Teksti: Mami Mixtuura
Kummius on arvokas ja merkittävä tehtävä. Siihen ei valita ketä tahansa, vaan yleensä sopivia kummeja mietitään rauhassa ja huolella. Kysymys esitetään suuren jännityksen vallassa. Mitenköhän toinen osapuoli reagoi ehdotukseen: vastaako hän iloiten kyllä vai aiheuttaako kysymys vaivaantuneen hiljaisuuden. Voiko kummiudesta kieltäytyä, jos se ei tunnu hyvältä ajatukselta?
Suurin osa ihmisistä on varmasti todella mielissään, kun heitä pyydetään kummiksi. Onhan se osoitus siitä, että vauvan vanhempi / vanhemmat arvostavat henkilöä suuresti tätä tehtävää ehdottaessaan. Osa ihmisistä odottaa ehkä haikeinkin mielin sitä päivää, että joku pyytäisi kummiksi. Mutta odotuksista huolimatta pyyntöjä ei kaikille välttämättä tule.
Kuka voi ryhtyä kummiksi?
Suomen evankelis-luterilaisen kirkon sivustolla kerrotaan, että kummin tulee olla kyseisen kirkon jäsen. Lisäksi hänen tulee olla rippikoulun käynyt ja konfirmoitu. Joten viralliseksi kummiksi ei näiden syiden vuoksi kuka vaan voi ryhtyä. Joten näiden asioiden toteutumattomuus on selkeä syy kieltäytyä kummin tehtävästä.
Nykyään on yleisempää myös se, että kaikki kummit eivät ole ”virallisia kummeja” vaan virallisten lisäksi voi olla muita, jotka eivät kyseisiä ehtoja täytä. Ylen Uutisten kirjoituksessa on todettu, että epävirallisten kummien pyytäminen on yleistä. Vaikka kummi ei ole virallinen, on hienoa että löytyy kummeja, jotka haluavat ottaa tehtävän hoidettavakseen sydämen halulla. Myös silloin, kun lapselle ei järjestetä kastejuhlaa vaan nimiäiset, yhä useampi valitsee läheisiä henkilöitä nimellisesti kummin tehtävään eikä heidän tarvitse täyttää yllä olevia vaatimuksia.
Mitä kummiksi ryhtyvältä odotetaan?
Kummiksi ryhtyvältä odotetaan tiettyjä asioita, selviää Suomen evankelis-luterilaisen kirkon sivustolta. On hyvä, että kummi on mukana todistamassa kastetilaisuutta, mutta tämä ei ole välttämätöntä. Tarvittaessa todistajan rooliin voidaan ottaa myös muita henkilöitä. Kummin odotetaan olevan aikuinen ystävä kummilapsellensa. Häneltä odotetaan myös, että hän omalta osaltaan huolehtii kummilapsen kristillisestä kasvatuksesta yhdessä vanhempien kanssa. Tärkeä ja etuoikeutettu tehtävä on myös se, että kummi muistaa rukouksin kummilastaan.
Voiko kummiudesta kieltäytyä?
Kummiuteen ei ole pakko ryhtyä, jos se ei tunnu itsestä hyvältä ajatukselta. Siitä saa ja pitääkin kieltäytyä, jos se ei tunnu omasta mielestä hyvältä ajatukselta, todetaan Ylen Uutisten kirjoituksessa. Mahdollisia syitä voi olla useita. Jos henkilö ei täytä virallisen kummin vaatimuksia, ei hän voi tehtävään virallisesti ryhtyä. Toisinaan tilanne voi olla se, että henkilö ei pidä itseään ja elämäänsä riittävän hyvänä mallina, jotta omasta mielestään voisi kummiksi ryhtyä. Toisinaan voi käydä niin, että kummiksi pyytää sellainen henkilö, jota ei pidä riittävän läheisenä ja jonka lähipiiriin ei syystä tai toisesta halua sitoutua tätä kautta, selviää Ylen Uutisten kirjoituksesta.
Joillakin voi olla jo ennestään monia kummilapsia ja he saattavat ajatella, että aika (ja rahat) eivät riitä enempään. Luultavasti näin ajattelevat henkilöt kokevat tehtävän arvokkaana ja haluavat hoitaa sen parhaalla mahdollisella tavalla. Esimerkiksi Ylen Uutisissa Maija toteaa, että kolme kummilasta olisi hänelle aivan maksimimäärä, eikä isompaa määrää pystyisi riittävän hyvin hoitamaan.
On parempi kieltäytyä, kuin ryhtyä kummiksi hampaita kiristellen. Kummius on kuitenkin koko elämän jatkuva arvokas tehtävä. Lapsi ja hänen perhe kyllä vaistoavat sen, jos kummiksi on ryhtynyt vasten tahtoaan. Lopputulos ei ole hyvä lasten vanhempienkaan kannalta, jos kummiksi suostunut ei ole halukas tehtäväänsä hoitamaan. Toisinaan kieltäytyminen voi johtaa välirikkoon, mutta sen pelko ei saa olla syy, miksi lupautuu kummin tehtävään.
Tätä mieltä suomalaiset ovat asiasta
MTV Uutiset on selvittänyt kyselyäänestyksellä ihmisten mielipiteitä, että voiko kummiudesta kieltäytyä. Lähes puolet vastaajista (49,9 %) on ollut sitä mieltä, että kyllä saa kieltäytyä, mutta pitää olla hyvät perustelut. 37,9 prosenttia on ollut sitä mieltä, että saa kieltäytyä eikä tarvitse olla sen erikoisempia perusteluja. 8,5 prosenttia vastaajista on ollut sitä mieltä, että tästä tehtävästä ei saa kieltäytyä. 3,7 prosenttia ei ole osannut kertoa omaa mielipidettään.
Pitääkö selitellä syitä, jos kieltäytyy tehtävästä?
Jos kummiudesta kieltäytyy, ei ole pakko kertoa syitä tälle valinnalle. Toki mahdollisten syiden kertominen auttaa varmasti vauvan vanhempia ymmärtämään, että miksi tästä arvokkaasta tehtävästä kieltäydyttiin. Muussa tapauksessa voi syntyä vääriä mielikuvia ja välit voivat olla sen jälkeen koetuksella. Joten avoimuus on hyvästä, mutta toki sitä ei keneltäkään voi vaatia. Jokaisella on oikeus toimia parhaaksi näkemällä tavalla.
Tiivistetysti Ylen Uutisten tekstistä: ”Jos on oikeus pyytää kummiksi, miksi ei olisi myös oikeutta kieltäytyä siitä?”
Lue myös:
Ristiäiset tulossa: kenet valitsen kummiksi? -Mitä, jos ei ole ketään ketä pyytäisi?
Hyvä ystäväni vastasi kummipyyntööni hymyillen ”ei”. Ei perustellut asiaa mitenkään. Kyllä hämmensi.. Epäilen, että lapsettomana, naimattomana ihmisenä oli vaan itsestään epävarma. No, pelkkää arvailuahan tämä..