Lapsen leikit muuttuvat 2-3-vuoden iässä, kun mielikuvitus astuu peliin. Lapsen leikit monipuolistuvat kertaheitolla, kun kynästä tuleekin hetkessä taikasauva ja kattilasta rumpu.
Lapsi alkaa nauttia roolileikeistä, joissa hän jäljittelee aikuisia ja itselleen tuttuja rooleja, kuten vanhempiaan, päiväkodin opettajaa tai lääkäriä. Mielikuvituksen kehittyminen tuo kuitenkin mukanansa myös vähemmän toivottuja vieraita, kuten painajaisia ja pelkoja.
Mielikuvituksen kehittyminen
Yksisarvisia, lentäviä autoja ja susia sängyn alla. Pieni lapsi höpöttää ja kertoo keksittyjä tarinoista päiväkodista ja kavereistaan täysin totena, sillä mielikuvituksen ja toden raja on vielä häilyvä. Vanhempien voi olla vaikeaa tietää, mitä on oikeasti tapahtunut ja mitä ei, sillä lapsen tarinat voivat olla hyvin uskottavan kuuloisia.
Lapsella voi olla mielikuvituskaveri, jolle vanhemman pitää kattaa pöytä ja joka kulkee lapsen menossa mukana. Vaikka vanhempien voi olla vaikeaa suhtautua lapsen mielikuvitusystävään, syytä huoleen ei yleensä ole. Päinvastoin: mielikuvistusystävä voi stimuloida lapsen luovuutta ja auttaa häntä ilmaisemaan tunteitaan, sivustolla huomautetaan.
Mielikuvitus on lahja ja aikuisen tehtävä on tukea sitä. Jo pienellekin lapselle voi kuitenkin hienotunteisesti huomauttaa, jos huomaa hänen kertovan satuja täysin totena. Kun lapsi vaikka kertoo käyneensä uimarannalla edellisenä päivänä, voi lapselle vastata, että rannalle varmasti suunnataankin, sitten kun säät sen sallivat, mutta lapsi taitaa itsekin tietää, että eilen ei rannalla käyty, koska on vielä kylmä.
Pelot ja painajaiset
Mielikuvituksen kehittyminen tuo mukanaan myös vähemmän mukavia, vaikkakin täysin normaaleja asioita, kuten pelkoja ja painajaisia. Vilkas mielikuvitus voi aiheuttaa pelkoja, sillä lapsi alkaa helposti itsekin uskoa keksimiään tarinoita. Yön pimeydessä naulakossa roikkuva aamutakki saattaa näyttää pelottavalta hahmolta tai pehmolelun varjo hirviöltä. Pelkoa on hyvä käsitellä päivällä käymällä yhdessä läpi huoneen esineet. Pelottavat tavarat voi siirtää pois näkyvistä. Illalla ennen nukkumaanmenoa voidaan yhdessä kurkistaa sängyn alle ja kaappiin. Lapselle voi myös jättää yövalon päälle, jos se tuo hänelle turvaa.
Lapsi narraa
Vanhempaa lapsen narraaminen voi suututtaa. Miksi ihmeessä se taas valehtelee ja keskii omiaan? Jos 3-vuotias, joka kertoo nähneenä lentävän auton, ei valehtele, vaan ”narraa” tai ”satuilee”. 3–4-vuotiaana mielikuvitusmaailma on hyvin todellinen. Vanhemman ei tulisi suuttua lapselle, tai moittia häntä valehtelemisesta.
Noin 5–6-vuotias lapsi ymmärtää jo, missä sadun ja todellisuuden välinen raja kulkee. Toisin kuin 2-3-vuotias, tämä ikäinen lapsi ei enää itse usko höpinöitään, vaan narraa ja valehtelee usein siksi, että tietää itsekin toimineensa jossain tilanteessa väärin. Valehtelun syy on tässä iässä yleensä pelko vanhempien reaktiosta tai rangaistuksesta. Tässä iässä lapselle on tärkeää painottaa, että jos vanhempi suuttuu, se ei johdu siitä, että lapsi on kertonut totuuden, vaan itse teosta. Totuuden kertomisesta voi kiittää ennen nuhteita. ”Hienoa, että kerroit minulle totuuden, vaikka se saattoi tuntua vaikealta.”
Oliko sinulla lapsena mielikuvituskaveri?
Lähde: MLL
Ei vielä kommentteja