Kun lapsi tarvitsee sinua tavallista enemmän: tällaista on elämä suuritarpeisen lapsen äitinä
Teksti:Toimitus
Lapseni suuritarpeisuus näkyi jo vauvana, vaikka en silloin sitä vielä tunnistanutkaan. Koska lapsi on perheen esikoinen, kuvittelin, että “vauvat nyt vaan on tällaisia.” Hän halusi olla jatkuvasti sylissä ja lähellä, söi rintaa jatkuvasti ja viihtyi ainoastaan pieniä hetkiä yksinään lattialla. Hän nukkui päiväunet sylissä ja yöunet perhepedissä kiinni vanhemmissa. Hän tuntui tarvitsevan jatkuvaa ihokontaktia.
Taaperona suuritarpeisuus alkoi näkymään intensiivisyytenä ja jatkuvana puhetulvana. Hän kyseli, puhui, lauleskeli ja puhui vielä enemmän. Hän puhui kaksivuotiaana täydellisiä lauseita ja oli harvoin hiljaa. Hän tarvitsi edelleen apua nukahtamisessa ja nukkui levottomasti. Hän oli kaikella tapaa hyvin intensiivinen lapsi. Sellainen, jonka kanssa päivät tuntuivat siltä, kun juoksisi jatkuvaa maratonia. Tässä vaiheessa törmäsin termiin “suuritarpeinen lapsi” ja taisin tirauttaa pienet helpotuksen itkut. Tajusin, että kaikki lapset eivät ole yhtä intensiivisiä, ja oma ajoittainen riittämättömyyden tunteeni selittyikin lapseni temperamentilla.
- Lue myös Onko lapsesi arjessa aikaa vapaaseen leikkiin?
- Lue myös “Vastuuta ilman oikeuksia” -Tällaista on olla bonusvanhempi
- Lue myös Aika kultaa muistot – Haikailua kotiäitiyden ja loputtoman “vapaa-ajan” perään
- Lue myös Nepsy-lasten vanhemmat kohtaavat liikaa vähättelyä ja asenteellisuutta
- Lue myös Vanhempi: Ethän huomaamattasi vaadi näitä asioita lapseltasi!
Millaista on elämä suuritarpeisen lapsen kanssa?
Nyt koululaisena lapsi elää edelleen jatkuvasti satasella. Hän elää jokaisen tunteen täysillä ja on hyvin intensiivinen. Kun hän hermostuu tai on kipeä, hän näyttää tunteensa voimakkaasti ja saattaa itkeä suoraa huutoa. Kun hän on iloinen, hän hyppii, tanssii, laulaa ja hihkuu riemusta.
Hän on tavattoman herkkä ja tunnistaa herkästi myös muiden tunnetiloja. Hän loukkaantuu herkästi ja kokee suunnatonta surua itseensä tai muihin kohdistuvasta epäoikeudenmukaisuudesta. Hän kyseli jo taaperona kysymyksiä kuolemasta, Jumalasta, taivaasta, siitä mitä tapahtuu kuoleman jälkeen. Hän ei voi sietää kieltoja, jos ei ymmärrä niiden syytä. Tästä syystä hän kokeilee rajoja jatkuvasti.
Hän tarvitsee jatkuvasti huomiota. Hän puhuu taukoamatta ja kyselee kaikesta maan ja taivaan välillä vain saadakseen vanhempiensa huomion. Hänen on täysin mahdotonta olla höpöttämättä, koska hänen ajatuksensa laukkaavat jatkuvasti tuhatta ja sataa ja hänen on pakko saada kertoa ajatuksensa ääneen.
Hän rakastaa läheisyyttä ja kosketusta. Hän rakastaa tulla syliin ja istua tiiviissä ihokosketuksessa. Hän ei edelleenkään tykkää nukkua yksin, vaan kaivautuu mieluiten jonkun kainaloon nukkumaan. Usein kädestä pitäminen ei riitä, vaan hän haluaa tulla kiinni kylkeen. Hän halaa voimakkaasti, niin lujaa, että henki salpautuu. Hän ei kuitenkaan tykkää siitä, että häntä halataan voimakkaasti, vaan pyristelee pakoon.
Hän on aktiivinen. Hän pomppii, hytkyy, harjoittelee käsillä seisontaa ja kärrinpyöriä ja paikoillaan istuessaan heiluttelee jalkojaan edes takaisin. Hän kaipaa ohjelmaa, tekemistä, puuhaa ja aktiviteettejä.
Hän ahdistuu suunnatomasti kiireestää ja hoputtamisesta ja saattaa jäätyä täysin kiireessä. Turhautuessaan hän saattaa heittäytyä lattialle itkemään.
Hän nukkui levottomasti vuosia. Vauvana yöunet olivat katkonaisia ja päiväunet kestivät yleensä 30 minuuttia. Sylissä hän nukkui pidempiä unia.
Hän on lapsi, joka on jatkuvasti vailla jotain. Lapsi, joka saa minut usein tuntemaan, etten riitä. En kerkeä, en pysty, en jaksa, enkä osaa.
Mitä muuta lapseni on?
Älykäs. Hänellä on uskomaton muisti ja hän pärjää koulussa erinomaisesti kaikissa aineissa. Hän on saanut jokaiselta opettajaltaan ainoastaan kehuja ja kiitosta. Koulussa hänen luonteensa ei näytä häritsevän oppimista millään tavoin. Hänellä on aivan sammuttamaton tiedonjano ja hän oppii asiat kerralla.
Lukutoukka. Hän oppi lukemaan 4-vuotiaana ja rakastaa lukemista. Hän jaksaa keskittyä kirjaan ja uppoutuu lukemaan pitkiksi ajoiksi. Lukiessaan hän makaa sängyllään vatsallaan ja heiluttelee jalkojaan iloisesti.
Hän on ymmärtäväinen ja hyvä ystävä. Tarkkaavainen, huumorintajuinen ja hauska. Hän on erittäin luova ja taiteellisesti lahjakas. Hän on huolellinen ja tykkää tehdä työnsä hyvin.
Hän on lapsi, joka saa minut sulamaan ylpeydestä. Lapsi, joka uskaltaa olla erilainen. Lapsi, joka ei koskaan jätä ketään yksin. Lapsi, joka opettaa minulle jatkuvasti uutta minusta itsestäni. Lapsi, joka on auttanut minua ymmärtämään erilaisuutta. Hän on minun oma rakas lapseni, joka vaan sattuu tarvitsemaan minua tavallistakin enemmän.
