Toivoisitko sinäkin joskus voivasi palata aikakoneella aikaan ennen lapsia? Et ole yksin!
Vaikka perheen perustaminen olisi oma valinta, vanhemmuus voi yllättää silti intensiivisyydellään. Jatkuva vastuu ja toisesta ihmisestä huolehtiminen voi tuntua raskaalta, vaikka se olisikin oma päätös. Moni vanhempi säikähtää, kun huomaa kaipaavansa aikaa ennen lapsia. Olenko aivan surkea vanhempi, kun edes mietin tällaisia?
Moni vanhempi yllättyy siitä, kuinka intensiivistä vanhemmuus on. Ennen oman lapsen syntymää on helppoa tuhahdella vanhemmille, jotka ryntäävät vastaamaan vauvan itkuun herkästi tai kertovat käyvänsä suihkussa ovi auki ollakseen läsnä. “Minä en ainakaan tule ottamaan paineita mistään, annan lapsen itkeä ja otan itselleni säännöllisesti omaa aikaa”, lapseton aikuinen luettelee. Totuus kuitenkin valkenee monelle, kun kylpyhuoneen oven takana lohduttomasti itkevä lapsi onkin se oma. Kun lapsi itkee ja takertuu jalkaan, tuntuu raa’alta sulkea ovi ja suunnata omille menoille kevyin mielin.
Varsinkin silloin, kun ystäväpiirissä on lapsettomia ystäviä, joiden elämä jatkuu samaa rataa kuin ennenkin, voi vanhempi löytää itsensä haaveilemasta ajasta ennen lapsia. Hiekkalaatikon reunalla ystävien lomakuvia selatessa vanhempi tuntee rinnassaan kateuden piston -voi vitsit, miten tekisikään mieli olla tuolla! Juhlia ilman huolta huomisesta, varata äkkilähtö ja odottaa lentokoneen vaihtoa lentokentän lattialla nukkuen. Liftata, etsiä hotelli vasta paikan päällä, syödä mitä ja milloin huvittaa, eikä miettiä kenenkään päiväuniaikoja. Kuinka helppoa kaikki olikaan ennen lasten syntymää!
Tällaiset tunteet saavat vanhemman usein tuntemaan huonoa omaatuntoa. Varsinkin äidit kokevat helposti syyllisyyttä omista menoistaan. Olenko aivan surkea vanhempi, kun kaipaan myös omaa aikaa? Kun omista ajatuksista uskaltaa mainita ääneen, saa vastaukseksi moitteita ja paheksuntaa. “Itsepähän olet lapsesi tehnyt. Sellaista se nyt vaan on, kun olet vanhempi.”
Vanhemmille toitotetaan, että intensiivinen pikkulapsiarki on lyhyt aika vanhemman elämässä. “Nauti nyt, kun vielä voit!” Kun lapsia on useampi, voi kuitenkin vierähtää vuosi jos toinenkin, ennen kun vanhempi kokee pystyvänsä suunnittelemaan myös omia menojaan hieman vapaammin. Se, että vanhempi toivoo joskus pystyvänsä matkustamaan ajassa taaksepäin vanhoihin huolettomiin päiviin, ei kuitenkaan tarkoita sitä, että toivoisi ettei lasta olisi olemassa tai että katuisi päätöstä perustaa perheen.
Ihmiset ovat erilaisia, niin myös vanhemmat. Joku ei välttämättä kaipaa omaa aikaa ja tuntee akkujen latautuvan juuri omien lastensa seurassa. Toinen tarvitsee omaa aikaa tasaisin väliajoin ja kolmas silloin tällöin. Yksikään ei ole toistaan parempi vanhempi.
Joten seuraavan kerran, kun haaveilet rauhallisesta aikuisten lomasta palmun alla tai viikonlopun mittaisista festareista kavereiden kanssa, älä koe syyllisyyttä asiasta. Menneisyyden muistelu ja “vanhojen hyvien aikojen” haikailu on täysin luonnollista ja hyvin tavallista, vaikka siitä ei ääneen puhuttaisikaan.
Hyvin todennäköisesti tulet myös joku päivä istumaan kiikkutuolissa ja muistelemaan ruuhkavuosia ja “kultaista pikkulapsiaikaa” haikeana ja lämmöllä. Voi kumpa voisin palata sinne hiekkalaatikon reunalle edes hetkeksi! Silloin tuskin kukaan tulee huomauttamaan, että tulisi keskittyä hetkeen, eikä muistella menneitä, vai mitä luulet?
Mitä sinä kaipaat eniten ajasta ennen lapsia?
