ei paljasteta kuin vain ne kaikista läheisimmät nimet. Koulupäivien kulusta kerrotaan vain ne kaksi olennaisinta asiaa, päivä meni hyvin ja ruoka ei ollut hyvää.

Äiti koettaa kaikin voimin ymmärtää tätä pojan asentamaa yksityisyyden verhoa. Tuleehan sieltä ainakin suurin osa viesteistä tälle puolelle. Vaikka toisinaan kysymyksiin saa kaivella vastauksia pitkänkin tovin, ne lopulta löytyvät sieltä. Ei ehkä silloin kyselyhetkellä, mutta maltilla odotteleva saa ne kyllä lopulta. Usein kielen kannat aukenevat kummasti juuri, kun pitäisi käydä nukkumaan.

On äidilläkin joitain aiheita, joista ei mielellään keskustelisi pojan kanssa. Yksi niistä on raha. Ainoana lapsena ja tiedollisesti ikäluokkaansa edellä käyvänä hän on aina kävellyt toinen jalka aikuisten maailmassa. Hän on tarkka aikatauluista ja huolehtii usein tulevista tapahtumista vanhempiaan paremmin. Äiti on toisinaan niin huithapeli, että lapsiparka on ottanut asiakseen seurata auton bensamittaria sekä kauppatarpeista huolehtimisen.

Ehkä siksi äiti ei haluaisi pojan alkavan jo tässä vaiheessa huolehtia siitä, kuka maksaa koko perheen isänpäivän ravintolalaskun. Pojan ei myös tarvitse tietää, kuinka paljon äiti tuo rahaa kuukausittain kotiin, tai kuinka paljon laskuja maksetaan. Aikuisena sitä ehtii miettiä riittävästi. Nyt riittää, että hän tietää laskuja olevan ja että niistä selvitäkseen on tehtävä töitä saadakseen rahaa. 

Raha-asiaa pojan isä ei ole kuitenkaan vältellyt. Ehkä tässäkin vaikuttavat vanhempien omat kasvutekijät sekä maailmankatsomukset. Äidille itselleen raha on aina ollut vain välttämätön paha arjen selvittämiseksi. Se on niitä aikuisuuden ikäviä puolia, joita äiti itsekin koettaa vältellä. Se varmasti peilaa äidin suhtautumiseen aiheen käsittelystä lapsen kanssa.

Kyseinen lapsi on ollut aivan liian vähän lapsi. Esimerkiksi äidin köllöttäessä keinussa lapsen lykkiessä vauhtia, on hyvä muistuttaa, miten päin ne perheen roolit oikein ovatkaan. Muistutukset kaikuu kuitenkin kuuroille korville, ken ties lapsi ei voi luonnolleen mitään. Ken ties äidin kiipeäminen kiipeilytelineeseen heti seuraavalla minuutilla, on vesittänyt viestiltä kaiken uskottavuuden.  

Onko teidän perheessä jotain tabuja?

Mistä kaikesta teillä saa keskustella?

Tanja

Lue myös:

Seksuaalikasvatus: kuinka puhua nuorille seksuaalisuudesta?

Toimitus: Näin parannat kommunikointia parisuhteessa

Ikäviä asioita ei kannata salailla lapsilta-psykologi kertoo miksi


Ruuhkavuodet suosittelee

Tanja

Kolmekymppinen vauhdikas vuoroviikkoäiti kummastelee yhdeksän vuotiaan pojan kasvua mieheksi. Iloa arkeen tuovat musiikki, kirjat ja yllätysseikkailut.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.