Kun lapsi käyttäytyy huonosti, voi vanhemmalla mennä sormi suuhun. Kuinka saada ei-toivottu käyttäytyminen loppumaan? Huutaa ei saa, jäähypenkkiä ei suositella, fyysistä rangaistusta vielä vähemmän. Pitääkö lapsen sitten antaa tehdä mitä mieli lystää, jos rauhallinen puhe ei kerran mene perille? Ei. Rangaistuksen sijasta olisi hyvä puhua seuraamuksesta.
Lapsi tönäisee kaveria hiekkalaatikolla ja vanhempi passittaa hänet jäähylle miettimään. Teini-ikäinen tulee myöhässä kotiin ja vanhemmat takavarikoivat hänen puhelimensa. Moni tuntee olonsa neuvottomaksi tilanteissa, joissa lapsi toimii jollain tavoin väärin tai rikkoo sovittuja sääntöjä. Saako lapsia nykyään edes rangaista, kun kaikki tuntuu olevan kiellettyä?
Korvapuusti vai tukkapöllyä?
Vaikka teoriassa tietäisikin kuinka toimia, voi tunteiden kuumetessa olla vaikeaa käyttäytyä oppikirjan mukaisesti. Kun selittää, neuvottelee ja hengittää syvään kerta toisensa jälkeen, mutta lapsi ei tunnu uskovan puhetta, palaa jossain vaiheessa pinna. Suurin osa vanhemmista on itse saanut samassa tilanteessa “korvapuustin”, “luunapin” tai “tukkapöllyä” tai vähintäänkin istunut nurkassa arestissa. Vanhoja, iskostuneita tapoja ei ole helppoa muuttaa. Vaatii tietoista työtä ottaa ohjakset käsiin ja toimia toisin omien lasten kanssa.
Kun teini törttöilee, ensimmäinen mieleen juolahtava asia on sulkea netti, piilottaa puhelin tai kieltää kavereiden tapaaminen. Kun leikki-ikäinen vie kynän kaverin kädestä, tekee mieli passittaa hänet toiseen huoneeseen yksin. Jos kuitenkin haluaa, että lapsi oppii tilanteesta jotain, seuraamuksen tulisi olla looginen. Seuraamuksen tarkoituksena on opettaa lasta hahmottamaan syy-seuraussuhteita. Tarkoituksena ei ole aiheuttaa lapselle mahdollisimman paljon häpeää. Tarkoituksena on saada lapsi ymmärtämään, miksi näin ei voi toimia ja korjaamaan mahdollinen vahinko.
Lapsi ei ole pieni aikuinen
Lapsen ”rangaistusta vaativa huono käytös” johtuu usein siitä, että aikuiset yksinkertaisesti odottavat lapselta liikaa. Vanhemman on tärkeää punnita, millaiset odotukset ovat realistisia kunkin lapsen kohdalla. Ei ole kohtuullista viedä lasta lomamatkalla nähtävyydestä toiseen ja vain olettaa, että hän kulkee kiltisti perässä, koska vanhempi niin pyytää. Kun lapsi sitten alkaa väsyneenä kiukutella, vanhempi rankaisee häntä.
Tietynlainen rajojen testaaminen kuuluu lasten elämään. Yleensä taustalla kuitenkin on joku syy. Se voi olla vanhemman huomion hakeminen, jokin vaikeasti ilmaistava tunne, tai vaikka väsymys ja nälkä. Teini-ikäinen saattaa tulla myöhässä kotiin vain siksi, että on ”noloa” kertoa muille, että kotona pitää olla aiemmin kuin muiden. Yleensä syy käytökselle selviää juttelemalla ja lasta tarkkailemalla.
Esimerkkejä rangaistuksen ja seuraamuksen eroista
1. Lapsi kaataa maitolasin, koska heiluu pöydässä.
Rangaistus: Vanhempi suuttuu ja sanoo, että lapsi ei saa jälkiruokaa.
Seuraamus: Vanhempi antaa lapselle rätin ja pyytää tätä pyyhkimään kaatuneen maidon.
2. Lapsi hermostuu, koska ei osaa rakentaa yhtä korkeaa tornia kun isosiskonsa ja kaataa siskon tornin.
Rangaistus: Lapsi viedään pois leikkihuoneesta ja häneltä kielletään palikoilla leikkiminen.
Seuraamus: Lapsi rakentaa siskolle uuden tornin vanhemman avustuksella.
3. Teini-ikäinen ei jaksa herätä kouluun ja vanhempi saa selville, että hän on käyttänyt puhelinta koko yön.
Rangaistus: Vanhempi takavarikoi puhelimen viikoksi eikä teini saa mennä kavereiden kanssa elokuviin seuraavana viikonloppuna.
Seuraamus: Teini-ikäinen luovuttaa puhelimen vanhemmalle nukkumaan mennessä.
Lasten epätoivottua käytöstä ei siis tarvitse ohittaa olankohautuksella, mutta vanhemman mielivaltaisesti asettaman rangaistuksen sijasta olisi hyvä miettiä loogista seuraamusta lapsen teolle. Tärkeintä on pyrkiä siihen, että lapsi korjaa mahdollisuuksien mukaan aiheuttamansa vahingon.
Mitä mieltä sinä olet? Saako lasta rangaista ja miten?
Lähde: Tehy
Tämä looginen seuraamus ei oikein tehoa kun kyseessä on vajaa 3-vuotias, joka kiukkuaa ja uhmaa jatkuvasti milloin mistäkin asiasta. Esimerkiksi, mitä teet kun lapsi ei suostu menemään päiväunille vaikka on selvästi aivan väsynyt? Tai kun lapsi saa hepulin, ja juoksee vain karkuun, kun pitäisi pukea ulkovaatteet ja lähteä jonnekin. Ei näissä tilanteissa ole mitään loogista seuraamusta mielestäni. Joskus näissä tilanteissa palaa pinna ja tulee komennettua tiukkaan sävyyn, koska on pakko pukea ja lähteä vaikkapa päiväkotiin tai tiedät että päikkäreitä vastusteleva taapero nukahtaa sitten liian myöhään esimerkiksi automatkalla, ja yöunille meno viivästyy liian myöhäiseksi sen vuoksi.
Odotusten ja seuraamusten pitääkin olla lapsen tasoisia. 3-vuotias ei vielä ymmärrä kovin monimutkaisia syy-seuraussuhteita, mutta se ei silti tarkoita että rangaistus olisi jotenkin parempi keino. Tuon ikäiselle sen sijaan toimisi positiivisen vahvistamisen menetelmät. Lapsi, joka kiukkuaa päiväkotiin menoa aamulla, saattaa olla väsynyt. Haluisi mieluummin jäädä kotiin tms. Jos uhkaat jollain rangaistuksella lasta tuollaisessa tilanteessa päädyt kuormittamaan lasta vain lisää. Rangaistuksen tai uhkailun sijaan, voi sanoittaa että miksi päiväkotiin tai nukkumaan pitää mennä. Voi sopia jostain kivasta palkinnosta jos lapsi toimii oikein. Meillä oli 3veen kanssa hymynaamataulukko. Aina kun toimi jossain tilanteessa oikein (puki vaatteet ilman kiukkua, kävi vessassa ilman kiukkua, selvisi aamupalasta ilman kiukkia, selvisi päiväkotiin ilman kiukkua jne) sai hymynaaman. Eli aika pienet jutut riitti, pieni onnistuminen. Oltiin etukäteen sovittu, mitä tapahtuu kun hymynaamoja on 5 tai 10 tai 20. Saattoi saada esim. oman herkun kaupasta/pienen lelun/mentiin uimahalliin tms. Taulukko oli jääkaapin ovessa, vaikka lapsi ei lukuja vielä ymmärtänyt, ymmärsi että koska taulukon rivi on täynnä tai koko taulukko täynnä.
Eli vahvistettiin lasta toimimaan oikein sillä, että siitä seurasi jotain hyvää. Huonona aamuja ja hetkiä tottakai oli myös. Niistä ei tullut rangaistusta, mutta ei tullut hymynaamaakaan. Hyvä seuraamus oikeasta toiminnasta tosin vahvisti hyvää käytöstä ja kiukuttelu väheni. Tahallinen kiukuttelu hävisi lähes kokonaan. Sen jälkeen tiesi, että jos lapsi kiukkuaa tai raivoaa, niin on oikeasti kuppi täynnä ja tarvitsee siinä tilanteessa tukea ja apua, ei ainakaan mitään lisää negatiivista.
Itse ajattelen, että jos pitää rangaista, on jotain mennyt pieleen. Olisi hyvä ymmärtää lapsen motiivit tekojen takana ja vahvistaa oikeita asioita. Rangaistus harvoin opettaa mitään, tässä tekstissä minusta tosi hyvät esimerkit noista seuraamuksista. Ja sitä paitsi, jos lapsi oppii pelkäämään rangaistuksia, niin eikö ala helpommin peittelemään ja valehtelemaan tekemisiään rangaistuksen pelossa? Tästä voi tulla isoja ongelmia kun lapsi kasvaa ja asiat kasvavat.