Teksti: Anna-Leena
Lasten kasvattaminen ei ole helppoa hommaa. Lapset syntyvät ilman ohjekirjaa, eikä vanhemmilla ole muuta vaihtoehtoa, kun oppia tekemään parhaansa kokeilemalla, kuuntelemalla ja joskus vain luottamalla omaan vaistoonsa. Kuinka pitää huolta siitä, että lapsella on samaan aikaan selkeät rajat, mutta myös vapaus toteuttaa itseään ja kokeilla siipiään?
La mente es maravillosa-sivusto muistuttaa, että vaikka siihen millainen on ”hyvä kasvatus” ei ole olemassa yhtä ainoaa oikeaa vastausta, on asioita, joihin kaikkien tulisi kiinnittää huomiota. Mitä vanhempien tulisi välttää?
1. Johdonmukaisuuden puute
Kodissa, jossa vanhemmat eivät ole johdonmukaisia, ei ole selkeää tapaa toimia tiettynä hetkenä. Se, mitä lapsi saa tehdä, tai mitä häneltä odotetaan, riippuu täysin vanhemman sen hetkisestä mielialasta tai siitä, ketä on paikalla. Voi olla, että lapsi saa nousta pöydästä kesken ruokailun yhtenä päivänä, mutta seuraavana päivänä pöydässä pitääkin istua kiltisti ja lasta torutaan, jos hän lähtee haahuilemaan kesken ruokailun.
La mente es maravillosa-sivustolla muistutetaan, että koska vanhemmat eivät johdonmukaisesti pidä kiinni säännöistä, ei lapsi ei tiedä, mitä häneltä odotetaan. Lapsi ei myöskään tiedä, mitä ei-toivotusta toiminnasta voi seurata. Tällainen tietämättömyys tekee lapsen olosta turvattoman, mutta myös vanhemmuudesta haastavaa.
Joskus vanhemmat toimivat eri tavoin kotona, kuin julkisilla paikoilla. Lapsi saattaa esimerkiksi kotona käyttää voimasanoja tai puhua epäkunnioittavasti ilman seurauksia. Koska julkisella paikalla vanhemmat tuntevat ulkopuolelta tulevaa painetta korjata lapsen käyttäytymistä, lasta saatetaan ojentaa muiden edessä asiasta, josta häntä ei valttämättä kotona huomauteta. Lapselle tilanne voi olla hyvin hämmentävä.
Vanhempien johdonmukaisuuden puute voi sivuston mukaan näyttäytyä myös periksi antamisena. Lapsi saattaa raivostua, kun peliaika loppuu, tai on aika mennä nukkumaan. Sen sijaan, että vanhemmat ottaisivat vastaan lapsen kiukun, he antavatkin lapselle lisää peliaikaa välttyäkseen ikävältä reaktiolta. Lapsi oppii, että nopeasti, että räyhäämällä saa tahtonsa läpi.
Joskus epäjohdonmukaisuus liittyy vanhempien erilaisiin kasvatustyyleihin. Voi olla, että yksi vanhemmista antaa lasten syödä sohvalla, kun taas toinen kieltää sen jyrkästi. Kun säännöt muuttuvat riippuen siitä, kuka on kotona, ei lapsi aina tiedä, mitä häneltä odotetaan.
Johdonmukaisuutta ei pidä sekoittaa joustamattomuuteen, josta puhumme myöhemmin tässä artikkelissa.
Liiallinen sallivuus
Lapset tarvitsevat rajoja tunteakseen olonsa turvalliseksi ja oppiakseen kuinka toimia tietyissä tilanteissa. Vanhempien tulee asettaa lapsille ikään sopivat rajat – ja noudattaa niitä.
Guiainfantil-sivusto huomauttaa, että syitä liian sallivaan kasvatukseen on lukuisia. Liiallinen sallivuus voi joissain tapauksissa johtua siitä, että vanhemmat eivät yksinkertaisesti jaksa kiinnostua siitä, mitä lapsi tekee, missä hän on ja kenen kanssa, vaan antavat lapsen tulla ja mennä mielensä mukaan. Sivuston mukaan kyse voi olla myös vanhempien ajan puutteesta, tai siitä, että he yrittävät korvata yhteistä aikaa lahjomalla lasta tai antamalla lapsen toimia mielensä mukaan.
Joskus taas vanhemmat antavat lapsen tehdä melkeinpä mitä vain, koska kokevat luonnollisemmaksi ottaa “kaverin roolin”, kuin “kasvattajan roolin”. Tällaiset vanhemmat eivät halua tuottaa lapselle pettymystä tai rajoittaa lapsen tekemisiä, koska haluavat viimeiseen asti välttää aiheuttamasta lapselle mielipahaa.
Joustamattomuus
La mene es maravillosa-sivuston mukaan liian joustamattomat vanhemmat eivät kykene huomioimaan ympäristöä tai tilannetta ja niiden vaikutusta lapsen käytökseen, vaan toimivat aina samaa kaavaa noudattaen. Tällaiset vanhemmat eivät myöskään kykene poikkeamaan rutiineista, vaan noudattavat esimerkiksi samaa aikataulua niin arkena kuin juhlanakin. Lapsesta, jonka elämä ei koskaan poikkea rutiineista, voi kasvaa hyvin joustamaton aikuinen, jonka voi olla vaikeaa hyväksyä muiden tapaa tehdä asioita.
Se, että vanhempi joustaa, ei tarkoita sitä, että vanhempi ei voisi olla johdonmukainen. Jos lapsen nukkumaanmenoaika on kello 20:00, se ei tarkoita sitä, etteikö joskus voisi valvoa hieman myöhempään. Lapselle on kuitenkin tarpeellista selittää, miksi normaalista aikataulusta luistetaan sinä päivänä: ”Tänään meillä on yövieraita ja siksi voidaan mennä vähän myöhemmin nukkumaan.”
Mikä näistä kolmesta on sinun mielestäsi kaikista haitallisin?
